TunnustustenLuola.fi

Vihaan miehiä ihan älyttömästi. Maailma olisi luultavasti parempi paikka, jos miesten idioottien ajatusten tai paremminkin niiden puutteen aiheuttamat teot eliminoitaisiin. Vihaan myös suurta osaa naisista. Helvetillinen akkamaisuus, kateus, huomionkipeys (ja siihen liittyvä trendikäs neuroottisuus) ja omaan napaan tuijottaminen on kuvottavaa. Kun nainen yrittää olla olematta akkamainen useimmiten siitä tulee muka "hyvä jätkä". Tästä seuraa se, että kyseinen kriisissä oleva nainen on paitsi edelleen älytön narttu myös omaksunut miessukupuolen kuvottavimmat ominaisuudet. Ja kun mies yrittää olla herkkä niinkuin naiset (hah! naiset herkkiä!?) niin se on silti sama pesää vonkaava (jos mies ei vonkaa lootaa sen kehityksessä on joku paha moka. Tai sitten se on homo. Homot on jees) runkkari sillä erotuksella, että nyt se myös itkee rasittavan usein ja tuntee hirveää tarvetta "luoda" asioita. Hyi hitto.

Vituttaa, kun väki ei tiedä vegetaristin ja vegaanin noudattavan samaa ruokavaliota. Vegaani vaan ei käytä sitten esim. vaatteissaankaan nahkaa, vege voi käyttää.

27.02.2004 Tämä tapahtui ollessani ala-asteen 4. luokalla. Menin eräänä talviaamuna kouluun ja jätin kengät naulakoiden alle, kuten sääntöihin kuului. Ensimmäisen välitunnin alkaessa joku huomasi että naulakoiden edustalla lattialla oli jotain ruskeaa ja haisevaa. Se oli vetelää kakkaa. Kauhukseni huomasin että kakkavana oli lähtöisin minun kengistäni. Ajattelin että kukaan muu ei sitä ehkä ole huomannut ja nappasin kenkäni ja menin nopeasti ulos puhdistamaan ne lumeen. Olin ilmeisesti astunut aamulla kotoa lähtiessäni kaninkakkaan ja kuljettanut sitä syväkuvioidussa kenkäpohjassani koko matkan kouluun asti. Välitunnilla levitin juttua siitä kuinka erään 3.-luokkalaisen tytön, jonka kotona on navetta, kengissä oli kulkeutunut kouluun lehmän kakkaa. Vsrmistaakseni tarinan uskottavuutta kerroin kaikille että tuo tyttö oli aamulla kertonut minulle käyneensä navetassa juuri ennen kouluun lähtöä. En koskaan tosin ollut edes jutellut tytön kanssa, kerroin tarinaa koska hänen kenkänsä olivat olleet sopivasti minun kakkaisten kenkieni vieressä ja tiesin ettei hän puolustautuisi kakkasyytöksiä vastaan, koska oli niin ujo.

En voi sietää possunaisia. Possunaisen elämä on vaaleanpunaista vatkulia ja suurin huoli on se, että pari kiloa on tullut kroppaan lisää. Possunaisen tunnistaa värjätystä tupeeraustukasta, naisellisista vaatteista esim. vaalenpunainen liian tiukka neulepaita tai paitapusero, kiristävät farkut tai suorat housut. Possunaisen tunnistaa myös muutamasta liikakilosta, rakennekynsistä,juoruilusta ja sievistelystä. Possunaisen kauhistus on nainen, joka ei käyttäydy sovinnaisten naisille asetettujen käyttäytymissääntöjen mukaan. Possunaiset ylläpitävät kaksinaismiralismia. Mies, joka haluaa seksiä ensimmäisenä iltana, on heille kauhistus. Possu ei ikinä "antaisi" eka iltana. Miehenä en itse anna tällaisille naisille koskaan toista kertaa!

Mielestäni kaikki maailman ihmiset ovat ääliöitä. Arvioin ihmisiä jatkuvasti tekojen perusteella. Onko muka joku, joka ei ole koskaan tehnyt mitään typerää?

Älykkyysosamääräni on tavallista korkeampi. Silti minäkin olen mielestäni ääliö.

Olin nussimassa yhen kundin kaa ja sain viestin yheltä toiselta, jota halusin vielä enemmän. Käskin sen ensimmäisen panna nopeeta ja lähtee, sit ku se lähti, kutsuin sen toisen luokseni ja panin sitäkin. En ees käyny pesulla siinä välissä. N21

Paras ystäväni on ärsyttävän kaunis. Olen todella kateellinen hänen ulkonäöstään ja jos olemme yhdessä ulkona, kaikki miehet kiinnostuvat aina hänesta ja itse jään seinäruusuksi vaikka olen ihan katseenkestävän näköinen. Pelkään kertoa hänelle ihastuksestani johonkin mieheen, sillä jos tutustutan heidät, minusta tuntuu että mahdollisuuteni mieheen nollaantuvat. Näin on nimittäin käynyt.. Myöhemmin olen kuullut, että miehet ovat olleet pettyneitä häneen. Miksi miehet ovat niin hiton tyhmiä, etteivät vaivaudu tutustumaan edes hiukan ennen kuin tekevät jotain päätöksiä. Kaunis kuori kätkee alleen salaisuuden. Hyvän vai huonon, se on makuasia.

Olen todella väsynyt tähän asiaan. Joskus kun ystävälläni on ollut ihmesuhde huolia, olen koittanut ohjailla niitä eron suuntaan, koska minua ärsyttää että miehet on hänen kanssaan vain ulkonäön perusteella. Joskus poden huonoa omaatuntoa, useimmiten en. En enää kauaa jaksa tätä kuviota.

Olen tavannut uskomattoman miellyttävän miehen. Ei mitään epävarmaa teeskentelijää vaan rauhallisen ja ystävällisen söpöläisen. En osaa olla mitenkään päin, kun en tiedä, mitä se minusta ajattelee! Mun sisuskaluihin sattuu ihan fyysisesti kun olen niin fiiliksissä. Pelottaa samalla ihan kauheasti ja melkein itkettää :(

En ehkä ole koskaan ollut rakastunut. Ajattelen ihan liikaa. Se on niin määrittelykysymys, rakkaus. En ainakaan ole seonnut niin kuin leffoissa tapahtuu. Lapsellista ajatella näin, mutta silti :)

Vihaan patologisesti yhtä pomoani ja yhtä "työkaveriani". Molempiin pätee mielestäni määritelmä "nyrkillä tapettava läpimätä mulkku". Pomo on mielestäni persoonallisuushäiriöinen despootti, joka jo olemuksellaan estää minkäänlaisen hyvän asian toteutumisen työpaikalla. Kollega puolestaan on lipevä, pomojen persettä läpinäkyvästi muoleva pyrkyri, joka - korkeakoulutuksestaan huolimatta - tuntuu olevan henkiseltä kehitykseltään murkkuikäisen tasolla. Ja koska (muut) pomot eivät puutu näiden kahden jylläämiseen mitenkään, olosuhteet työpaikalla ovat lähinä helvetilliset.

Joku päivä mä vielä...

Vituttaa aivan saatanasti kun joku perkeleen idiootti laittoi mun nimellä ja osotteella tekstitv:lle jonkun saatanan kirjeenvaihtoilmotuksen ja mulle on tullu kirjeitä muutamalta ihme friikiltä. Tekis mieli hakata se joku kuka pitää "hauskaa" mun kustannuksella. Minulla on kyllä aavistus kuka se on.

Vituttaa myös aivan saatanasti kun suurin osa ihmisistä, kenelle olen kertonut meneväni vapaaehtoisesti inttiin vaan vittuilevat ja latistavat itsetuntoani. Perkele, tappaa ne kaikki pitäis.

samassa kahvi/ruokapöydässä istuvan henkilön kelta-ruskeat hampaat motivoivat huolehtimaan omasta suuhygieniasta yök

Rakastan edelleen exääni ja haluan hänet takaisin. Tekisin mitä vain, että se onnistuisi, vaikka tappaisin.

Elämäni on muuten oikeastaan täydellistä. Kuitenkin ilman tätä ihmistä kaikki tuntuu niin turhalta ja tyhjältä. Tiedän, että olen itsekäs paskiainen kun tavoittelen täydellisyyttä vaikka monilla muilla ihmisillä menee paljon minua huonommin. Kuitenkin olen harkinnut itsemurhaa koska elämäni ei ole täydellistä.

Olen pettänyt miestäni.
Milloin, miksi ja kuinka monen tai kuinka usein? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä?
Olen niin suunnattoman pahoillani. sinä luotat minuun kuin lapsi, se kerubinkasvoinen jonka luottamuksen haluan jälleen lunastaa.
Anna anteeksi.

Virtsaan taloyhtiön saunassa lattialle suihkussa ollessani kun kukaan ei huomaa.

Leikin leluilla 14-vuotiaaksi asti.

Olen ravintolassa syömässä. Ja joskus, mutta harvoin, ruokailun jälkeen nuolaisen useaa hammastikkua, ujutan takaisin muoviin ja astiaan.

ärsyttää kun teinit, ja varsinkin ns. aikuiset ihmiset, kirjoittaa sitä kamalaa teinixxx kieltä. niinq ihq 25 wee..
v**

Käyn lähes päivittäin wc:ssä ilman mitään asiaa, istuskelemassa pöntöllä 10-20 minuuttia, jotta saisin edes hetken hengähdystauon jatkuvasta työ-ja opiskelukiireestä sekä esim.kinkkisestä palaverista.

Pelaan joka päivä Uutisgurua nimimerkillä A.Hitler tai A.Eichmann. Luulen että osa muista pelaajista paheksuu minua ja se tuottaa minulle suunnatonta tyydytystä.

Olen surkea projektinvetäjä. Tunnen epäonnistuneeni ja pelkään ettei siitä tule mitään, sillä olen väärä ihminen siihen:
En osaa motivoida ihmisiä ja tiedottaminen pätkii. En osaa delegoida tehtäviä, mutta en pysty kaikkea tekemään itsekkään, varsinkin koska ajanhallintani on surkea ja jätän kaikki viime tippaan. Kaiken lisäksi en pysty tekemään päätöksiä yksin. Kohta lähden lomalle ja tiimini jää yksin, joten tunnen itseni vielä edesvastuuttomaksi kun otin homman. Tämä ei ole edes ensimmäinen projektini, joten kuvittelin kehittyneeni, siksi stressaan älyttömästi. (Tämä on vapaa-ehtoistyötä, joten edes palkka ei kannusta)