TunnustustenLuola.fi

Olen 27-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.

Joskus kersana mulla ja kaverillani oli "ötökkäkylpylä", kerättiin jotain ötököitä tynnyrin päälle ja uitettiin niitä, se oli oikeastaan aika hauskaa!

Seurustelen naisen kanssa, joka ei tyydytä minua millään tavalla. Olen silti liian kiltti jättämään tämän parasiitin. Olen seurusteluaikana harrastanut seksiä ja säätöä muutaman miehen kanssa, sillä en laske miestenvälisiä pettämiseksi.

Käytän myös huumaavia aineita satunnaisesti, naiseni tietämättä asiasta. Elämäni olisi parempaa, jos saisin voimaa jättää hänet.

Vihaan lapsia! Vauvat ovat rumia ja ikävuodet 3-11 ärsyttäviä. En halua istua koulun joulujuhlissa kuuntelemassa Punakuonon lapsikuoroversiota ja tuntea myötähäpeää. Lapset nauravat typerille asioille ja se ärsyttää minua suunnattomasti. Vihaan typerää ja kliseistä huumoria ja useimmiten se, ikävä kyllä, tulee lasten suusta/tekemänä. Lapset ovat lapsia... joo joo, ei ole mikään perustelu!

- Olen lukiolainen, 17M.
- Olen epävarma seksuaalisuuteni suhteen. Tunnen vetoa naisiin, mutta ainakin osittain myös miehiin. Masturboinessani seksifantasiat ovat kuitenkin usein pitkälti erilaisia miehen ja naisen välillä: Miesfantasioissani seksi on romanttista ja herkkää, mutta naisen kanssa haluan olla aina alistetussa asemassa. Ekshibitionismi, gerontofilia ja erityisesti sadomasokismi kiehtoo.
- Aion joka viikko aloittaa oman blogini, jota en kuitenkaan koskaan tee. En osaa etsiä motivaatiota.
- Käytän satunnaisesti laittomia huumausaineita, alkoholia pari kertaa kuussa sekä poltan päivittäin. Ainoa aine mistä minulle on koskaan koitunut riippuvuus, on tupakointi.
- Olen neitsyt, koska mielestäni en osaa seurustella, enkä ole yhtäkään yhden illan juttua vetänyt loppuun asti. Hävettää kyllä myöntää, mutta ei ole vaan ollut pokkaa.
- Välillä tuntuu, että olisin mies jolla on naisen aivot.
Homoksikin on luultu sukulaisten piireissä asti, joka ei minua varsinaisesti haittaa, vaikkei se totta olekkaan. Tuntuisi lähinnä hölmöltä ja teennäiseltä iskeä nyrkkiä pöytään omasta seksuaalisuudestaan, josta itsekkään ei oikein tiedä minkä sortin mönkijäinen sitä on.
- Olen parantumaton narsisti, joka hoitaa huonoa itsetuntoaan leikkimällä parempaa, älykkäämpää ihmistä.

Pistäkää toki palautetta, jos jäi hampaankoloon jotain.

Pelkään olevani allerginen kaikille ruoka-aineille. mul ei ole koskaan todettu mitään allergiaa mutta silti. pelkään aina että kun syön jotain niin saan allergisen reaktion ja hengitystieni turpoavat ja tukehdun, hullua!

Minä olen saanut uuden valon elämääni.

Olin pari päivää sitten uimassa, ja saunaan tuli vammainen ihminen. Jossain vaiheessa hän naureskeli jotakin, ja luulin että hän nauroi minulle. Käänsin pääni hänen suuntaan ja hän sitten vilkaisi minua. Jostakin syystä vastasin pahasti ja näin hänen kasvoistaan että hän loukkaantui pahasti.

Noh, viivyttelin sitten pukuhuoneessa, odotin että hän tulee sinne ja pyysin anteeksi.

Myöhemmin kotona ajattelin millaista vammaisten elämä on. Ja minulla kävi sääliksi heitä. Vaikka heillä on paljon rajoitteita he silti ottavat elämästä enemmän irti kuin me. Uimahalleissa heitä näkee hymyilemässä liukumäessä ja sitä rataa. Entäs me muut? Me olemme aina yhtä tympääntyneen näköisiä ja masentuneita jne.

Päätinkin siis omistaa osan elämästäni vammaisten auttamiseen.

Tunnustuksestani oudon tekee se, että olen entinen vanki (pari vuotta, pari törkeää pahoinpitelyä, ryöstö ja muuta...) Olen myös kalju, isohko ja tatuoitu. Eli minusta tuskin saa tällaista kuvaa kun minua ulkonäöltä katsoo.

Olen parantunut ihminen, vankilaan en aio enää mennä, mutta voi toki tilanne muuttua jos näen jonkun kiusaamassa vammaista. En ymmärrä mikä ongelma ihmisellä on vittuilla vammaiselle... Mitä he ovat tehneet ansaitsekseen sen? Eivätkä he sille mitään voi että ovat syntyneet vammaisina. Toivon tosissani etten ikinä tule kuulemaan jonkun sanovat pahaa vammaisista.

Minulla tuli kyyneleet silmiin kun luin täältä tunnustuksen missä vammaisen isä puhui lapsensa kaverista, ja siitä kun lapsensa kaveri aikuistuessaan lakkasi käymästä ja lapsi kyseli kaveriansa isältä.

M34, parantunut mies.

Olen töissä erään maakunnan suurimmassa sanomalehdessä. Olen ollut siellä jo muutaman vuoden. Tehtäväni on myydä mainoksia sanomalehden verkkopalveluun. En ole saanut ikinä yhtään myytyä. Olen selvinnyt asiasta vetoamalla muihin kiireellisiin tehtäviin.

Lintsaan koulusta vähintään joka toinen viikko. Teeskentelen olevani kipeä. Myös kun olen kipeä jään useasti liian kauaksi aikaa kotiin vielä sen jälkeenkin. Kaikki kokeet, läksyt yms. ovat rästissä. Mutta en jaksaisi palata kouluun, joku siinä paikassa pelottaa suuresti..

Olen nähnyt unia, joissa harrastan seksiä isäni ja sisarieni kanssa. Sisarillani on ollut unissa penikset.

Sain ensimmäiset orgasmini n.11 vuotiaana kuvistunnilla. Olin jännityksessä etten saa työtäni valmiiksi ajoissa ja aloin keinuttaa itseäni tuolia vasten. Kohta ihmettelin hyvänolontunnetta jalkovälissä.

N19

Tilaan paljon tavaraa netistä, viime vuoden aikana olen tilannut ainakin 500e edestä kamaa eikä vanhempani tiedä asiasta mitään

haisen

Näitä tunnustuksia lukiessaan taas muistaa, ettei ole itse ainoa, jolla on ongelmia. Yritetään jaksaa, me kohtalotoverit

Vihaan kirjoitusvirheitä! Vihaan sitä kun ihmiset eivät osaa oikeinkirjoitusta tai kielioppia. Vihaan sitä kuinka kaikki opettajani tuntuvat tekevän kirjoitusvirheitä joka kolmannessa lauseessa. Vihaan ihmisiä jotka luulevat osaavansa kirjoittaa eivätkä esimerkiksi tajua pilkkusääntöjen ideaa. Eräässä pelikeskuksessa on eräs itseään täynnä oleva käyttäjä, joka luulee että aina ennen kun-sanaa täytyy laittaa pilkku. Hän kirjoittaa esimerkiksi tällaisia lauseita: "Minä, kun ihan luulin." Siis miten vitussa joku voi luulla että tuossa kohtaa tulee pilkku? Lisäksi täällä Tunnustusten luolassakin näkee tunnustuksia, joissa joku kertoo vihaavansa kirjoitusvirheitä, mutta tunnustus onkin itse ihan virheitä pullollaan. Voi tsiisus.

En todellakaan ymmärrä mikä yhdyssanoissa on niin vaikeaa! Siis voi vittu, jos on esimerkiksi sana "bussipysäkki", onhan se selvää että siinä on vain yksi asia kyseessä eikä erikseen kahta asiaa "bussi" ja "pysäkki"! Kyllähän sen nyt tajuaa että jos johonkin sanaan kuuluu kaksi osaa niin ne osat tulevat yhteen. Mitä järkeä että puhuttaisiin erikseen bussista ja pysäkistä, kun on ihan selvää että bussipysäkillä tarkoitetaan sitä paikkaa missä odotetaan bussia? Siis miten on mahdollista ettei joku osaa yhdyssanoja? Se on maailman helpoin asia, voi saatana oikeesti. Nehän tulee luonnostaan oikein! On uskomatonta miten tyhmää kansaa suomalaiset ovat tässäkin asiassa.

Ja ärsyttää kun ihmiset kirjoittavat näin: "Jumbo -kauppakeskus". Mistä he oikein repäisevät tuon välin tuohon? Tietysti yhdyssanoissa käytetään väliä ennen viivaa vain silloin kun alkuosassa on kirjoitettu sanat jostain syystä erikseen ja sanoja on vähintään kaksi. Esimerkiksi näin: "Hiipivä haamu -kilpailu", mutta ei "Jumbo -kauppakeskus", koska Jumbo on vain yksi sana. Se kirjoitetaan siis "Jumbo-kauppakeskus".

Lisäksi omistusliitteiden puute on vittumaista. "Minun koira"... Tietysti se on "minun koirani"! Miten joku ei tajua kuinka vajaalta "minun koira" kuulostaa kirjakielessä? Ja kuulostaa-sanasta: Se todella on yhdellä eikä kahdella l-kirjaimella. Ei siis "kuullostaa" vaan "kuulostaa". Kuullostajat kuullotetaan helvetin liekeissä.

Ja voi, on niitä paljon muitakin virallisissakin yhteyksissä esiintyviä virheitä. En vaan jaksa luetella niitä tässä enempää. :)

Siinä oli teille kirjoitusvirheidiooteille vähän kitinää ja valitusta. Siis mikä siinä oikeinkirjoituksessa voi olla niin vaikeaa? Ymmärrän tietysti luki- tai muut "kirjoitushäiriöt", mutta jos niitä ei ole, oikeinkirjoitus on maailman helpoin juttu. Yrittäkää ees. Pliis.

Joskus on masentavaa tietää olevansa fiksumpi kuin 95% suomalaisista.

- tyttö 14 vee

Huumeet, huumeet. En ole päässyt yli vaikka moni luulee. ANTAKAA NYT JOTAIN MITÄ VETÄÄ!

Haaveilen salaisesti laulavani kouluni juhlasalin näyttämöllä oikein hienosti koko koulun edessä. Todellisuudessa en tekisi tätä ikinä.

Valehtelen paljon. Aina kun tutustun uusiin ihmisiin, puolet heille kertomistani jutuista on täyttä paskaa. Menetän kontrollini kokonaan, kun tiedän, etteivät he saa mitään kautta tietää, puhunko totta. Olen valehdellut ylioppilasarvosanoistani, aiempien poikaystävieni määrässä (yläkanttiin, koska hävettää olla niin kokematon), harrastuksistani, sosiaalisista suhteistani ja oikeastaan ihan kaikesta muustakin, myös ihan arkipäiväisistä jutuista, kuten miten tulin kouluun. Saatan myös sepittää hauskoja sattumuksia, tyyliin väittää nähneeni jonkun julkimon kaupungilla, ihan vain viihdyttääkseni ihmisiä. Toivottavasti uudet kaverini eivät koskaan tapaa vanhoja kavereitani, sillä muutamakin asia saattaisi paljastua...

N21

Olen jumissa menneessä ihmissuhteessa. Ajattelen exääni joka päivä. Jo kaksi orastavaa juttua on mennyt kiville tämän takia. Takaisin häntä en todennäköisesti saa, en tiedä haluankokaan. Aikaa on mennyt jo 5kk joten luulisi että tämän yli olisin jo päässyt.
Muutenkin tapaan niin harvoin sellaisia naisia ketkä säväyttää ja viimeaikoina tavannut jo kaksi. En saa iteseäni irti menneestä. Hyvät keinot ja neuvot tarpeen...

panin opettajaani.

N22

Olen rakastunut itseäni 6v vanhempaan mieheen. Sen piti olla yhden illan juttu, mutta nähtiinkin pari kertaa sen jälkeen ja minä olin mennyttä naista. Olen mukavan näköinen, hauska ja melko ihana ihminen. Harmi vaan, että tämä mies ei tajua sitä ja tavallaan sanoi välimme poikki.
Eräs toinen, 3v vanhempi mies, josta piti tulla poikaystäväni, on myös hävinnyt kuvioista. Ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ VAIVAA :( Kaikki näytti menevän hyvin mut yht äkkiä - ei mitään.
Ajattelin ruveta nunnaksi.