TunnustustenLuola.fi

Olen 22 vuotias mies.

Olen neitsyt.

Olen todennäköisesti neitsyt koko loppuelämäni ajan.

Osittain tämä on tietoinen valinta.

Syy on siinä että etsin naisesta älyllistä laatua.

Haluan sitoutua. Väitän itselleni että en kestä sitä, että nainen pettää minua, vaikka tällaista ei ole edes tapahtunut. Haluan naisen joka on luottamuksen arvoinen.
Häpeän tätä.

Haluaisin että ihmiset olisivat rehellisiä, mutta en kykene siihen itsekään.

Irkkaan 2/3 työajasta, eikä edes hävetä.

olen poltellut pilveä silloin tällöin ja käyttänyt väärin lääkkeitä. itse olen vähentäny tätä tapaa, mutta kaverini jatkaa edelleen säännöllistä käyttöä. olen myös pettänyt poikaystävääni.

olen valehdellut äitille että menen isoveljeljelle yöksi vaikka oikeasti olen mennyt eräälle pojalle

Saan suurta tyydytydtä ohjelmoinnista.
Olen koukussa Javaan... Hävettää.

Vituttaa kun tyttöystävä elää siivellä ja tästä johtuen oon melkein jatkuvasti PA.

Pidin kolmea tyttöystävää eri kaupungeissa ja valehtelin heille olevani erittäin kiireinen työ- ja opiskeluasioiden takia. Lopetin koska se vei liikaa aikaa ja kyllästyin huonoon pikaseksiin.

Olen wartettanut/varastanut yli 90.000 euron arvosta ohjelmistoja ja muuta tietotekniikkaa työpaikaltani viimeisen kolmen vuoden aikana enkä ole vieläkään jäänyt kiinni...

Liiottelin armeijan palvelukseenastumisen terveystarkastuksessa terveydentilani, että pääsisin B-mieheksi, vaikka todellisuudessa olin paremmassa kunnossa kuin moni A-mies. Sykkiminen ei vaan kiinnostanut paskaakaan, osasin olla vakuuttava ja tiesin ettei vaivaani voida silloisilla resursseilla tutkia kunnolla. Näyttelin olevani innostunut armeijasta ja näyttelin hieman pettynyttä kun palvelusluokkani muuttui, vaikka todellisuudessa hypin riemusta.

Vanhempani toivoivat minusta ali- tai reserviupseeria, valehtelin heille etten pääse AUKiin saati RUKiin, koska olen B-mies. Todellisuudessa olisin päässyt molempiin, jos olisin vain halunnut. Kantahenkilökunta jopa yritti suostutella minua johtajakoulutukseen, koska olin hyvä ampuja ja joukkuetoverini arvioi minut luotettavaksi henkilöksi ja hyväksi johtajaksi. Enpä lähtenyt, päätin jo ensimmäisenä päivänä, etten 180vrk on ehdoton maksimi, jonka vietän intissä. Olisin mennyt sivariin, jos sieltä olisi päässyt nopeammin pois.

Alokasleirillä väsytti ja vitutti niin paljon, että teeskentelin lämpöhalvausta kesken taisteluharjoituksen. Lääkintämiehet eivät epäilleet mitään ja pääsin nukkumaan sisätiloihin koko päiväksi ja sain vielä seuraavalle päivällä vapautuksen koulutuksesta.

Kaiken kaikkiaan en tehnyt intissä mitään hyödyllistä. Lusmuilin kaikesta parhaani mukaan, edes toimipaikallani en tehnyt lähes koskaan yhtään mitään. En kadu teoistani yhtäkään, olen palkka-armeijan kannalla ja koen että jos minut pakotetaan väkisin SA-INTin kaltaiseen laitokseen, he eivät ole ansainneet minulta edellä mainittua parempaa suoritusta. Ei ainakaan niillä palkoilla.

Vuosia sitten, kun liikennelaitoksen busseissa siirryttiin maksamaan pahvikorttien leimaamisen sijaan näyttökortilla, käytin matkustajana sitä siirtymäaikaa ja ymmärrettävää sohellusta hyväksi. Ystäväni kanssa baarista tullessa maksoin hänenkin matkansa ja näytin korttiani lukijalaitteelle kiireesti neljä kertaa, vaikka kaksi olisi riittänyt. Seuraavana päivänä menin bussilla kaupunkiin, ja maksaessani matkaa kortissa ei ollutkaan matkoja jäljellä. Ihmettelin ja hämmästelin sitä kuljettajalle. Selitin, että lukijalaite oli ilmeisesti edellisellä kerralla jostain syystä imenyt kortistani liikaa matkoja. Lopulta kuljettaja päästi minut matkustamaan ilmaiseksi. Bussiin nousi matkalla myös tarkastaja, joka uskoi samoin laitteiden toimimattomuuteen. Menin liikennelaitoksen asiakaspalveluun kertomaan teoriani, ja sain vakuuttelun ja venäläistyylisen asiapapereiden allekirjoittelun jälkeen kahdesta matkasta hinnan takaisin. Jäin siis yhden matkan verran voitolle, koska olin päässyt sillä kertaa ilmaiseksi kaupungille.

En tehnyt tuota mitättömän voiton takia, vaan kokeillakseni, että saanko jonkun uskomaan olevani vilpitön vaikka valehtelisin. Samaa on ollut mielenkiintoista kokeilla lukuisia kertoja vuosien varrella. Nykyään huomaan usein suoltavani puuta heinää vain sen takia, että siten saa jonkun asian lyhennettyä ja nopeammin puhutuksi, kuin jos alkaisi jaarittelemaan totuutta.

olen tosi sekava ihminen.
Olen aivan sairaan riippuvainen chipseistä JA dipistä.
Kumpaakin voin vastustaa mutta en molempia. Ja EN ole ylipainoinen.
Tämä on sairasta. Olen aivan heitteilejätetty. Kukaan ei pidä yhteyttä tai tahdo olla minun kanssa. Olen ulkonäöltä aivan normaali. Tuntuu kuin olisin jätetty paitsi elämän helmistä. En tule koskaan tuntemaan niitä, Aivan yksin kitumaan ikuisesti.

Olen nettiaddikti. Kello on nyt 05:40 ja "huomenna" olisi tarkoitus opiskella. En kuitenkaan näe addiktiudessani mitään väärää tai noloa. Oikeastaan en edes pidä itseäni varsinaisesti nettiaddiktina - en vain halua lopettaa, eikä minulla ole mitään tarvettakaan lopettaa.

Himoitsen äidinkielenopettajaani. Hän on 47-vuotias mutta niin aistikkaan oloinen että moni nuorempikin jää toiseksi. Olen ottanut valinnaisia äidinkielen kursseja ihan vain sen takia, että saisin olla hänen seurassaan.

Olen valehdellut vanhemmilleni useita kertoja kirkkain silmin huumeiden ja alkoholin käytöstäni. Heille asia on todella tärkeä jopa siinä määrin, että jos totuus tulisi julki voisi välirikko olla lähellä.

Varastan polkupyöriä ihan huvikseni, ilman mitään käyttötarkoitusta niille. Hylkään pyörän johonkin telineeseen josta en usko omistajan sitä löytävän. Varastan myös muuta tavaraa, mitä vain saan mukaani vietyä. Aikoinani kävin järjestelmällisesti läpi silloisen kouluni pukuhuoneen vaatekaappeja ja varastin luokkatovereideni rahat, avaimet, tupakat - kaiken mitä teki mieli. Varastan naulakoista käsineitä, kaulaliinoja ja pipoja. Polkupyöristä pumppuja. Tilaisuus tekee minusta tosiaankin varkaan. En silti pidä itseäni kleptomaanina.

Olen lukenut siskoni päiväkirjaa ja sähköpostia. Myös äitini päiväkirjaa olen lukenut.

En ole koskaan harrastanut seksiä, seikka, joka häiritsi taannoin paljonkin mutta on alkanut menettää merkitystään muutaman viime vuoden aikana.

m22

Petin exääni yhteisen ystävämme kanssa. Samana päivänä nain exääni vain siksi että halusin saada samana päivänä kahdelta eri naiselta. En jäänyt kiinni enkä tunnustanut, jälkeenpäin hävetti rankasti mutta nyt lähinnä naurattaa.

Vihaan lapsia. Lapset ovat rumia, haisevat pahalta ja pitävät karmeaa ääntä. Mummoni esittää silloin tällöin vihjauksia, että minun pitäisi jo alkaa vähintään suunnitella lastentekoa avomieheni kanssa (olen 22-vuotias). Kuvottaa. Vihaan sitä, millaisia aikuisista, näennäisesti järkevistä ihmisistä tulee lasten seurassa. Lässyttäviä idiootteja. Itse en osaa olla lasten seurassa, ja pidän sitä hyvänä asiana. Vihaan sitä, kuinka ihmiset lapsivihastani kertoessani kommentoivat, että "kyllä säkin vielä lapsia teet". Itselläni on yleensä pyrkimys suhtautua vakavasti ihmisten näkemyksiin. Olen inhonnut lapsia niin kauan kuin olen ollut tarpeeksi vanha erottaakseni itseni niistä, ja viha on iän myötä vain voimistunut. Haluaisin potkia ja hakata julkisilla paikoilla itkeviä lapsia ja mielellään myös heidän vanhempiaan, kun mukulansa eivät osaa käyttäytyä. Olisin tyytyväisempi elinolosuhteisiini, jos minun ei tarvitsisi koskaan olla tekemisissä alle 12-vuotiaiden kanssa. Toisaalta myös teini-ikäiset ärsyttävät. Oikeastaan lähes kaikki ihmiset ärsyttävät. Lapset kuitenkin ärsyttävät vain sillä, että ovat lapsia.

Toisaalta rakastan eläimiä, varsinkin koiria. Koiranpennut ovat suloisinta, mitä maailmassa on, eivätkä ne voi tehdä mitään väärää. Pyrin aina ymmärtämään syitä eläimen 'väärän' teon taustalla. Jos ihmislapsi tekee jotain mielestäni epämiellyttävää, haluaisin hakata sen.

Ihmisiin kohdistuva väkivalta ei useimmiten kosketa minua mitenkään. Sen sijaan järkytyn ja usein alan itkeä, jos luen lehdestä eläinrääkkäysuutisia. Järkytys ja ahdistus saattaa kestää jopa viikon. Haluaisin tappaa eläinrääkkääjät mahdollisimman raa'alla tavalla.

Nuorempana (11-13 v) soittelin "naiset soittavat ilmaiseksi" -deittilinjoille naisena esiintyen ja sovin tapaamisia toiveikkaiden miesten kanssa.

Nyttemmin (22 v) olen siirtänyt harrastukseni chatteihin, joissa esiinnyn seksiä tihkuvana ja kokeneempana, 16-22-vuotiaana naishenkilönä ja sovin treffejä innokkaiden teinipoikien kanssa kiihkeän seksin merkeissä. Silloin tällöin kiihotun itsekin keksiessäni oikein mielikuvituksellista juttua "itsestäni".

Olen nähnyt unta, jossa harrastan irstasta seksiä erään suomalaisen, mielestäni erittäin vastenmielisen miesjulkkiksen kanssa. Kyseisestä unesta on aikaa 5-6 vuotta, mutta silti se tulee ajoittain mieleeni, ja aiheuttaa melkein fyysistä pahoinvointia.

Tapoin siskoni lemmikkimarsun antamalla sille vääränlaista ruokaa.

Varastin kemian luoksata 9. luokalla suuria lämpötiloja varten tehdyn lämpömittarin pontikan valmistusta varten. Into loppui, mutta voisihan sitä joskus...
Olen muutenkin kuseksinut koulujen seinille ja ikkunoille. Yläasteen hiekotusastia on lempparini. Kakkosena tulee ala-asteen luokkien tuuletusikkunat. Tykkään alapäähuumorista. Nyt opiskelen lukiossa 2. luokalla.