TunnustustenLuola.fi

Tämä kuulostaa vielä pahemmalta kuin onkaan, mutta tosiasia on kuitenkin se, että olen ollut maailman epälojaalein rakkaita ystäviäni kohtaan. Olen suudellut hyvän ystäväni ex-poikaystävää, vaikka sanaton sopimus on, ettei kavereiden nykyisiin, tuleviin tai entisiin poikaystäviin kosketa. Olen saanut toisen ystäväni suuren rakkauden ihastumaan itseeni ja dumpannut sen jälkeen hänet. Olen viettänyt yön tyypin kanssa, joka sitä aiemmin oli ystäväni hyvä ystävä ja vähän enemmänkin. Nykyisin hän kuitenkin pitää yhteyttä enemmän minun kanssani. Minulla on salaisuuksia hyvän ystäväni poikaystävän kanssa, ja tämä poikaystävä on tunnustanut minulle myös halunneensa kerran suudella minua...

Varastin baarissa hyvän, mutta ainaisessa rahapulassa olevan kaverini taskusta satoja markkoja. Hän ei vieläkään tiedä, mihin kuukauden ruokarahat katosivat.

Inhoan ajatustakin siitä että miesystäväni katselisi pornoa tmv. netistä...kuitenkin kiihotun itse siitä jos katselen alastomien naisten kuvia ja minulla on lesbofantasioita jotka saattavat tuntua vastenmieliseltä seuraavana päivänä, mutta tulevat aina uudestaan. Kuitenkaan en voi sanoa olevani bi/lesbo...vaikka sehän selviäisi olemalla naisen kanssa, mutta siitä voisi jäädä halveksunta ja häpeä.

Olen 18v tyttö ja ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti ihastunut. (vaikka lyhytaikaisia "seurustelu"juttuja on jopa ollut muutama..)

Poika on samalla luokalla (mutta vuotta nuorempi), aivan niin loistava tyyppi kun olla ja voi. Pientä silmäpeliä oli viime viikolla tai sitten vaan kuvittelin... vanhojentanssi-iltana juteltiin yms mutta mitään ei todellakaan tapahtunut, nyt taas koulussa, olen sille kuin ilmaa. Liikutaan ihan eri piireissä vaikka samalla kylällä ollaan periaatteessa asuttu aina.

Aluksi oli ihana tunne, nyt alkaa jo masentamaan, en haluaisi jäädä haaveilemaan, mutta en tiedä mitä tekisi.
Lähteä kiertämään baareja jotta bongais missä se käy??

Anteeksi jos tämä oli väärä paikka mutta en tiedä minne purkaisi koko juttua, kaverit on kyllä tukemassa, mutta pakko yrittää olla puhumatta tästä koko ajan niille.

Suurentelen jatkuvasti asioita, joita minulle on tapahtunut, jotta ihmiset luulisivat elämääni jotenkin mielenkiintoisemmaksi mitä se oikeasti onkaan.

Minulla on hirveät ennakkoluulot kaikkia blondeja kohtaan vaikka he lopulta osoittautuisivatkin mukaviksi.
Jos vaikka esim. näen jonkun blondin kadulla tokaisen heti ystävilleni, että: "Katsokaa mikä kana!" En mahda tälle päähänpinttymälle mitään, mutta ei se kyllä oikeasti minua kamalasti haittaakaan.

Olen käräyttänyt 2 parasta kaveria poliisille huumeiden salakuljetuksista, ja kaverit eivät vieläkään tiedä että se olin minä joka paljasti heidät

Inhoan IT-alan ihmisiä. Vihaan sitä, että joku saa kicksit elottomien teknisten laitteiden ominaisuuksien vertailusta. Vihaan syvästi tietokonepelien pelaajia, koska heillä ei ole oikeata elämää, ja eivät sitä itse tajua.
Vihaan sitä, että olen itse samalla alalla...

Olen parikymppinen mies. Kaipaan naisen kosketusta, mutta olen karvainen enkä uskalla ottaa minkäänlaista kontaktia naisiin. Häpeän itseäni.

Yhtenä uudenvuoden aattona iskin naisen hotellin yökerhosta. Pääsimme pienellä valheella hotellin tiloihin, sillä kummallakaan meistä ei ollut huonetta varattuna. Menimme saunaosastolle ja harrastimme seksiä porealtaassa jonka jälkeen häivyimme omille teillemme.

Olen 21-vuotias nainen. Suutelin ensimmäistä kertaa vuosi ja kolme kuukautta sitten, olin kännissä, tyyppi oli joku hirveän näköinen luuseri, mutta pakko oli sen suudelmat ottaa vastaan, että sai ensisuudelman pois alta. Tämän jälkeen olen suudellut kolmen eri tyypin kanssa.
Neitsyyteni "menetin" vajaa vuosi sitten (silläkin kertaa kännissä), kokemus oli inhottava, mutta silloinkin oli pakko käyttää tilaisuus hyväkseen, koska tiesin, etten ehkä ikinä enää saisi mahdollisuutta harrastaa seksiä.
Luonnollisesti olen valehdellut kaikille, että minulla on ollut enemmänkin kumppaneita, en halua että minua pidetään ihan täytenä epäonnistujana. Vihaan itseäni, koska minun pitää valehdella noin typerästä asiasta...

ollaan seurusteltu yli vuosi, eikä jätkäkaverini vieläkään tiedä että käytän piriä lähes päivittäin. olen aina rahaton, mutta ilman aineita en jaksaisi.

Mä oon hirvee läski (165/75, tällä hetkellä...) ja haluan vaan kuolla, koska en pysty laihduttaa. Mä pidän salaisia laihdutusorgioita pari kertaa viikossa, enkä pysty lopettaa niitä. Syön sillon monta pussia karkkia,pizzaa, keksejä, jäätelöä ym. Mun perhe ihmettelee mihin mun rahat hupenee, koska mitään uutta (esim. vaatteita) ei ikinä näy, enkä mä käy bailaamassakaan, ne ei tajua et kaikki rahat menee herkkuihin. Jos jollekin yrittää ahmimisesta puhua, ne kuvittelee et mä vaan harmittelen kun tuli taas syötyä karkkia, ne ei kai voi aavistaakaan, et mä vedän kerralla niin paljo sapuskaa, kun normaali ihminen viikossa ja yritän pitää painon edes näissä lukemissa näännyttämällä itseeni aina kun pystyn. Tää on niin väärin, miks mä en voi olla "läpipasko"??? Tai pystyisimpä edes oksentaa useammin kun jotain kerran kuukaudessa...

Muutama vuosi takaperin uutenavuotena hiivimme parin kaverin kanssa yhden koulukiusaajamme kotiovelle. Kurkkasimme ikkunasta oliko ketään kotona ja siellähän se kusipää ryyppäsi muiden koulun kovanaamojen kanssa. Asensimme postiluukkuun ison ilotulitusraketin, sytytimme sen ja juoksimme metsään. Emme jääneet katsomaan kuinka kävi, mutta joululoman jälkeen koulussa näimme, että jotkut olivat saaneet pahoja palovammoja ja kuulimme että kämpässä oli seiniin jäänyt palojälkiä, tauluja hajonnut ja olohuoneesta pirstoutunut kallisarvoisia vaaseja yms. ja verhoja syttynyt liekkeihin. Talossa asunut kundi vannoi tappavansa syylliset. Vielä henki pihisee :) Hän ehti epäillä meitäkin vähän aikaa, mutta meillä oli "alibi". Olimme "Levillä mökkeilemässä". Ei hävettänyt tippaakaan. Vahingonilo, paras ilo!

Minua ottaa päähän se, ettö suomessa ei käydä kunnon keskustelua mistään. Kaikki hulluimmatkin päätökset saadaan suomessa jyrättyä läpi, koska kansa vain kitisee kuppikunnissaan mutta kapinoimaan ei uskalleta ryhtyä.Yleisönosastoissakin julkaistaan vain neutraaleja kannanottoja, tyyliin "mummo ei saanut ratikassa istumapaikkaa", tai sitten politiikkojen keskinäisiä kissanhännänveto-kirjoituksia.

Ottaa päähän sekin, että samaan aikaan hölistään eläkeiän nostosta, kun monet palkansaajat kituuttavat toimeentulon äärirajoilla ja monia töitä osa-aikaistetaan.

Ottaa päähän myös henkilöt, jotka tunkevat erilaisiin luottamustoimiin, mutta eivät uskalla tehdä mitään todellista niiden ihmisten eteen, joiden asioita sanovat ajavansa.

ja miksi on liikaa sellaisia koulutuspaikkoja, joista valmistutaan vain työttömyyskortistoon? Samaan aikaan jankutetaan eläkeiän nostoista ja työvoimapulasta.

Sekin ottaa päähän, että perätään vanhempien vastuuta lapsistaan, mutta samaan aikaan on tehty aika mahdottomaksi lasten kotihoito, koska mm. kotihoidontuki niin surkea eikä yhden ihmisen palkalla koko perhe elä millään.Varsinkaan jossei pokka riitä menemään sosiaalitoimistoon ruikuttamaan.

Olen ruotsinopettaja. Inhoan itseäni. Inhoan myös suurinta osaa oppilaistani. En tiedä, miksi päädyin tähän työhön.

seurustelen jätkän kanssa joka ei oikeasti kiinnosta minua.jätän sen heti kun saan iskettyä paremman.

Olen seurustellut vuosikausia ja pysynyt noin puolet ajasta fyysisesti uskollisena kumppanilleni. Viime vuonna kuitenkin muutin tyyliäni ja elämääni radikaalisti. Nyt harrastan intohimoista seksiä muutamien vakihoitojen kanssa viikottain ja ehkäpä noin pari kertaa kuussa jonkun uuden tuttavuuden kanssa. Kumppanillani on epäilyksensä mutta ei mitään faktatietoa tekemisistäni joten aion huoletta jatkaa valitsemallani tiellä sillä nykyinen elämäntapani tuottaa minulle suurta tyydytystä ja olen onnellisempi kuin ennen muutosta. Tiedän olevani tietyllä tavalla seksihullu. Ajattelen kaikista hyvännäköisistä vastakkaista sukupuolta edustavista ihmisistä ennenkaikkea millaisia he olisivat seksikumppaneina ja luon jatkuvasti fantasioita kaikesta! Uskon että kaikki tämä tuo lisää syvyyttä myös suhteeseeni jonka uskon olevan avioliittoon johtava.

Olen 36-vuotias nainen enkä ole koskaan elämässäni käynyt gynekologilla.

Tarvetta ehkä olisi, mutta kuinka tässä vaiheessa kehtaa mennä ja sanoa, että ei ole tullut käytyä?

Aina kännäys reissulta kotiin tullessani kävelin paikallisen kebab ravintolan ohitse. Kebab ravintolan kuljetus auto oli lähes aina jätetty yöksi parkkiin ravintolan viereen, josta minä useasti tyhjensin auton kumit. Käyn myös usein syömässä kyseisessä paikassa eikä Aleilla ole tietoa siitä, että se olin aina minä!
ps. aion tehdä sen uudestaan.

ryhdyn usein väittelemään irkissä aivan turhista asioista joista en oikeasti välitä. väittelen vain väittelyn ilosta.