TunnustustenLuola.fi

Välillä tuntuu siltä että olen pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa yhdessä vain tämän ulkonäön vuoksi. Olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja välillä hän tuntuu jopa mielettömän ärsyttävältä, ja luulen että inhoaisin häntä jos hän olisi rumempi...

Miksi ihmiset tunnustavat vain huonoja asioita?
Minä olen rakastunut maailman ihanimpaan tyttöön. Vihdoinkin tuntuu että olen löytänyt sen jonkun, jonka kanssa voisin viettää koko loppuelämäni. Tuo tyttöni on kaunis, älykäs ja me jaamme asiassa kuin asiassa samat mielipiteet ja näkökannat. Olen niin onnellinen että kirjaimellisesti sydämeni tuntuu räjähtävän hetkenä minä hyvänsä. Olen tuntenut tytön jo yli vuoden ja silti jonka päivänä tuntuu kuin rakastaisin häntä vain enemmän ja enemmän. Toivottavasti jokainen kokee ainakin kerran elämässään samalaista rakkautta.

Vihaan Alicia Keyesia ja Lauryn Hilliä ja muita heidän tapaisiaan muka niin lahjakkaita nuoria mustia naislaulajia. Uskon että heidän musiikissaan ei ole mitään epätavallisen hienoa, amerikkalaiset valkoiset, keski-ikäiset kriitikkomiehet vaan kehuvat heitä ja myöntävät heille palkintoja ja tekevät heistä median lemmikkejä että heitä ja muutakin yhteiskuntaa pidettäisiin muka edistyksellisinä kun he kannustavat tälläistä vähemmistöporukkaa, mustia nuoria naisia. Kaikki tälläiset ovat niin yliarvostettuja vaniljapoppipaskoja ettei mikään. Heissä ei ole mitään omaperäistä eikä hienoa. Tämä on vain yhteiskunnan aivopesua. En uskalla pitää tätä mielipidettä julkisesti koska minua pidettäisiin rasistina ja kateellisena. Ärsyttää kun aina pitää olla niin poliittisesti korrekti.

N20

Rakastan tyttöystävääni.

Inhoan vammaisia. Minusta kaikki tiedossa olevat sikiöt joista löytyy vammoja, pitäisi abortoida.Ällöttää kaikki vammaisten hyysääjät! Ennenvanhaan sellaiset vietiin metsään tai pudotettiin kalliolta alas, hieno systeemi. Myös hikiset, pahanhajuiset vanhukset ovat kammottavia, en voi sietää heitä. Olen ehkä rajoittunut tai rasistinen tjtn, ainakin tunnustan sen itselleni.

on tyttö joka on ihastunut minuun ja toivoisin että voisin tämän tytön saada, mutta uskon että hän ei ole oikeasti kiinnostunut minusta. en tiedä mitä tehdä, olen tuntenut kyseisen tytön 4 vuotta ja hän on ollut ystäväni siita saakka, ja nyt hän ilmoitti että on kiinnostunut minusta. en tiedä mitä tehdä, pitäisikö alkaa seurustelemaan hänen kanssa vaiko antaa olla, hän on upea nainen ja itse olen ruma, ja siksi luulen että tämä on vain leikkiä hänelle, ahdistaa mutta helpotti kun sai sen tänne kirjottaa... kiitos

ainiin. hän on 20, ja minä kohta 18, onko sillä väliä?

Minulla on monta ruotsalaista ystävää. Silti olen joskus nuoruudessani kussut bussin päälle jonka kyljessä luki "svenskabussen" ja räkättänyt. Pitäsikö hävetä? Mua ei hävetä, suorastaan huvittaa.

Olen syntynyt vammautuneena, asiaa ei voi korjata täysin.
Vihaan vammaani. Ihmiset ei näe sitä päältäpäin, mutta jos olisin alasti näkyisivät monet syvät arvet ja lääkärien tekemä sukuelimineni. En halua tai uskalla puhua tästä kenenkään kanssa, jopa siskoni kanssa puhuminen asiasta hävettää minua liikaa. Ystäväni alkavat luulla että olen homo kun en hae naisia, mutta se on vaan sen takia kun en voi jatkaa suhdetta koskaan. En halua kertoa kenellekkään asiastani kasvotusten, ainakaan jollekkin juuri tuntemalle naiselle. Elämäni tuntuu kaartuvan alaspäin tämän takia, olen ollut monia vuosia erittäin masentunut asian takia. Ruumiini on ristiriidassa mieleni kanssa. Koetan olla ajattelematta naisia/tyttöystäviä mutta olen heikko ja en pysty lopettamaan sitä. En enään ajattele niin itsetuhoisia ajatuksia kun ennen. Silti ruumiin tauti tartuttaa mielen. Jos tähän asti on jaksanut potkia, niin kai sitä vielä toiset parikymmentä vuotta voisi katsella maailmaa, sitten lopettaa sen. M20

mistä alottaisin.
olen myös suunnattoman laiska, melkein niinkuin jokainen muukin suomalainen. haaveeni onkin pysyä aina tässä iässä tekemättä yhtään mitään elämälleni. se on raivostuttavaa. vaikka kuinka päättäisin yrittää. niin ei. olen vieläkin ihastunut entiseeni ja aina kun näen hänet niin ihastun uudestaan. en voi sillekkään mitään, vaikka tahtoisin. minulla ei siis käytännössä ole mitään tahdonvoimaa mitään kohtaan. olenhan myös menettänyt rakkaimpani, joten millä muulla olisi enempää merkitystä? elämä kyllä voi tuoda mitä vaan tullessaan, mutta en jaksa uskoa minkään muuttuvan. olen ollut eron jälkeen vain yhden miehen kanssa. sekin vituttaa, tein sitäpaitsi kaikkeni että hän ei kuulisi asiasta, koska en tahtotunut loukata. mutta todellisuudessa häntä ei vähempää voisi kiinnostaa tekemiseni. olen epäonnistuja ihan kaikessa, se on ollut niin koko elämäni.

Minulla on seksifantasioita mieheni kavereista. Joskus kuvittelen heitä kun olen ukkoni kanssa. Näen myös hillittömiä seksiunia milloin kenestäkin ja haluaísin suudella naisen kanssa. Haluaisin myös myydä lapset jollekin ja karata etelään paratiisisaarelle, sekä harrastaa irtosuhteita siellä komeiden lihaksikkaiden miehien kanssa.

Olen polttanut kavereideni kanssa yöllä toisten ihmisten posteja. Tyhjensimme postilaatikot ja veimme postit metsään, jossa poltimme ne. Keräsimme esim. sanomalehtiä, laskuja sekä kutsun sotaveteraanijuhliin.
Teimme tätä noin viisi kertaa.

Olen joskus varastellut aika paljon karkkia/limua kaupoista. Olen myös pari kertaa varastanut siideriä.

Olen varastanut kossupullon ja kolme kaljaa kaverini kotoa ja mennyt sen jälkeen kahden muun kaverin kanssa ryyppäämän sen.

Olemme kavereiden kanssa kuvanneet paljon pätkiä, joissa
esim. hyppäämme puskiin, tuhoamme toisten omaisuutta joillain tavoin. Järkytimme myös ihmisiä, esim. kaverini meni liikenneympyrään maski päässä, ja pyöri siinä ympäriinsä ihmisten ajessa autolla ohi ja ihmetellen: mitä helvetttiä?. Olemme kuvanneet tälläistä jackassin tapaista yhteensä noin tunnin verran.

Olen karvaisempi kuin avopuolisoni. Olen nainen.
Napani haisee pahalle. Silti sitä on pakko haistella päivittäin.
Vihaan lihavaa työkaveriani.

Olen 19-vuotias nuori nainen ja jätin pari vuotta vanhemman poikaystäväni viikko sitten. Emme ole juurikaan olleet yhteydessä sen jälkeen. Luulin, että olen hänelle yhdentekevä, mutta hän loukkaantuikin tapahtuneesta valtavasti, joka tuli minulle hirveänä järkytyksenä.

Nyt esitän kaikille kylmää ja välinpitämätöntä, jotta kukaan ei tietäisi, miten minuun koskee tämä virheeni. Hylkäsin ihmisen hänen rakkaudettomuutensa vuoksi, joka oli täysin tuulesta temmattu kuvitelma. Varsinkaan tälle ex-poikaystävälle en voi kertoa kuinka olen vain itkenyt päivät pitkät ikävääni, sillä pelkään hänen pitävän minua ailahtelevana ja typeränä. Tahtoisin mennä hänen ovensa taakse anelemaan häntä ottamaan minut takaisin, tekisin mitä tahansa, jotta voisin tuntea hänet jälleen lähelläni! Rakasti tai ei, häntä minä kaipaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Olen varmasti luottamuksen arvoinen, en vain itse osaa luottaa. Järjestän asiani aina kaaokseen. En voi uskoa, että olen mokannut näin pahasti, enkä varsinkaan myöntää itselleni tai toisille, kuinka pahalta tämä kaikki tuntuu. Itkettää edelleen. Tuntuu ylivoimaiselta mennä edes töihin.

*olen heikko. moni luulee minun olevan tunteellisella tasolla vahva. kuitenkin itken useasti jos joku asia vastustaa.

*hermostun todella helposti.

*en saa mitään aikaan. pusken asioita aina eteenpäin.

Aikasemmin olin todella ujo. Itsetunto oli todella alhainen, olin lihava ja onneton. Laihdutin, harjoittelin ihmisten kanssa puhumista, pikkuhiljaa sain palikat paikoilleen. Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että olen liiankin avoin. Kerron ihmisille sellaisia asioita itsestäni joita kenenkään muun ei tarvitsisi tietää. Haluan ilmeisesti vain huomiota ja shokeerata ihmisiä. Miksi pitää aina olla jossain ääripäässä.

Uskottelen itselleni ja muille, että olen tasapainoinen ja onnellinen, mutta itseasiassa olen sekaisin enkä tiedä miten pitäisi edetä. Pitäisi opiskella, mutta en saa mitään aikaiseksi. Suhteet naisiin kaatuvat aina, haluaisin jotain kestävää. Viimeisin vitsaus on unettomuus, saan nukuttua vain muutamia tunteja yössä. Päivät menee sen seurauksena kuin sumussa, aivot on kuin kuiva pesusieni.

olen tajuttomen ihastunut erääseen rikkaaseen mieheen mutta en uskalla mennä hänen lähelleen koska pelkään saavani pakit ihan vaan siksi että en itse ole rikas. haaveilen helposta elämästä jonka avioliitto hänen kanssaan toisi. ei tarvitsisi tehdä töitä. olen uskomattoman laiska..
annan yhden miehen ymmärtää että olisin hänestä kiinnostunut vaikka todellisuudessa en koskaan voisi koskea häneen koska hän on liian laiha. pidän isoista miehistä. tuntuu vaan niin mukavalta saada häneltä huomiota ja tuntea itsensä halutuksi.
usein kun kävelen pimeällä kotiin, toivon että joutuisin raiskatuksi.
tiedän olevani sairas ja vajaa eikä se oikeastaan häiritse minua.

Minun on aina joskus "pakko" mennä kaupungilla paikkoihin, joissa tiedän uskovaisten jakelevan roskalehtiään. Heidän tullessa antamaan minulle lehtiä alan solvata ja haukkua heitä sekä hiillostaa epämiellyttävillä kysymyksillä.

Toinenkin pakkomielle minulla on krisnujen suhteen, tätä tarkoitusta varten teen tietynlaisia sähköpostiosoiotteita. Sitten klikkaan itseni esimerkiksi Riku Rinteen tai Päivi Niemen nettisivuille tai muihin uskisten keskustelufoorumeihin. Sitten kirjoittelen siellä eri nimillä niin provosoivia viestejä kuin nyyhkytarinoita -palauteviestejä on kiva lukea.

- Aloin seurustella miehen kanssa, joka oli neitsyt. Olin tosi ymmärtäväinen asiasta, ja sanoin että ei minullakaan ole kuin vähän kokemusta (iso vale). Yhtenä viikoloppuna olin bileissä, joissa iskin puolitutun ja lähdin hänen luokseen. Halu oli niin kova, että sekstailimme jo pyörävarastossa hänen talonsa alakerrassa. Seuraavana päivänä katselin leffoja hänen kainalossaan, ja kun ilta tuli menin neitsyt poikaystäväni luo käymättä kotona tai edes suihkussa välillä. Häntä halutti, joten vein hänen neitsyytensä. En sitten ilmeisesti haissut siltä toiselta mieheltä. Jatkoin seurustelua vielä pari kuukautta, mutta kun taidot ei tuntuneet karttuvan niin panin poikki.

Olen lukuisia kertoja esittänyt kiinnostunutta miehille, vaikka oikeasti kiinnostukseni onkin ollut vain ikävystyneisyyttä. Kun he ihastuvat minuun ja alkavat kuvitella minut tyttöystäväkseen, säälin heitä, koska he eivät ymmärrä millainen peluri minä olen. Kun olen saanut huvini eli heidät koukkuun, selittelen itseni ulos tilanteesta ja nautin tiedosta, että useimmat heistä miettivät vielä pitkään, mitä minun kanssani olisi voinut olla. Toisaalta kyllä kaduttaa, koska en haluaisi olla näin kylmä manipuloija.

Tämä piti tunnustaa, koska aion muuttua. Tästä lähtien en enää pelaa miehillä ihan huvikseni. Tämä voi olla vaikeaa, koska olen toivoton flirtti, ja miehiä on niin helppo saada koukkuun.

menin kerta känny kauppaan ja vaihoin oman 3210:ppini uuteen 7210:llaan kotona huomasin että se oli vain toimimaton malli kappale häpesin tapahtumaa enkä uskaltanu kertoo mutsille se ois suuttunu pahasti kaiken lisäx unohin sim kortin sinne ja kännykkä lasku oli monta sataa euroa vitutti paljon ja syötiin pelkkää spakettia koko loppu kuukausi ikinä en uskaltanu kertoo niiq mutsille tai kellekkää muulle

Kaverini luulevat minun elävän "täysillä", mutta oikeasti olen hyvin herkkä ja yksinäinen. En vedä mitään roolia, mutta jostain syystä he ovat vetäneet tällaisen johtopäätöksen. Matkustelen mielelläni vain päästäkseni pois tästä yksinäisyydestä. Usein minulla on olo, että kukaan ns. ystävistäni ei ymmärrä minua oikeasti. Olen nainen 18 v.