TunnustustenLuola.fi

Mielestäni kaikki maailman ihmiset ovat ääliöitä. Arvioin ihmisiä jatkuvasti tekojen perusteella. Onko muka joku, joka ei ole koskaan tehnyt mitään typerää?

Älykkyysosamääräni on tavallista korkeampi. Silti minäkin olen mielestäni ääliö.

Olin nussimassa yhen kundin kaa ja sain viestin yheltä toiselta, jota halusin vielä enemmän. Käskin sen ensimmäisen panna nopeeta ja lähtee, sit ku se lähti, kutsuin sen toisen luokseni ja panin sitäkin. En ees käyny pesulla siinä välissä. N21

Paras ystäväni on ärsyttävän kaunis. Olen todella kateellinen hänen ulkonäöstään ja jos olemme yhdessä ulkona, kaikki miehet kiinnostuvat aina hänesta ja itse jään seinäruusuksi vaikka olen ihan katseenkestävän näköinen. Pelkään kertoa hänelle ihastuksestani johonkin mieheen, sillä jos tutustutan heidät, minusta tuntuu että mahdollisuuteni mieheen nollaantuvat. Näin on nimittäin käynyt.. Myöhemmin olen kuullut, että miehet ovat olleet pettyneitä häneen. Miksi miehet ovat niin hiton tyhmiä, etteivät vaivaudu tutustumaan edes hiukan ennen kuin tekevät jotain päätöksiä. Kaunis kuori kätkee alleen salaisuuden. Hyvän vai huonon, se on makuasia.

Olen todella väsynyt tähän asiaan. Joskus kun ystävälläni on ollut ihmesuhde huolia, olen koittanut ohjailla niitä eron suuntaan, koska minua ärsyttää että miehet on hänen kanssaan vain ulkonäön perusteella. Joskus poden huonoa omaatuntoa, useimmiten en. En enää kauaa jaksa tätä kuviota.

Olen tavannut uskomattoman miellyttävän miehen. Ei mitään epävarmaa teeskentelijää vaan rauhallisen ja ystävällisen söpöläisen. En osaa olla mitenkään päin, kun en tiedä, mitä se minusta ajattelee! Mun sisuskaluihin sattuu ihan fyysisesti kun olen niin fiiliksissä. Pelottaa samalla ihan kauheasti ja melkein itkettää :(

En ehkä ole koskaan ollut rakastunut. Ajattelen ihan liikaa. Se on niin määrittelykysymys, rakkaus. En ainakaan ole seonnut niin kuin leffoissa tapahtuu. Lapsellista ajatella näin, mutta silti :)

Vihaan patologisesti yhtä pomoani ja yhtä "työkaveriani". Molempiin pätee mielestäni määritelmä "nyrkillä tapettava läpimätä mulkku". Pomo on mielestäni persoonallisuushäiriöinen despootti, joka jo olemuksellaan estää minkäänlaisen hyvän asian toteutumisen työpaikalla. Kollega puolestaan on lipevä, pomojen persettä läpinäkyvästi muoleva pyrkyri, joka - korkeakoulutuksestaan huolimatta - tuntuu olevan henkiseltä kehitykseltään murkkuikäisen tasolla. Ja koska (muut) pomot eivät puutu näiden kahden jylläämiseen mitenkään, olosuhteet työpaikalla ovat lähinä helvetilliset.

Joku päivä mä vielä...

Vituttaa aivan saatanasti kun joku perkeleen idiootti laittoi mun nimellä ja osotteella tekstitv:lle jonkun saatanan kirjeenvaihtoilmotuksen ja mulle on tullu kirjeitä muutamalta ihme friikiltä. Tekis mieli hakata se joku kuka pitää "hauskaa" mun kustannuksella. Minulla on kyllä aavistus kuka se on.

Vituttaa myös aivan saatanasti kun suurin osa ihmisistä, kenelle olen kertonut meneväni vapaaehtoisesti inttiin vaan vittuilevat ja latistavat itsetuntoani. Perkele, tappaa ne kaikki pitäis.

samassa kahvi/ruokapöydässä istuvan henkilön kelta-ruskeat hampaat motivoivat huolehtimaan omasta suuhygieniasta yök

Rakastan edelleen exääni ja haluan hänet takaisin. Tekisin mitä vain, että se onnistuisi, vaikka tappaisin.

Elämäni on muuten oikeastaan täydellistä. Kuitenkin ilman tätä ihmistä kaikki tuntuu niin turhalta ja tyhjältä. Tiedän, että olen itsekäs paskiainen kun tavoittelen täydellisyyttä vaikka monilla muilla ihmisillä menee paljon minua huonommin. Kuitenkin olen harkinnut itsemurhaa koska elämäni ei ole täydellistä.

Olen pettänyt miestäni.
Milloin, miksi ja kuinka monen tai kuinka usein? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä?
Olen niin suunnattoman pahoillani. sinä luotat minuun kuin lapsi, se kerubinkasvoinen jonka luottamuksen haluan jälleen lunastaa.
Anna anteeksi.

Virtsaan taloyhtiön saunassa lattialle suihkussa ollessani kun kukaan ei huomaa.

Leikin leluilla 14-vuotiaaksi asti.

Olen ravintolassa syömässä. Ja joskus, mutta harvoin, ruokailun jälkeen nuolaisen useaa hammastikkua, ujutan takaisin muoviin ja astiaan.

ärsyttää kun teinit, ja varsinkin ns. aikuiset ihmiset, kirjoittaa sitä kamalaa teinixxx kieltä. niinq ihq 25 wee..
v**

Käyn lähes päivittäin wc:ssä ilman mitään asiaa, istuskelemassa pöntöllä 10-20 minuuttia, jotta saisin edes hetken hengähdystauon jatkuvasta työ-ja opiskelukiireestä sekä esim.kinkkisestä palaverista.

Pelaan joka päivä Uutisgurua nimimerkillä A.Hitler tai A.Eichmann. Luulen että osa muista pelaajista paheksuu minua ja se tuottaa minulle suunnatonta tyydytystä.

Olen surkea projektinvetäjä. Tunnen epäonnistuneeni ja pelkään ettei siitä tule mitään, sillä olen väärä ihminen siihen:
En osaa motivoida ihmisiä ja tiedottaminen pätkii. En osaa delegoida tehtäviä, mutta en pysty kaikkea tekemään itsekkään, varsinkin koska ajanhallintani on surkea ja jätän kaikki viime tippaan. Kaiken lisäksi en pysty tekemään päätöksiä yksin. Kohta lähden lomalle ja tiimini jää yksin, joten tunnen itseni vielä edesvastuuttomaksi kun otin homman. Tämä ei ole edes ensimmäinen projektini, joten kuvittelin kehittyneeni, siksi stressaan älyttömästi. (Tämä on vapaa-ehtoistyötä, joten edes palkka ei kannusta)

Nuorenpana harrastin baarista kotiin kävellessäni ikkunoiden kivittämistä ja lumipallottamista.

miks maailmas tarvii olla niitä v-mäisiä ihmisiä?? tapasin tos yks päivä yhen tytön... tuntu tosi kivalt.. sit näytin sille yhen mun tutun kuvan... nyt se on tosi hyvä ystävä sen kans ja näin.... ja enää ei ees taho puhuu mulle... paitsi että oon sille korvikkeena sillon ku se jätkä ei oo paikalla... vähä vi******... toivon että asia jotenki muuttuis... sit se vaan aina kertoo mulle kuinka kiva se on... minkä takia mulla ei ikinä mikään asia mee niinku haluisin??

Kun olin pikkutyttö, olin niin koukussa Domino-kekseihin, että tein mitä vain saadakseni niitä. Söin noin paketillisen päivässä. Rahan varastaminen vanhempien taskuista oli tietysti helpoin keino. Pöytälaatikossani oli jatkuvasti iso pino tyhjiä keksipaketteja, vein niitä sitten nippu kerralla taloyhtiön roskikseen.

Nyt olen 38-vuotias. Syön jalkapohjieni nahkaa. Yritän olla piereskelemättä muiden kuullen, mutta joskus se on vaikeaa. En ole koko elämäni aikana voinut tajuta, mitä väärää on valehtelemisessa, sehän on itse asiassa sosiaalisen kanssakäymisen edellytys. Valehtelemiseen tiukkapipoisesti suhtautuvat ovat tekopyhiä idiootteja. Pissaan usein suihkussa suoraan lattiakaivoon, saanhan silloin edes pienen korvauksen siitä, että miehille pissaaminen on niin paljon kätevämpää.

mokasin suhteeni, joka kesti seitsemän vuotta pettämällä tyttökaveriani joka käänteessä.
aluksi se tuntui joltain, lopuksi ei.
sitten hän teki samat minulle pahimmalla mahdollisella tavalla - tuttuni kanssa - juuri kun "kuvittelin" parantavani tapojani. Olen rakastanut häntä aina, nyt kun olen menettänyt hänet, tiedän rakastavani häntä vielä enemmän. Saatanpa olla hellyyden- ja rakkaudenkipeä, mutta semmoisia me olemme. Olen kuitenkin erittäin hyvissä väleissä hänen kanssaan ja tosissaan haluaisin tehdä parhaani, että saisin hänet takaisin.

Minulla on aikamoinen seksiaddikti, en haluaisi tehdä kaikkia asioita, joita teen - kuten olla tyttöjen kanssa joka käänteessä, mutta se seksi pirulainen ajaa siihen. Muutenkin on vaikea hillitä itseään monissa asioissa.

Sitten oon ylitunteikas ja itken joka käänteessä - paras oli, kun Karate Kid 3:n loppui, hirveet pillitykset ja tunnekuohut tuli. Eiköhän siihen kuitenkin liity tämä koko tilanne.

Olen usein epävarma - epävarmuus on tullut uniinikin, tai ei uniin, mutta herään kaikkiin ääniin keskellä yötä ja luulen aina kuolevani.

Silti tiedän (toivottavasti ;) olevani mukava, usein ystävällinen ja myös herkkä ihminen (positiivisessa mielessä). Olen elämääni suhteellisen tyytyväinen ja uskon että se ei voi tästä muuta kuin parantua. Siihen suuntaan elämäni on mennyt koko ajan, siis parempaan. Ja niin sen pitääkin olla, kun varttuu ja oppii. Kaippa tässä olisi jo aikakin oppia jotain perustavaa itsestään. Tuskinpa mikään tapahtuu sattumalta.

Olen 24v. poika. Ensi tiistaina olen 25v. (ehkäpä sitten mies)