TunnustustenLuola.fi

En voi sietää naapureitani, sillä heidän perheensä on idyllisempi kuin omani. Levitän ilkeitä juttuja heistä tuttavilleni ja jopa omille vanhemmilleni.

En voi sanoa ketään ystäväkseni. Tuntuu siltä, että kaikki pitäisivät minua pilkkanaan. Olen aina se toinen vaihtoehto. Tämä ei voisi vähempää kiinnostaa minua, ja siksi pelkään jääväni yksin.
Esitän myös näille "ystävilleni". Heille olen se, joka on aina oikeassa, realistinen ja järkkymätön. Oikeasti ajattelen usein riistäväni jonkun hengen, omani tai muun, sekä haluaisin nähdä nämä "ystäväni" hengenhädässä, nauraa heidän kauhulleen ja jättää heidät kuolemaan. En kadu ajatustani.

Vihaan ihmisiä, jotka esittävät jotain muuta, ja sattumalta juuri sellaista mitä minä esitän. Joskus he eivät edes esitä sitä, vihaan heitä vaan muuten vaan. Mitäs tekevät asioita samalla lailla kuin minä.

Tiedän erään henkilön olevan pahasti ihastunut minuun, mutta en vain jaksaisi aloittaa suhdetta vaikka pidän hänestä. Olen itsekäs.

Vihaan kaikkia, ja kaikkea.

Mä kaivan nenää ja syön räkää. Minusta tuntuu, että se on aivan luonnollista.
Minulla on tylsää, mutta en uskalla soittaa kellekään..
Minulla on paha puhelin pelko, en uskalla soittaa, jos en tunne vastaajaa etukäteen. Jopa puolitutuille soittaminen on ylivoimainen tehtävä. Samaisesta syystä en ole saanut raahattua itseäni hammaslääkäriin. Reikiä on paljon. Ottaa päähän!

Minulla on seksisuhde isoveljeni vaimoon joka on kestänyt jo vuoden.Heillä on lapsikin mutta en tunne minkäänlaista syyllisyyttä.

Koitan pitää tätä sisälläni mutta minusta on kasvanut jossain määrin naistenvihaaja, vituttaa kuunnella jonku naisten juttuja esimerkiksi siitä kuinka paljon heillä on panoja takanaan, haukkuvat suomalaiset miehet kuin jotain uhmatakseen ja vituttaa kun työntävät nokkansa sellaisiin paikkoihin jossa heistä ei ole kuin harmia, esim. armeijaan. Sekin ottaa aivoon kun jotku 15 vuotiaat tytöt pitää itteensä niin kypsinä ja käyttäytyvät silti niin lapsellisesti(yrittävät jollain typerillä tempauksilla iskeä jotain yli 20 vuotiaita jätkiä)

Onneksi joukossa on vielä sellasiakin naisia joita voi arvostaa, arvostavat itsekkin myös miehiä, nauttivat naisena olemisesta eivätkä ole naineet kaikkien mahdollisten kanssa.

Harrastan säännöllistä häiriköintiä F1-Forumin keskustelupalstalla. Tapanani on silloin tällöin ilmestyä foorumille uudella häirikkönickillä ja aiheuttaa sekasortoa, hämmennystä ja yleistä vihaa foorumilaisten keskuudessa. Olen vieläpä niin ovela, että teen ns. 'asiallista häiriköintiä' - tuhoan foorumin henkeä asiallisiksi naamioiduilla häirikköviesteillä, eivätkä moderaattorit keksi mitään syytä bannata minua. Sitten jurputan viikkotolkulla foorumilaisten negatiivisesta asenteesta uutta kirjoittajaa kohtaan, ja kun minut lopulta bannataan, pidän parin kuukauden tauon ennenkuin tulen jälleen häiriköimään uudella nickillä. Ja koska käytän modeemiyhteyttä, IP-osoitteeni vaihtuu joka kerta eivätkä he voi millään blokata minua.

Terveisin Riikka

Viikonloppuisin tulee väänneltyä amisautoista takaspoilereita yms. paskaksi. Koko ammattikoulu inhottaa muutenkin. Pari kertaa on tarvinnut antaa amiksille nenään kun ovat huomanneet minun pyörivän autonsa kimpussa. Siitä saa tyydytystä, kun murtaa Karjala-lippalakki-bootsi-pilottitakki-autolinja-hinttareiden nenän. Nyrkkiraudalla tulee vielä hienompaa jälkeä.

Hiphop- ja rapmusiikki ärsyttää.

"lukiolainen"

Olen umpilaiska kaiken muun paitsi oman hyvän oloni puolesta. Olen suunnattoman onnellinen ihminen, koska en ota vastuuta mistään muusta kuin omasta hyvästä olostani. Unohdan kenet tahansa, jonka olemassaolo ei satu kiinnostamaan, vaikka kuukausiksi. Touhuan juuri sitä mitä haluan, vaikka tiedän, että velvollisuuksia muihinkin suuntiin olisi. En hae töitä, vaikka olen terve, vahva, nuori ja hyvin koulutettu. On mukavampaa touhuta tietokoneella, harrastaa liikuntaa, lueskella ja dokailla aina välillä. Käytän hyväkseni kaikkia, koska en tarvitse ketään. Olen särkenyt moniaita sydämiä, koska en viitsi keskustella edes säästä tyttöjen kanssa, jotka selvästi olisivat minusta kiinnostuneita. Usein keskustelen jonkun kiinnostuneen kanssa kerran tai kaksi, sitten kyllästyn ja unohdan koko ihmisen olemassaolon. Olen sopinut treffejä ja peruuttanut ne viime tipassa kun oli kivempaa tekemistä. Vastaan ystävällisyyteen välinpitämättömyydellä ja ilkeyteen vielä suuremmalla ilkeydellä. Silti ihmiset pitävät minusta, koska he tarvitsevat apuani kaikenlaisissa asioissa. Olen ainoa tuntemani henkilö, jolla ei ole mitään ongelmia. Pidän muiden ongelmia typerinä ja niiden syitä lapsellisen yksinkertaisina.

Vuosi sitten "säädin" (kävin naimassa) erään pojan kanssa josta tiesin, että hänelle oli kesällä tulossa lapsi ja hänellä oli kihlattu Venäjällä.En kadu sitä.

En voi sietää intialaisten aksenttia kun he puhuvat englantia.
En haluaisi, että kiinalaisten elämäntaso koskaan saavuttaisi länsimaiden tasoa.

Vihaan aasialaisia.

Tunnustan ajaneeni autoa arviolta 50-60 tuhatta kilometriä pilvessä ilman mitään konflikteja.
Älkää kokeilko samaa humalassa!

Puhun pahaa toisista ihmisistä selän takana. Valehtelen ja keksin juttuja ja saan muut kauhistumaan. Pidän huolen siitä, että kerron jutut vain sellaisille, jotka eivät ole juorun kohteen kanssa missään tekemisissä. Yritän kai korostaa omaa erinomaisuuttani ja peittää heikkoa itsetuntoani.

En voi sietää kaverini avovaimoa. Hän on onneton luuseri itkupilli mäkättäjä ja roikkuu miehessään, ei anna miehelle yhtään vapautta. He ovat menossa ensi kesänä naimisiin ja mieleni tekisi kertoa tälle naiselle, että sulhasensa on yrittänyt iskeä minuakin monta kertaa ja on pettänyt useasti naista. Heidän suhteensa on ihan kamala,eikä kukaan ymmärrä miksi he ovat yhdessä. Nainen kuvittelee olevansa parempi kuin muut ja hienostelee. Mies on suurimmaksi osaksi säälistä suhteessa. Toivon suhteeseen epäonnea niin paljon, että he eroaisivat enkä halua heille mitään hyvää.

En ole kertonut kenellekään, avomiestäni lukuunottamatta, että laiskan opiskelutahtini vuoksi putosin opintotuelta ja jouduin siksi menemään töihin. En oikeastaan enää usko valmistuvani, sitä en kuitenkaan kerro edes avomiehelleni.

Aina kaikenmoisissa tärkeissä tilaisuuksissa, esim. häissä, hautajaisissa tai vierailuilla minulle putkahtaa päähän vähintään pari kertaa ajatuksia kauheista ja sopimattomista asioista mitä voisin tilanteessa tehdä ja sanoa pilaten kaiken. Minua pelottaa että joskus minä vahingossa jopa teen/sanon näin vailla mitään järkevää syytä.

Olen lihonut 10 kg aloitettuani seurustelun.

en kuuntele töissä yhtään mitä asiakkaat kertovat minulle. esitän vain viisaita ja varmoja kysymyksiä heille. olen muka kuuntelevinani... ja mun pitäisi olla psykologi

Petän avovaimoani ja tapailen yhtä tyttöä Lappeenranssa
-- Arto

Olen taksikuski ja toivon että JOKAINEN ASIAKKAANI KUOLISI HITAASTI! En vain siedä ihmisiä varsinkaan kun ne puuttuvat työhöni ja alkavat arvostelemaan...yritä siinä sitten leikkiä ystävällistä.
Sen lisäksi inhoan tätä sivustoa koska se on niin suosittu ja kaikki käyvät kirjoittamassa täällä, mutta minne muuallekaan voisin kirjottaa tunnustuksia?

Inhoan norjalaisia ja niiden intoa olla tohkeissaan joka pikku voitostaan ja sen maan ikuista hyvää tuuria talousasioissa ja niiden maailmankuuluja vuonoja, joiden saamiseen ne eivät ole tehneet yhtään mitään. Niiden lillattava puhetapa jää soimaan päähän kuin joku idiottimainen iskelmä.

Kävelen usein päämäärättömästi pimeillä kaduilla ja toivon että joku yrittäisi ryöstää minut. Tämä vain sen takia että saisin itse hyökätä hyökkääjän kimppuun ja purkaa patoutumiani tapellen. Kannan mukanani taskuveistä.

jätin idiootti-psykopaatti poikaystäväkokelaan ja kun hän pyysi mminua lähettämään hammasharjansa kylppäristäni takaisin, pesin sillä ensin vessanpöntön.