TunnustustenLuola.fi

Olen juonut paljon viinaa parikymmentä vuotta. Nykyään olen täysin raitis ollut kolmatta vuotta, mutta ilmeisesti multa on ihmisoikeudet päässy hukkumaan kun muhun suhtaudutaan helvetin paskamaisesti. Syrjäytyminen on totaalista. Kukaan sukulainen tai entinen ystävä ei ole edes soittanut mulle vuosikausiin. Aikanaan kaikki hävis ympäriltä pikkuhiljaa, ei vaan halunnut olla mun kanssa missään tekemisissä. Silti en ole ollut koskaan kellekään ilkeä, paheksuvia kusipäitä olivat. Ystäväähän siinä just olis tarvittu sillä pahaa oloahan siinä koitettiin lievittää, ei kait ne oikeita ystäviä olleetkaan.

Mulla meni puolisen vuotta sitten poikki kundikaverini kanssa. Eron aikoihin tapailin useita kundeja, joiden kanssa harrastin seksiä. Ihastuin myös aina lievästi jokaiseen (mutta se on kyllä minulle jotenkin luontaista, edellinen unohtui aina sitten kun tapasin seuraavan). Tapahtuneen aikoihin tämä kaikki oli todella ahdistavaa ja olinkin aivan poissa tasapainosta, mikä hirvitti näitä kyseisiä kundejakin takuulla. Ahdistus johtui siitä, etten ylipäätään tykkää sekstata ilman että välitän, ja että asiat eivät kuitenkaan olleet täysin selvät exäni kanssa, vaan elättelin mielessäni vielä jotain toivoa asioiden parantumisesta ja minua söi hirveästi katsella hänen surkeuttaan ja epätoivoaan. Tunsin itseni vihoviimeiseksi paskaksi. Silti tapasin kokeilunhaluisen ja varomattoman seksin merkeissä näitä muita miehiä teeskennellen törkeästi exälleni, että olen vain omissa oloissani. Tosiasiassahan näillä jutuilla ei ollut vakavampaa merkitystä oikeastikaan, jälkeen päin ajatellen ainoastaan hiukan harmittaa koko seikkaileminen ja ottamani riskit, joten hyvä vaan ettei tiedä.

No niin, jaaritteluosuus siinä. Nyt kuitenkin tapasin jokin aikaa sitten miehen, johon olen ihastunut, juttu on ehkä jopa molemminpuoleinen ja niin edespäin. Alusta lähtien olen ollut hänen kanssaan ujo seksin suhteen ja vasta nyt uskallan luottaa niin paljon, että teen aloitteita tai näytän haluani. Hän on muutenkin saanut minusta suhteellisen kokemattoman ja uskollisen kuvan. En kuitenkaan ole lainkaan teeskennellyt tätä kuviota!! Olen koko ajan ollut rehellisesti oma itseni. Nautin seksistä hänen kanssaan tavattomasti ja haluan häntä jatkuvasti enkä voi ajatellakaan muita.

Voiko minussa olla kaksi näin erilaista ihmistä?? Kamala ajatus. Epätoivoinen irtoseksin harrastaja ja periaatteellinen yhden miehen tyttö. Huh huh. Yäk. No, eipä tarvitse valita kummasta roolista voin luopua...

Olen mielettömän ihastunut - rakastunut ja kaikki.

Säädin bileissä pojan kanssa, joka seurustelee. Pojan tyttöystävä on samassa koulussa kanssani ja aina kun hänet nään, tunnen sairasta mielihyvää. Muutenkin kiihotun erityisesti seksistä varattujen miesten kanssa. Mitä vakavammassa suhteessa poika/mies on, sitä nautinnollisempaa seksiä. En tunne tästä yhtään syyllisyyttä.

Haluaisin harrastaa seksiä minua kaksi vuotta nuorempien suloisten poikien kanssa. Olisi ihanaa olla pojan ensimmäinen ja sitä myöten "opettaja".

n18

Vaikka olen kaunis nuori nainen, vertaan itseäni jokaiseen kohtamaani naiseen. Pisteytän heidät sekä älykkyydestä että ulkonäöstä. Jos tapaan naisen joka on sekä kauniimpi että älýkkäämpi kuin minä, kihisen raivosta. Oma pinnallisuuteni tässä asiassa ärsyttää minua suunnattomasti.

Harrastan säännöllisesti ns. "Catch-and-Release"-tekniikkaa. En kalojen kanssa vaan naisten suhteen. Elän onnellisessa parisuhteessa, josta ei puutu mitään, mutta silti vieraat naiset kiinnostavat. Vielä en ole sortunut sänkyyn, mutta pelkään, että se on vain ajan kysymys.

Nautintoa saan siitä, kun tiedän, että saisin sänkyseuraa - se tuntuu riittävän. Naisia nauratan, tanssitan ja hyväilen suosituissa oman kaupunkini ravintoloissa, joten kiinnijääminenkin on mahdollista. En pysty lopettamaan "harrastustani".

Haistelen kaikkea. Ruoasta alushousuihin. Haistelen jopa ihmisten uusia matkapuhelimia.

Löysin työtietokoneestani 9 virusta. Kai niitä tulee kun tähän joutessani musiikkia latailen ja surffaan luvattomilla sivuilla. En uskaltanut sanoa viruksista tietohallinnolle. Onneksi sain ne itse poistettua.

En pidä mieheni perheestä, siedän heitä vain silloin kun on pakko. Onneksi pakkotilanteita on hyvin harvoin. Mieheni sisaret ja äiti saa minut voimaan pahoin.

Olen lihaksikas nuorimies ja komeaksikin kehuttu.
Haluaisin kauniin tyttökaverin, mutta en tajua missä on vikaa kun ei sellaista tahdo ilmaantua. Luonteeltani olen iloinen, avoin, ulospäinsuuntautunut, huumorintajuinen ja muutenkin "mielenkiintoinen" henkilö. Kun jokin muija alkaa tekeen tiiviimpää tuttavuutta, ei hän todellakaan täytä kriteereitäni, vaikka en vedä edes rimaa korkealle. Alkaa vähitellen ottamaan päähän tämä. Ei sitä hameväkeä voi ymmärtää miksi ei hyvä mies kelpaa, joka välittää, eikä varmasti tule pettämään.

En osaa kuvitella itselleni tulevaisuutta. Olen valmis luovuttamaan ja jättämään kaiken mihin olen pyrkinyt.

n19

Olen kussut housuihini esikoulussa ruokapöydässä kun en kehdannut mennä kesken ruokailun vessaan. kukaan ei muistaakseni huomannut sitä.

Olen varmaan harvinaisen epäluuloinen ihminen, seurustelen onnellisesti tyttöystäväni kanssa eikä meillä ole minkäänlaisia ongelmia.. kuitenkin käyn lähes päivittäin lukemassa hänen sähköpostinsa, ja minua ottaa suunnattomasti päähän se, kun hän puhuu joistakin muista jätkistä.. vaikka ne olisikin vain hänen luokkakavereitaan..olen siis Mustasukkainen isolla M:llä.

tahtoisin useasti tappaa itseni, olen miettinyt monia tapoja tehdä se ja miettinyt miltä se tuntuisi.. haluaisin nähdä tuttujen, kaverien ja sukulaisten ilmeet ja tietää mitä he ajattelisivat..

olen myös toivoton internet-addikti, olen päivittäin netissä väh. 6 tuntia.ei tule ihan heti mieleen sellaista päivää milloin en olisi ollut netissä ollenkaan.

itsetuntoni on pyöreä nolla. minulle sanotaan usein että olen söpö ja hyvännäköinen, silti pidän itseäni maailman rumimpana ihmisenä. koen olevani henkisesti parempi kuin muut ikäiseni..

ostin juuri dineyn lumikki-nuken, sitä ennen olen muutaman kuukauden aikana hankkinut 6 my little ponya, joita harjailen ja silitän. rakastan leluja, olen 29v.lisäksi puristelen mustapäitä jopa tunnin kerrallaan useita kertoja viikossa.

Flirttasin toisen miehen kanssa vaikka oma mieheni istui melkein vieressäni... Harmittaa kamalasti... En ikinä tahtoisi pettää miestäni vaikka olisin kuina kännissä... Ja en kyllä teekkään sitä!
Jo flirttaukseni painaa omaatuntoani ylettömästi...

Olen rakastellut neljän eri miehen kanssa tällä viikolla. En tunne häpeää, vaan ajatus tuntuu kiihottavalta. Joskus aikaisemmin olen rakastellut kahden eri miehen kanssa yhden päivän aikana. Sekin oli kivaa.

Tässä masentava totuus mun elämästä:
Mä olen 23-v nainen, mä olen ollut vaan yhden miehen kanssa, sitä juttua kesti about vuos, mutta sitä ei voi sanoa seurusteluks. Mä en ymmärrä miks mä kestin sitä niin kauan, koska mä olin sille miehellä lähinnä omaa kättä parempi vaihtoehto, ja helpotusta yksinäisyyteen.

Mä olen ollut nyt yksin melkeen 3 vuotta ja kaiken sen paskan takia mitä mä jouduin tossa aikasemmassa suhteessa kestämään, mun on todella vaikeeta alottaa uutta suhdetta, varsinkin kun kaikki mukavat miehet rakastuu mun ystäviin kun ne näkee ne, joten baarissakin kun saa kontson johonkin ihanan oloseen mieheen niin hetken kuluttua ne miehet on iskemässä mun kavereita.
Kiinnostuneiden miesten määrää ei lisää myöskään se että mä olen XL-kokonen.

Mä oon niin väsyny olemaan yksin, joskus mua vituttaa se että mä en halua/kykene harrastamaan seksiä seksin takia, koska sitä kautta sais ehkä uusia kokemuksia tai jotain.

Kaikki ihanat jätkät joihin mä tutustun ja joiden kanssa mä pysyn väleissä pitää mua lähinnä "yhtenä jätkistä" tai sitte ne on yksinkertasesti homoja.

Tällä hetkellä musta tuntuu että mä olen yksin ja surkee koko loppuelämäni, kun kaikki mun kaverit seurustelee onnellisina.

Noin kuuden vanhana onnistuin melkein polttamaan vanhan ladon. Leikin ladossa sytkärillä ja kynttilällä kun tuli vahingossa levisi rutikuiviin viljasäkkeihin. Paniikissa heitin tavarat maahan ja juoksin äkkiä kotiin enkä kertonut kenellekään. Joku vanha mies huomasi savun, juoksi paikalle ja hälytti palokunnan. Jälkiselvittelyssä poliisit kysyivät että tiesinkö asiasta mitään, näyttivät minulle ja vanhemmilleni maasta löytyneitä todisteita (sytkäri ja kynttilä), mutta äitini "ei tunnistanut" niitä, vaikka ihan varmasti tiesikin että olin asialla.

Olin ilkeä ja sysäsin syyt naapurin poikien niskaan, väittäen että olin nähnyt heidät liikkuvan paikalla aiemmin päivällä. En koskaan jäänyt kiinni tapauksesta.

harrastan seksiä sijaisisäni kanssa.
en tiedä miten päädyin siihen ja minulla on huono olo.
hän alkoi lähennellä minua seksuaalisesti heti kun tulin täysi-ikäiseksi...
sanoi minua kauniiksi ja että opettaisi miten miesten kanssa ollaan ettei minulle olisi vaikeaa olla seurustelusuhteessa miehen kanssa (minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi)
tätä on jatkunut kohta 3 vuotta enkä tiedä miten lopetan...

vituttaa olla duunissa, toivon että saisin fudut tai tulis konkka niin vois vedellä lonkkaa ansiosidonnaisella, dokata ja pelata pelejä. ei tää vittu palkitse ku urpot irkkaa tai pelailee vaik on muka vitusti hommia. tuleva kesäloma vituttaa kun tietää taas paluuta töihin. pankissa on rahaa yli 40000e mut en jaksa ottaa lopareita kun menis ansiosidonnaiset. vituttaa tää saamattomuus.

- Tajusin juuri eilen, että irtosuhteita harrastavat ainoastaan epävarmat ja epävakaat ihmiset. Seurustelin viimeksi vakavasti kolme vuotta sitten ja sen jälkeen olen harrastanut paljon irtosuhteita. Eilen kun olin baarissa ja katselin ympärilleni, jotenkin tajusin koko asian; samat ihmiset hakemassa uutta seuraa joka helvetin ilta. Jos irtosuhteilijat olisivat "parempia", toisin sanoen tulisivat toimeen itsensä kanssa paremmin, he mitä todennäköisimmin seurustelisivat onnellisesti kauniin ja fiksun tyttö/poikaystävän kanssa. Irtosuhteilla ihminen ikäänkuin haluaa todistella itselleen, että on hyvännäköinen ja haluttava. Jos ihminen todella on mitä on ja tulee toimeen sen kanssa, ei hänen tarvitse todistella mitään itselleen. Henkilökohtaisesti, olen päättänyt lopettaa satunnaisen panemisen ja etsiä itselleni laadukkaan tytön.
- Olen yliopisto-opiskelija ja tulen tulevaisuudessa pärjäämää työmarkkinoilla.
- Olen vetänyt vuoden sisällä kokaiinia, amfetamiinia, ekstaasia, pilveä ja kaikkia lääkkeitä, usein sekasin. Silti mielestäni tupakka ja alkoholi ovat pahimmat huumeet, mitä maailma päällään kantaa. Yleensäkin, en ymmärrä suomen päihdepolitiikkaa. En voi käsittää mitä järkeä hallituksen oli laskea tiukkien viinojen hintoja!
Deekut vain vetävät puolet enemmän kirkkaita ja sitten taas jonotetaan sairaalaan, kun pumppu ei kestä. Alkoholin kulutus on Suomessa kolminkertaistunut lähikuukausina. Olisivat laskeneet vaikkapa oluen ja viinien hintoja, jotta tavallisetkin kuluttajat olisivat hyötyneet hinnanalesta, mutta ei. Sitten kannabiksen laillistamisesta ei käydä keskustelua; munattomat poliitikot eivät uskalla nostaa kissaa pöydälle vaikka varmasti ovat nähneet miten päihdepolitiikka toimii ulkomailla. Huumekaupasta hyötyy vain itämafiat; kannabiskaupalla rahoitetaan heroiinibisnestä. Itse en ainakaan haluaisi, että oma lapseni hakisi pilveä mieheltä, joka diilaa myös heroiinia. Kaikista käyttämistäni huumeista olen kokenut alkoholin kaikkein vahingollisimmaksi, oikein huomaa mitä se tekee paljon käytettynä ruumille ja mielelle. Alkoholi ja tupakka ovat satoja kertoja addiktoivimpia kuin muut käyttämäni huumeet, ainoastaan kokaiini tuntui aiheuttavan pahempaa riippuvuutta. Kyllä suosittele huumeita kenellekään, kaikissa on huonotkin puolensa. Taidan olla alkoholisti.
- Olen menettänyt uskoni mediaan ja suomen hallintoon. Miten eduskunnassa minunkin asioita on päättämässä jotain Toni Halmetta ja Tanja Karpelaa? Miten ihmiset voivat äänestää tyhmiä julkkiksia päättämään omista asioistaan? Ei voi käsittää. Helvetti että meillä on tyhmä kansa.
- Olen välillä aika ylimielinen mulkku.

m22