TunnustustenLuola.fi

Veljeni saavat minut päivittäin raivon partaalle, en yksinkertasesti kestä heidän juttujaan.

Haukun aina ystäväni runsasta alapääkarvoitusta. Viime aikoina jostain syystä itellenikin on kasvanut huomattavasti enemmän karvoitusta ja se ällöttää minua. Mistäköhän äkillinen karvan kasvu johtuu?

En malta lopettaa putkeani, koska pelkään sitä seuraavia liskoja.

luin ex-poikaystäväni päiväkirjaa koska tunsin että keskustelumme eivät olleet tarpeeksi syvällisiä.tahdoin tietää hänestä enemmän.

yritin pitkään unohtaa entiseni, mutta nyt kun se on mahdollista, en haluakkaan. haluan hänet vieläkin itselleni. ja ajoittan iskee paniikki, että minun pitää saada hänet ennenkuin kukaan muukaan saa. Koska hän on "minun" en kuitenkaan oikeasti kestäisi katsoa häntä jonkun toisen kanssa.mikä siis vaivaa? harmittaa kuitenkin että vielä hän pystyy satuttamaan minua.

Teen töitä asiakaspalvelijana. Vihaan asiakkaita. Välillä kuvittelen kuristavani heidät ja heidän typerät kysymykset jotka jopa ala-asteelainen normaaliaivoilla varustettu lapsi tajuaa(testattu on). Joskus vittuilen hymy suussa asiakkaille samalla kuin myyn turhia palveluja ylihintaan, eivätkä he tajua. Hymyilevät vain kuin idiootit. Se antaa minulle suunnatonta nautintoa. Toivon että tyhmät ihmiset kaasutetaan joskus tulevaisuudessa.

Vaihdoin entisen jätkä kaverini sähköpostin salasanan ns. salaisen kysymyksen avulla.

Nyt hän ei tiedä sitä.

Hän tarvitsee ja käyttää sähköpostiaan päivittäin työssään.

Tyttöystäväni lähti pari tuntia sitten ja heti sen jälkeen
aloitin dokaamisen. Huomenna ilmoitan aamulla duuniin että olen "sairas" ja olen pois seuraavan päivän. Hyvässä lykyssä putki jatkuu huomisenkin. En tiedä syytä tähän, emme asu yhdessä ja kenties viikonlopun "pinnistys" aiheuttaa tämän. Haluaisin todellakin olla ns. kunnon mies: urheilen säännöllisesti ja paljon, mutta tämä nakitveto-himo iskee ihan säännöllisesti. Pisin aika selvänä vuoden -75 jälkeen on ollut 7 kk. Olen hyvässä duunissa, koulutustakin on, mutta pelkään että pääni "lahoaa" tämän takia. Muisti menee nykyään jo 6-8 kaljan jälkeen.

En haluaisi elää mitään kaksoiselämää, mutta pelkään että asia tulee ilmi, jos muutamme yhteen jossain vaiheessa sillä rakastan tyttöystävääni suuresti.

masturboin lentokoneen vessassa matkalla amerikkaan n. 10-15 min ja kun tulin ulos niin edessä oli valtava jono ja ekana oli ilkeän näköinen setä... ilmeisesti lentokoneessa oli pulaa vessoista...

olen tartuttanut (en tosin tahallisesti) suureen joukkoon lähipiiriäni inhottavan syöpäläistaudin. siinä sitten sivusta seurasin kun he kärsivät oireista, jotka itse salasin. lopulta hoidin itseni, ja aloin vältellä kavereitani uuden tartunnan pelosta.

en tiedä mistä itse taudin sain. kyseessä ei siis ollut sukupuolitauti.

Olen rakastunut erääseen ihmiseen. Hänellä vaihtuvat poikaystävät, mutta en iske väliin. Kuuntelen hänen juttuja poikaystävistään ja minun tekisi mieli lyödä seinät säpäleiksi, mutta en tee sitä - istun ja kuuntelen.

Haluaisin jollain keinolla saada exäni uuden suhteen päättymään. Olen itse täysin onnellinen uudessa suhteessani mutta exäni loukkasi minua aikoinaan niin paljon, että toivon hänelle pelkkää pahaa. Olen meittinyt keinoja mutta vielä en ole keksinyt mitään tarpeeksi hyvää, mistä en jäisi kiinni.

siivosin eilen ja minulla oli kaksi samanlaista muovipussia, toiseen keräsin roskia ja toiseen likapyykkiä. Aamulla huomasin, että oli sekoittanut pussit ja vienyt roskiin pussin jossa oli vaatteita. Kävin tonkimassa roskisksesta pussini. käännyin vähän väliä katsomaan selkäni taakse, ettei kukaan vain näe.

tahtoisin että joku mies tulis iskemään paarissa, sais flirtata ja sit sanoa et sori, olen varattu ja hymyillä valloittavasti, mutta tuntuu ettei ketään kiinnosta. oma mies jaksaa vakuutella et juu juu, kaunis olet, mutta alkaa usko hieman hiipua. kaipaan siis ulkoista kehua täysin ulkopuolisilta, itsetuntoni on paljolti muun maailman käsissä ja se ärsyttää itseäni. muutenkin sellaiset ihmiset, joissa näen omia huonoja puoliani, ovat mielestäni pahimpia.
n20

Olin kaverini kanssa kaupassa. Minä kiertelin ympäri kauppaa kun kaverini oli sovituskopissa. Koittelin erillaisia koruja jne. Lähdimme kaupasta ja liukuportaissa huomasin että tumppuihini oli jäänyt yksi käsikoru, vahingossa. Otin sen nopeasti hanskasta irti ja laitoin taskuun. Toivottavasti kaveri ei huomannut, koska tämä tapahtui VAHINGOSSA!!!!!!!

Ensimmäistä kertaa kun olin humalassa, runkkasin muovipussiin kavereiden katsoessa vieressä. Tapauksesta ei ole myöhemmin puhuttu sanaakaan.

Olen aina halveksinut koulukiusattuja, tai niitä "joilla ei ole yhtään kavereita". Olen ajatellut että miten voi olla että jollain ihmisellä ei olisi kavereita. Sillon tunsin itseni paremmaksi kuin muut, olihan minulla kaksi tosi hyvää ystävää jotka olen tuntenut koko elämäni, puhumattakaan niistä mahtavista tosikavereista jotka olin tuntenut vähän lyhyemmän ajan. Sitäpaitsi minulla oli niin paljon hyvännäköisiä tyttöjä hoidossani, että ei niistäkään ollu huomattavaa pulaa.

Viime vuonna koin omituisen asian, rakastuin. Ylimääräiset tytöt jäi pois ja tunsin olevani vielä onnellisempi, vielä rikkaampi kaverimäärältäni.

Tunnustin rakkauteni tyttöä kohtaan viime kuussa. Sen jälkeen se ei ole puhunu minun kanssa, otettuaan asian negatiivisin mielin vastaan. Eilen kun minun piti tavata kaikki parhaimmat kaverini sovitussa paikassa sovittuun aikaan, ei ketään näkynyt. Soittelin ympäri niille, mutta kukaan ei vastannut/löi luurin korvaan. Vihdoinkin sain kiinni yhden kavereistani, joka ei ollut tajunnut että minulle ei saisi kertoa missä kaikki loput kavereistani sijaitsee. Sen kauniin tytön luona. Kaikki kaverini.

Siinä sitten seisoin, yksin kaljojeni kanssa keskellä Helsinkiä, ilman kavereita, ilman tyttöystävää.

En ole ollenkaan koulukiusattuja tai kaverittomia ihmisiä parempi. Itseasiassa, olen varmasti ansainnut tämän kohdeltuani niin montaa ihmistä väärin. Silti tämä sattuu enemmän kuin mikään muu. Kyynel valuu pitkin poskeani, elämä tuntuu liian isolta elettäväksi. Ekaa kertaa olen kaikkien hylkäämä, niinkuin olen itse jättänyt muita ihmisiä ulkopuolelle. Kyynel kyyneleen jälkeen, sisimmissäni sattuu vain enemmän. En tiedä mitä tehdä, en tiedä mihin mennä. Tiedän vain yhden asian, mikään ei tule olemaan ennallaan. Kliseistä, mutta totta.

olen saanut opinnoistani parhaita arvosanoja, mutta ne lähinnä ahdistaa mua. tunnen olevani väärällä alalla, enkä voi ymmärtää miks mun tekemisiä arvostetaan. olen edelleen liian velvollisuudentuntoinen, vaikka kuvittelen nykyään olevani boheemi. teen asiat ajallaan, koska pelkään kärsiväni mokista tulevaisuudessa. joinain päivinä pidän opiskelusta ja näen itseni tulevaisuudessa alalla, mutta silti tekisi mieli jättää arki ja lähteä toteuttamaan itseään ja unelmia, jotka ei liity opiskeluun mitenkään. silti tiedän, etten uskalla tehdä sitä ja siksi vihaan itseäni. on naurettavaa olla lähtemättä, jos se on jotain jota todella haluan. tyhmä.

minua nauratti kun kuulin että madridissa kuoli porukka parisen sataa

mulle on aivan sama vaikka bin laden kävelis vastaan, en ilmoittais kellekkään

vihaan amerikkalaisia yli kaiken

välillä tulee tunne että vois tappaa jonku, ihan huvikseen. suunnittelen sen jo valmiiksi miten ja kenet tapan, mutta jokin pieni järjen hiukkanen taistelee vastaan ja en sitä lopulta tee.

itsemurhankin meinasin tehdä, seisoskelin avolouhoksella isäni kanssa, melko lähellä reunaa ja tuli suunnaton halu hypätä alas, mutta en sitten kuitenkaan tehnyt sitä.

moni kaverini on suunnitellut tai yrittänyt itsemurhaa

en liiku paljon öisin ulkona koska epäilen/pelkään että vinksahtaa päässä ja pahasti, vaikka toisaalta joskus se tuntuisi olevan helpotus

muiden silmissä olen ahkera ja luova työmies, jokaisen mielestä pomon suosikki, olen jopa yliystävällinen ja turhankin huolehtivainen muista, tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa enkä kestä sitä että olisin toimettomana

minulla on ärsyttävä tyyli muistaa kaikki mitä kaverini sanovat kännissä, muistan aivan ihmeellisiä asioita ja vaikka siitä olisi kulunut jo yli vuosikymmen ja se olisi aivan mitätön asia

olen alkoholin suurkuluttaja kyseisten asioiden takia

Vietän tietokoneella suurimman osan ajastani, viikonloppuisn aamusta yöhön. Syön vain välillä ja urheilen myös. Olen ihmeen hyvässä kunnossa, vaikka en liiku hirveästi.

Minulla ei oikeastaan ole hyviä kavereita, vain yksi parempi, ja hänkään ei kerro minulle kaikkea mm. että hänellä on tyttöystävä etc. Kaiken hän kertoo kyllä eräälle huonommalle kaverilleen. Olen tutustunut IRCissä uusiin ihmisiin, joka on hyvä asia.

Olen polttanut pellon.

Vihaan galleria- irkkaajia, ja myös osa "kavereistani" on sellaisia.

Runkkaan paljon, joinakin päivinä jopa 5-10 kertaa. Tyttöystävää minulla ei ole, mutta toivoisin että tulee pian olemaan.

Minä en välitä miehen tunteista tai tarpeista, mutta miehen pitää elää minun tunteideni ja tarpeideni mukaan. Miehillä on minulle vain välinearvoa.