TunnustustenLuola.fi

Meillä oli yläasteella semmoinen systeemi,että luokat tekivät vuorotellen opettajainhuoneeseen kahvitaukoja varten pullaa tms. leivonnaisia,joita opettajat sitten ostivat jollain säälittävän alhaisella hinnalla. No,kerran sitten leivontavuoro osui minun kohdalleni. Tein ihania muffinseja ja räkäisin taikinaan kunnon limat,taisin silloin olla vielä mojovassa flunssassakin. Vein ne sitten pokerina opettajille,ja jäihän niitä muutama ylikin jotka sitten piti hakea mukaan päivän loputtua. Kotimatkalla nälkä yllätti,ja kaverini kanssa söimme loput muffinsit,emme jaksaneet siinä vaiheessa enää piitata vaikka siellä seassa räkää olikin,eihän sitä näkynyt. TERKKUJA ISONKYRÖN YLÄASTEELLE!!!!

Olen luonteeltani todella laiska. Olen hyväpalkkaisessa työssä ja minua arvostetaan työpaikallani, vaikka todellisuudessa en tee töissä mitään. Pelkään koko ajan että saamattomuuteni huomataan ja saan potkut.

Työkaverit uskoutuvat minulle, koska he pitävät minua luotettavana kuuntelijana. Pari kertaa olen hyödyntänyt tietojani edistääkseni omaa uraani.

Luen poikaystäväni tekstiviestit. Luin entisen kämpääkaverini päiväkirjaa aina kun voin. Samoin olen lukaissut parhaan ystäväni päiväkirjaa. En kadu, mutta toisinaan häpeän.

Olen myymälävaras. Varastelen usein vaatteita, meikkejä ja kaikkea muuta missä ei ole hälyttimiä. Olen varastanut satojen eurojen edestä tavaraa enkä ole jäänyt kiinni, koska olen niin ovela ja taitava. En varastele yksityisiltä, mutta ketjuyrityksiltä ja kansainvälisiltä yrityksiltä varastan aina. Olen aika rahaton, eikä varaa kunnon vaatteisiin ja meikkeihin aina ole, mutta tunnen kyllä usein häpeää ja syyllisyyttä asiasta. Pari ystävääni tietävät ja toruvat. Hävettää. Mutta jos nyt lopetan, voin heittää hyvästit monille kaipaamilleni ja tarvitsemilleni tavaroille ja koska minulla on huono itsetunto kasvoistani, tarvitsen meikkiä jotta saisin edes vähän itseluottamusta.

Monesti varastan myös siksi, että tahdon testata kuinka hyvin onnistun. Tavallaan on vain ajan kysymys milloin jään kiinni. Jos poikaystäväni saa tietää, suhteemme on ohi.

Jos olisi mahdollista, olisin mielelläni pankkirosvo, joka tekee suuria keikkoja. Joudun kuitenkin tyytymään näpistelyyn, mutta ei se haittaa. Olisin kuitenkin varmaan aika hyvä varas. Myymälävarkaana oleminen ei ole coolia, mutta vaikka mafian jäsenenä olisi.

Harkitsen usein huumediileriksi tai prostituoiduksi ryhtymistä kun epätoivoinen rahatilanne iskee. Olen kuitenkin sen verran fiksu että tiedän, että kun siihen hommaan menee, ei olekaan enää pomo itselleen, vaan ihmisestä tulee orja, jolla ei ole oikeuksia. Toisinaan ajatus kuitenkin houkuttaa.

Mä oon pitäny tätä sisälläni jo monta kymmentä vuotta. Mä olen puppeli. Kiitos

En ole tehnyt mitään väärää, en kadu mitään enkä koe syyllisyyttä mistään. Olen vain mielestäni aika säälittävä tapaus, joka kukkoilee kyllä paljon, mutta on loppupeleissä aika luuseri. Häpeän sitä mitä olen.

Pidän poikaystävääni tyhmempänä kuin minä ja ajattelen hänen olevan ala-arvoinen kumppani kuin minä. Valehtelen hänelle kun sanon pitäväni häntä muita älykkäämpänä.

En ole kai kovin kaunis, mutta vedän paljon miehiä puoleeni. Jotkut pitävät minua ylimielisenä. Ennen olinkin sitä, mutta en enää. Olen keskivertoa älykkäämpi ja minua kadehditaan koulussa. Toisinaan tunnen lähenteleväni Nietzchen yli-ihmisyyttä, vaikka en olekaan sotahullu. Tunnen kuitenkin olevani kaikin tavoin parempi kuin muut ja ihmettelen, miksi tuntuu, että kaikki ajattelevat samoin. Mielestäni yli-ihmisiä on vain pienehkö joukko maailmassa, ja ne jotka niitä ovat, ovat sivistyneitä, empaattisia, realistisia, taiteellisia ja herkkiä. Tunnemme voimakkaammin kuin muut, varsinkin empatiaa ja rakkautta ja liikutumme kaikesta kauniista. Emme kadu mitään, ja koemme syyllisyyttä aika harvoista valituista asioista. En koe syyllisyyttä poikaystäväni pettämisestäkään. Olemme älykkäitä ja hankimme tietoa kaikilta tieteen- ja taiteenaloilta koska janoamme tietoa. Pidämme itseämme marttyyreina, jotka olisivat valmiit kuolemaan muiden puolesta, mikä eroaa jo aika lailla nietxcheläisestä käsityksestä.

Olen taitava kaikessa ja toisinaan mietin, kuinka väärässä olen. Olen mielestäni erikoinen, harvinainen ja omalaatuinen, toisinaan pelottavankin poikkeava, mutta useimmiten koen itseni suunnannäyttäjäksi. Olisin hyvä kultinjohtaja jos uskoisin kultteihin. Mutta en arvosta jonkin mestarin seuraajia, vaan mestareita itsejään. Usein tunnen, että minulla on suuri tehtävä tässä maailmassa, ja se on välittää sanomaa heikoille, jotta he vahvistuisivat.

Olen yliempaattinen ja älykäs. Toisinaan rakastan itseäni ja ihailen itseäni enemmän kuin ketään, lukuunottamatta suurimpia sankareitani. Toisinaan vain ihmettelen, miten sisäisesti näin kauniita ihmisiä voikaan olla olemassa ja suren sit, että kaikki eivät ole niinkuin minä. En onneksi ajattele kaikista näin, sillä arvostan ja ihailen myös monia. Olen silti itserakas, vaikka en olekaan ulkoisesti kaunis.

Olen parikymppinen tyttö.

Olin reilaamassa ystäväni kanssa, poikaystäväni oli kotona. Reilillä nuoleskelin mukavan italialaiskundin kanssa. Ihastuin myös kahteen ulkomaalaiseen miehiin, joita himoitsin koko ajan. Ikävöin poikaystävääni, mutta olisin voinut jäädä sille tielle. Toivoin olevani vapaa, että olisin voinut saada kaikki himoitsemani miehet.

Harrastan kinky-juttuja ja saan eniten kiksejä sitomisesta, kuristamisesta ja viiltelystä. Rakastan nahka- ja kumiasusteita ja inhoan sitä miltä näytän niissä. Tahtoisin olla tiukka s&m-kaunotar;, mutta olen mielestäni liian läski (vaikka olenkin normaalipainoinen ja nykyään liikunnallinen).

Poikaystäväni näyttää fitness-harrastajalta ja on superliikunnallinen. Inhoan sitä miltä näytän hänen edessään. En ole vielä kertaakaan kulkenut rennosti alasti asunnossani hänen paikallaollessaan. Jos riisuudun, tarkastan valaistuksen, kuvakulmat ja asennot, jotta näyttäisin mahdollisimman hoikalta ja kauniilta. En uskalla lähteä hänen kanssaan uimaan, sillä uimapuku saa minut näyttämään kauhealta. Pelkään, että poikaystäväni on joko havainnut huonon itsetuntoni tai luulee, että minulla on jokin muu ongelma. En kehtaa kertoa mistä on kyse, sillä hän halveksii vartalostaan valittajia.

Himoitsen monia naisia ja miehiä, mutta ajatus siitä, että poikaystäväni katselisi muita syö elävältä. Entinen paras ystäväni on hänen mielestään paremman näköinen kuin minä ja hän on myöntänyt halunneensa häntä usein. Inhoan ystävääni nykyään ja olen katkaissut häneen välit. Osittain valtavan kateuden takia, osittain siksi, että hän oli yrittänyt iskeä poikaystävääni mm. reilillä ollessani.

Usein haaveilen repiväni ja raatelevani ex-ystäväni kauniit kasvot. Toivon, että hän lihoisi. Olen vahingoniloinen kun kuulen hänen olevan huono sängyssä, haisevan tai olevan ns. laiha läski. Olen ruvennut mustamaalaamaan häntä poikaystävälleni, mutta en onneksi kenellekään muulle. Rakastan häntä, mutta en kestä nähdä itseäni hänen rinnallaan (ex-ystäväni siis), sillä ajattelen/tiedän kaikkien miesten haluavan aina häntä.

Pelkään, että poikaystäväni valehtelee kehuessani minua kauniiksi ja sanoessaan pitävän pienestä pyöreydestä. Olen varma, että hän pitää enemmän pyykkilautavatsasta ja kapeista reisistä, ja fantasioi niistä koko ajan. En usko, että hän pitäisi minua oikeasti haluttavana kuin muita ja fantasioisi aina minusta. Toisinaan ajatus pelottaa niin paljon, että harkitsen eroa.

16-vuotiaana makasin 36-vuotiaan miehen kanssa. Olen maannut monen miehen kanssa vain huomiontarpeesta. Tahdoin tuntea olevani haluttu ja tahdoin kokea itseni kokeneeksi. Seurustelu on vaikeaa kun tahtoisin harrastaa seksiä monien naisten ja miesten kanssa. Onneksi enää en vain itsetunnon pönkittämiseksi, sillä poikaystäväni onnistui vapauttamaan minut siitä ja nykyään nolen seksuaalisempi kuin koskaan!

Kiihotun kannibalismista, eläinpornosta, raiskaamisesta ja eritteistä. Toisinaan eläinpornon ja raiskaamisen kauheus saa minut itkemään ja alan vihaamaan miehiä. En kestä sitä mitä miehet tekevät naisille ja inhoan jokaista joka fantasioi raiskaavansa naisia. Toisinaan tahtoisin raiskata jokaisen miehen ja piestä heitä kunnes he lakkaavat fantasioimasta sellaisesta.

Kun olen ammeessa, haaveilen kylpeväni virtsassa. Pienenä masturboin kuvitellen naivani ulosteessa, virtsassa, oksennuksessa ja veressä. Toisinaan teen sitä vieläkin. Kiihotuin Sodoma 120 päivää-leffassa, vaikka parissa kohtauksessa meinasi tullakin itku ja paha olo (mm. siinä missä naisten suuhun tungettiin piikkejä).

Toisinaan ymmärrän hetkellisesti sarjamurhaajia, eläintenhakkaajia ja vauvojen raiskaajia. En haaveile kahdesta jälkimmäisestä, mutta toisinaan ihmettelen, miksi sitten kykenen hetkellisestikään samaistumaan heihin. Murhaamisesta fantasioin usein, eritoten kaikkein brutaaleimmista ja rituaalimaisimmista: jäsenten paloittelemisesta, jne.

En voi ajatella vanhempiani seksuaalisina olentoina. Silti kiihotuin elokuvasta, jossa poika rakasteli äitinsä kanssa ja kirjasta, jossa tyttö rakasteli isänsä kanssa.

Monesti esitän tietäväni enemmän kuin oikeasti tiedän. Heti jälkeenpäin häpeän sitä ja muistutan itselleni jälleen, että niin en saa tehdä.

Kun olen yksin, kaivan nenää ja pieren ja nautin siitä. Minusta on ihanaa puhdistaa sieraimet kerrankin kunnolla. En ymmärrä niitä jotka syö räkää, niinkuin pikkuveljeäni. Vessahädän jälkeen jään usein katsomaan kuinka isot läjät tein, sillä se on hauskaa. Haju tosin oksettaa, eikä kiihota.

Olen harkinnut vakavissani rasvaimua ja kehonmuokkausta.

Olen syntinen. Rakastan suklaata. Olen kateellinen poikakystävälleni, jolla on jumalan aineenvaihdunta eikä lihoa sitten millään. Minä en saisi syödä suklaata koskaan!

Toisinaan on kiva olla yksin kotona ja haista oikein pahalle.

Olen taitava valehtelija ja manipuloija, mutta onneksi minun ei tarvitse valehdella kovin usein. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että voin kietoa sormeni toisen ympärille milloin tahdon.

Olen monitaituri. Kaikessa mihin ryhdyn, olen hyvä tai muita parempi. En kestä ajatusta että olisin vain keskiverto. En halua olla tavallinen.

Mielestäni patriootit, uskovaiset ja muut dogmaattiset ihmiset ovat vähä-älyisiä ja heikkoja. Yksilöinä kuitenkin hyväksyn heidät ja rakastankin heitä, mutta joukkona inhoan.

Kun äitini oli elossa haukuin häntä jatkuvasti. Nyt hän on kuollut ja häpeän miten kohtelin häntä.

Kun olen suihkussa, julkisessa tai omassa, pissaan. Monesti se kiihottaa, aina helpottaa ja se on vaan kivaa.

itkettää taas...
ketään ei tiedä että olen oikeasti onneton mieheni kanssa,en voi luottaa häneen,hän on patologinen valehtelija,enkä usko että hän välittää minusta ja tunteistani yhtään,itken joka ilta, ja toivon että joku mies tulee ja kertoo kuinka olen hänen elämänsä valo, toivon että voin lakata välittämisen mieheeni
olen yrittänyt itsemurhaa monesti hänen takiaan, inhoan häntä ja olen hänelle kateellinen.
haluisin että kaikki säälisivät minua, haluisin esim.joutua puukotuksen uhriksi ja haluisin että mieheni itkisi vuokseni, haluaisin hakata ja kiduttaa häntä, myös henkisesti,
kerron kaikille vain puolitotuuksia enintään ja kerron kuinka ihana mieheni on,ja kuinka hän on mustis ym. vaikka todellisuudessa hän käyttäytyy näin ehkä kerran vuodessa.
toivon joka ilta itselleni miestä joka koskee minuun ja on hellä.kiitos

Inhoan koiranvihaajia. Halveksin myös niitä, jotka pelkäävät koiria eivätkä edes yritä tai halua oppia pois pelostaan. Mielestäni monella koira-allergikoista on allergia enemmänkin korvien välissä. Ne joilla on todellinen allergia, eivät yleensä valita. Jos saisin päättää, koiranvihaajat ja hysteeriset koirien pelkääjät pitäisi viedä erämaahan ja ampua.

Lukioaikoina hyvän kaverini tyttöystävä kyllästyi tähän kaveriini ja välillemme kehkeytyi suhde. Petimme häntä yli kuukauden, mm. kotibileissä hänen luonaan, vanhojentanssien jatkoilla harrastimme seksiä samassa huoneessa johon tämä kaverini oli sammunut ja pusikossa baari-illan jälkieen, koko muu kaveriporukka - mukaanlukien hän - sattui kävelemään ohi, muttei nähnyt, puhuivat vain, että mihinköhän ne kaksi katosivat. Jännitti ja pelotti.Lopulta tyttö teki viralliset bänksit tämän kaverini kanssa, siinä sitä oli sitten muilla ihmettelemistä kun julkaisimme suhteemme (joka kesti puolitoista vuotta, kunnes lähdin armeijaan).

Tämä kaverini ei vieläkään tiedä. Sydäntäni pakottaa nykyään joka kerta kun tapaamme. Koen, että olen ollut tosi sikamainen häntä kohtaan, olemme sentään olleet 'hyviä kavereita' jo kolmannelta luokalta asti. Anteeksi.

olin saanut työpaikan ja ensimmäisen työpäivän aamuna ajoin autolla työpaikan viereen. huitaisin naamaani hyvän lastin sieniä ja poltin vähän ruohoa päälle. ensimmäisten parin tunnin jälkeen olin saanut jo ylennyksen koska kauppa oli käynyt kuin siimaa.
työpaikkani oli puhelinmyynti yritys.

Oon kohta 16 vuotias jätkä. En oo viel kertaakaan koskettanut muijaa, koska luulen että he eivät pidä siitä, en ole komea, enkä kyllä rumakaan. Oon kyllä karseen laiha. Yhden kerran olen kyllä halannut ventovierasta muijaa bileissä. Kaikki muijat joiden kanssa puhun netissä...ovat joko pissiksiä tai valittavat joka asiasta, silti rakastan heitä kaikkia tosi paljon. Mua pidetään samanlaisena ku mun isobroidia...vihaan sitä aika helv*tisti. Vihaan nykyistä alaani ( olen ammattikoulussa ) ja haluaisin vaihtaa sitä, mutta vanhempani eivät varmastikkaan pitäisi siitä. Aina bussissa tai muualla vinoilen muille vaikka tiedän että jos he hermostuisivat niin saisin selkääni ja pahasti. En ole lihaksikas mutta uskon, mutta tarvttaessa heittelen ihmisiä seinille... En tiiä miks kirjotan tänne, muut vaan nauravat mulle siitä. Olen harkinnut itsemurhaa, mutten halua koska minulla on ystäviä netissä ( aika tyhmä syy ). Mun isä vihaa mua koska olen hänen täydellinen vastakohta. Hän on entinen urheilija ja huomauttelee vähän väliä mun ulkonäöstä ja kunnosta/lihaksista. Vihaan sitä.

Olen henkeen ja vereen vannonut kaikille olevani koko ikäni sinkku. Kuitenkin asia jota kaipaan eniten on saada ja antaa rakkautta jollekin ihanalle miehelle. Nyt olen todella tykästynyt erääseen mieheen, joka kuitenkin on hiv-positiivinen. Totuus on kuitenkin karu: Mies pelkää tartuttavansa minut ja minä pelkään saavani tartunnan, jos harrastaisimme seksiä. Syy siihen, miksi tartuntaa pelkään on ennen muuta se, millainen isku se tulisi olemaan vanhemmilleni, joita rakastan äärettömän paljon. Ilman heitä kohtaan tuntemaani rakkautta olisin jo kenties edennyt miehen kanssa pitemmälle. Järjen ääni sanoo, että minun tulisi lopettaa suhde mieheen ajoissa, koska tiedän, ettei meistä koskaan tule mitään, koska olemme hyvinkin erilaisia ihmisiä. Rakastan miestä kuitenkin niin paljon, etten pääse hänestä irti!

Vihaan naisten laukeamattomuutta.

Pidän seksistä, pidän naisista ja haluan heidänkin nauttivan. Koin alussa tietynlaista huonoa omaa tuntoa siitä, että nainen ei saanut (juuri silloin tai ollenkaan) orgasmia, nyt vain tulemaan sille välinpitämättömämmäksi, ja se on taas uusi asia, mistä en itsestäni pidä. Haluan vain molemmille nautintoa, sitä lisää ilman, että masennun siitä, että vain minä laukesin..ja ilman omaa onanointia tms ylimääräistä, mitä laukeamaton/vaikeasti orgasmin saava nainen joutuu tekemään. Tiedän myös, että kaikkea ei voi saada, mutta tiedän myös, että en voi tunteilleni mitään.

Vihaan myös sitä, kuinka vaikeasti laukeavat tai muuten epänormaalit naiset
a) syyttävät miehiä kaikesta siitä, mikä vaikeuttaa orgasmin saamista
b) eivät suostu tekemään asian eteen mitään, esim. masturboimaan enemmän harjoittelun nimissä ja
c) syyttävät helposti laukeavia naisia feikkauksesta.
Seksi ei ole kaikille helppoa, mutta on olemassa naisia, jotka pystyvät laukeamaan vaikka kuinka usein kiihoituttuaan ja toisaalta onnettomampia tapauksia, jotka laukevat vasta kovan, esim. vuoden kestävän harjoittelun jälkeen miehen kanssa, aktissa. Molempia on näet tullut koettua, totuuden nimessä on kuitenkin myönnettävä, että vaikeammin laukeavat ovat kieltämättä yleisempiä.

Jos tulen ikinä eroamaan nykyisestäni, niin Luoja Varjelkoon toivon, että seuraava saa orgasmin helposti. Silloin minäkin pystyisin nauttimaan täysillä. Ymmärrän erittäin hyvin, että taannoisen Nelosen Matkalla Kaliforniaan -sarjan päähenkilön tyttöystävän (lähes) paras ominaisuus oli kyky tuplaorgasmiin; miettikääpä tytöt tätä. Minäkin haluaisin saada naisen nauttimaan niin.

Se tunnustus? No, en vihaa. Se on harkitusti valittu sävy, jotta naisosapuolellakin heräisi uusia ajatuksia. Ehkä edistymistä voisi tapahtuakin, vaikka hieman provoisoivan sävyn ansiostakin.

Olen kohta 16 vuotias nuori nainen.
Epäilen olevani bi-seksuaalinen, en ole uskaltanut puhua kenellekkään asiasta. Minä ja poikaystäväni olemme olleet kohta puoli vuotta yhdessä ja harrastaneet seksiä, mutta nyt pihtailen enkä edes tiedä miksi ja kun hän rupeaa ehdottelemaan olen suuttuvinani, vaikka minua haluttaisi ainakin yhtä paljon. Poikaystäväni inhoaa polttamista ja luulee minun lopettaneen, mutta poltan vieläkin salaa eri takki ja suihkumyssy päässä, ettei hän haistaisi. Olemme aidosti rakastuneita ja puhumme usein mitä ME teemme "isona", se on mielestäni ahdistavaa. Olen hyvin turhamainen kaiken paitsi ulkonäköni suhteen, saatan tehdä leipiä kauan, koska täytteiden pitää olla tietyssä "järjestyksessä"

Mun on tehny mieli jo pitkään kertoo tää jollekin..
Muutama vuosi sit olin bailaamassa ja eksyttiin ravintolaan,jossa oli porukka "julkkismuusikoita".
No,aamulla sit heräsin yhden näistä vierestä.
Se tyyppi on paljon julkisuudessa ja sil on avovaimo jne.
Siinä kuitenkin vielä harrastettin aamuseksiä,jonka jälkeen kundi alko ykskaks melkein itkee,että ethän oikeesti kerro tästä kelleen tai mun elämä on mennyttä..
Tää sama kuvio toistu pariin kertaan puolen vuoden sisällä.
No,emmä oo kellee ennen tätä kertonu,mut mul on jotenki sadistisen hyvä olo,ku tiedän ett voisin tehdä tälle "koko kansan hyvälle jätkälle" tukalat oltavat.
Hihhihhiii:)

Rakastan pitkäaikaistat tyttöystävääni, vaikkakin suhde on nykyään minulle enemmän taakka - annan ja annan ja en saa mitään takaisin. Jättäisin hänet, mutta tiedän että hän tappaa itsensä varmasti jos teen niin.

Mitä helvettiä minun pitäisi tehdä? Joskus mietin itse tappavani itseni, että pääsisin tästä oravanpyörästä.

inhoan ihmisiä jotka tappavat hyönteisiä, hyönteiset ovat tärkeitä