TunnustustenLuola.fi

Otin lapsena/nuorena pikkusummia rahaa vanhempieni lompakoista, karkkiin ja kaikenlaiseen. Kai he sen huomasivat, mutta koskaan asiasta ei puhuttu. Hävettää vieläkin suunnattoman paljon.

Puhun yleensä ja aika useastikin vanhempieni kanssa kavereistani ja tuttavistani 'pahaa'. Arvostelemme heidän tapojaan hoitaa asioita tai ihan mitä vain sattuu poikkeamaan omasta tavastamme toimia. Ei se minua haittaa eikä edes paina, jotkut on vain yksinkertaisesti niin tyhmiä etteivät osaa toimia oikein.

Pidän myös ihan kaikkien ihmisten, siis minulle tuntemattomienkin, arvostelemisesta. Tämä johtuu ehkä pitkälti siitä, että minulla ei ole kovin vahva itsetunto. Kyllä, mutta koen että tuo arvostelu parantaa huonoa itsetuntoani edes hiukan.

Galleriassa minusta on hauska vinoilla ihmisille ja varsinkin teineille, jotka tunkevat perseensä kameran linssiin kiinni tai säälittävät 'oon vielä vapaa'- tyyliset kuvat etusivulla. Nautin tästä en lopeta sitä ikinä! Tätä teen varsinkin hyvin paljon niinä päivinä, jolloin ottaa päähän ja rankasti..

Kun katson c.s.i sarjaa ja se alku intro tulee jossa lauletaan ja sanotaan "whoooo are you U U.. U U" niin minun on pakko sanoa mukana u u u u enkä voi tälle mitään :(

Olen ihastunut autokoulun opettajaani. Tämä on erittäin häiritsevää... En ymmärrä miksi hän kiehtoo minua, sillä hän ei ole ede erityisen komeakaan. Hauska hän tosin on. Ikäeroa meillä kuitenkin on varmaan ainakin parikymmentä vuotta. Mietin oikeastaan jatkuvasti häntä!

luin poikaystäväni viestit, (niin että hän kyllä tiesi asiasta) ja huomasin kuinka hänen monen vuoden takainen tyttöystävänsä oli kinunnut näkemistä pitkästä aikaa.
lähetin salaa poikaystäväni nimissä hänelle vastauksena viestin, jossa kerroin kuinka poikaystäväni muka inhoaa tätä tyttöä, eikä halua hänen ottavan mitään yhteyttä enään ikinä ja toivoo että hän painuisi helvettiin.
todellisuudessa tämä tyttö on hänelle niin merkityksetön, ettei poikaystäväni edes inhoa häntä, saatikka vastaa tai reagoi mitenkään hänen yhteydenottoihinsa.
minua tämä exä vaan niin vitutti kun jaksoi roikkua, ja yritti pilata hyvän suhteemme.

myöhemmin poikaystäväni vaan ihmetteli että on se kumma kun tuo exä lähettelee nykyään viestejä että haluatko että kuolen yms masentunutta tekstiä, vaikkei hän siis koskaan ole mitään semmoista sanonut muka..

Uskoni Jumalaan on sellainen, että ajattelen usein olevani täällä todella tärkeässä tehtävässä. Olen mm. nähnyt unia miten parannan haavoittuneita ihmisiä uskomattoman vahvalla tunteella ja mietin voiko sellaista tapahtua todellisuudessa, en tiedä miksi, typerääkö?

Olen rukoillut jo kauan pääseväni eroon omasta piinastani, mutta se ei tunnu hellittävän.
Usko horjuu, ja ei horju.

8.4.2004

haluaisin pettää hyvää kaveriani hänen tyttöystävänsä kanssa.

Minulla heräsi "naisenvaisto" ja luin salaa mieheni tekstiviestit. Sieltä löytyikin nimi Pave, jonka kanssa mieheni oli käynyt treffeillä. Hän oli tietenkin nainen eikä mikään Paavo. Niin sanottu toinen nainen lievästi sanottuna hämmästyi kun soitin ja vaadin selitystä. Mieheni hämmästyi vielä enemmän, kun kerroin keskustelleeni kyseisen henkilön kanssa. Treffailu oli ollut (vielä) viatonta. Meidän suhteelta hävisi pohja. Niin että nyt sitten eroamme. Jos en olisi lukenut viestejä, niin en vieläkään tietäisi kumppanini eroaikeista tai toisista naisista.

Olen taas ajautunut omaa tyhmyyttäni elämäntilanteeseen, josta pitäisi räpistellä irti. Aloin seurustelemaan miehen kanssa ja havahduin vuoden seurustelun jälkeen tosiasiaan, että hänellä on alkoholiongelma. Asumme avoliitossa. Hän käy töissä, on akateemisesti koulutettu ja kaikin puolin todella lahjakas ihminen. Hän rakastaa ja kannustaa monissa asioissa. Mutta hänellä on hiljainen ahdistuneisuus, joka purkaantuu perjantaina töiden jälkeen. Silloin hän alkaa ottamaan viinaa ja menee illalla baariin. Kun krapula-lauantai alkaa on tasoittavien vuoro ja tissuttelua jatkuu sunnuntaihin saakka. Näin siis joka viikonloppu.

Minulla on ollut isä, jolla on ollut alkoholiongelma, enkä halua katsella samanlaista elämäntapaa toista kertaa elämäni aikana. Olen käynyt aikoinani terapiat läpi ja kieltäytynyt myös kaikista ihmissuhteista totaalisesti. Monenlaisia elämäntyylejä on tullut siis kokeiltua, mutta ei yksinkään ole hyvä olla. Olen vielä nuori ja haluaisin perustaa perheen. Olen hyvä ja koulutettu nainen. En haluaisi alkoholiongelmaisen kanssa perustaa perhettä, koska tiedän, mihin se johtaa. Totaaliseen yksinäisyyteen. En tiedä. Kaikki on niin saatanan monimutkaista.
Pitäisi saada itsekunnioitusta tähän touhuun. Olen tavannut hyviäkin miehiä. Ongelma on vain siinä, että en oikein luota omiin mahdollisuuksiini miesmarkkinoilla. Olen antanut pakit monelle hyvälle miehelle vain siksi, koska koen, etteivät he ymmärtäisi minua ja asioita, joita kelaan. Olen taiteellinen, maalaan tauluja ja olen laulanut kuoroissa. Olen koulutettu ja teen työtä taittamalla lehtiä. Tykkään pitkistä filosofisista keskusteluista, enkä ole pinnallinen seurapiiri- ihminen. Mutta arkielämäkin täytyy hoitaa ja perhettä voi alkaa suunnittelemaan vasta sellaisen ihmisen kanssa, joka pystyy rakkauden lisäksi antamaan myös näyttöjä vastuullisesta elämänhallinnastaan. En tiedä. No, tulipahan tunnustettua.

Vihaan hevareita. Yleistää ei saisi, mutta suurimmalla osalla tuntemistani hevareista on aivan tajuttoman ylimielinen ja elitistinen asenne musiikkiin - jos et kuuntele norjalaista progressive black doomcore-metallia, et tajua musiikista paskaakaan ja olet levy-yhtiöiden lammas.

Ja sitten se alituinen soittotaidon palvominen. Oikeesti, ei se tee biisistä yhtään parempaa vaikka joku piiskaletti osaisikin soittaa neopolitaanisen skaalan niin nopeasti, että plektra lyö lieskaa.

Ja helvetti sitä tyyliä, kun joka jannu pukeutuu niin samanlaisella tavalla, että Tuska-festarien yleisökin muistuttaa pelottavasti vähän tavallista läskimpää Waffen SS-rykmenttiä.

Kiitos, siinä kaikki tältä erää.

Ostin ensimmäisen tietokoneeni 7. vuotiaana. Kun muut pelasivat, minä koodasin. Harrastin urheilua, mutta olin pullukka. Murrosikäisenä vitutti, kun kaverit puhuivat "naisistansa", minulla ei ollut edes yhtä puhelinnumeroa. Istuin koneeni ääressä ja ihmettelin C/C++:n salaisuuksia. Kirjoitin itseni ylioppilaaksi. Pääsin kesätöihin softafirmaan. Kun muut kaverini jatkoivat opintojaan, jäin töihin. Nyt 4 vuoden kuluttua kun kaverini valmistuivat, kehuvat papereillansa ja korkeilla palkoillansa, voin vain kuitata olevani yli 70 ihmisen esimies. Ja palkkani on melkein viisinkertainen näiden valmistuneiden inssien palkkoihin verrattuna. Murrosiän jälkeen painoni juuttui paikoilleen, mutta pituuskasvu jatkui. Kun siihen lisätään pari kolme tuntia salitreeniä viikossa, niin kroppanikin on jo erittäin edustava. Yritin hetken seurustelua, mutta tajusin pätkäistä sen suhteen ajoissa poikki. Tällä hetkellä rahaa, naisia ja valtaa on enemmän kuin tarpeeksi, eikä loppua näy. Joku miettii, että mitä ihmeen egon pönkitystä tämäkin on, mutta ainoa tarkoitukseni on sanoa kaikille niille tuhansille nörteille siellä koneitteinsa ääressä. Että, vääntäkää sitä koodia, juokaa kokista, valvokaa aamuun ja syökää kylmiä mikropitsoja. Se kannattaa! (vähän se ottaa, mutta paljon se antaa :)

br. coder -79

Tiedän olevani kaikkien aikojen paras tyyppi.

Usein leikin ajatuksella, että voisin murhata jonkun jäämättä siitä kiinni.

Kun olin saamassa ensimmäistä kertaa pillua minulla ei seisonut.

Vihaan mustalaisia. Vihaan pikkuveljeäni enemmän kuin mustalaisia, tähän mennessä elämäni paras kokemus on ollu pikkuveljeni mukiloiminen.

Ihastun helposti, ihastuksestani tulee minulle pakkomielle.

Katsoin elokuvan crazy beautiful. Masennuin, en usko että kukaan tyttö johon voisin rakastua pystyisi rakastumaan minuun.

Minulla on paljon kavereita mutta ei yhtään ystävää. Olen yksin. Tulen kuolemaan katkerana.

Olen feikki, mutta silti parempi kuin kukaan muu.

Minua ärsyttää suuttumiseen asti ihmiset, jotka joko tieten tahtoen tai sitä tiedostamatta tekevät typeryyksiä. Kuten esimerkiksi istuu lukiossa tietäen että hän ei pääse kurssivalinnoillaan ylioppilaaksi, esimerkiksi valitsemalla ainoaksi pitkäksi kieleksi jonkun hänelle aivan mahdottomalta tuntuvan kielen.

Vituttaa myös tällaisten ihmisten tekemät oksettavan typerät valinnat ja käsittämättömät teot.

Olen varastellut luokkakavereideni pikkuhousuja ja stringejä. Omistan niitä jo lähes tusinan.
En ole jäänyt kiinni

m19

Kaikki suhteeni menevät päin persettä, koska minut on niin helppo vietellä. Harrastan seksiä kaiken maailman apinoiden kanssa ja tietenkin jään kiinni. Ehkä parempi näin.

-Olen yrittänyt tappaa itseni

-Seurustelin yhden pojan kanssa ja petin häntä erään hänen kaverinsa kanssa. Se ei kaduta minua yhtään sillä idioottipoikakaverini kohteli minua välillä todella huonosti ja jätti sitten ihan yhtäkkiä ilman hyvää syytä. Olen varma ettei hän tiedä pettämisestä mitään. Nyt hänen kaverinsa haluaisi alkaa seurustella kanssani, mutta minua ei kiinnosta yhtään. Oikeastaan haluaisin alkaa taas seurestelemaan ex-poikakaverini kanssa...vaikka hän tykkääkin satuttaa minua henkisesti.

-Unelmoin seksistä naisten kanssa...olen siis itsekin nainen

Olen harrastanut lapsesta asti - (nyt olen 16) - lasten kuvakirjojen sotkemista. Piirtelen niihin kaikkia itsekeksimiäni hahmoja ja omia puhekuplia. Lastenkirjojen valmiille hahmoille myös! Räkätän niitä juttuja sitten ihan simona, joita kukaan muu ei ymmärtäisi. Muita ne korkeintaan vain hymyilyttäisivät, tuon voin kyllä myöntää.

Toinen paljastukseni on, että tapaan nuolla lautaseni, jos olen syönyt jotain oikein hyvää. Se on kivaa eikä puurolautanenkaan näin ollen pääse kivettymään ennen seuraavaa tiskauskertaa.

Minulla on aivan ihana mies.Emme ole yhdessä virallisesti,mutta välillämme on muutakin kuin ystävyyttä.Olen tuntenut kyseisen miehen jo kaksi vuotta ja olemme nähneet vain kaksi kertaa välimatkan takia.Ongelmana on se,että olen ihastunut 3 kertaa miehiin ja aloittanut seurustelun tuntematta näitä hyvin.Loppujen lopuksi meni poikki sen takia kun en tuntenut ihastuksia liian hyvin.Aina kun oli mennyt huonosti palasin miehen kainaloon,jonka olin tuntenut pidemmän aikaa.Minua ottaa se päähän,että olen kusettanut kyseistä miestä ja hän antaa aina anteeksi.Minä aion lopettaa kusettamisen ja yrittää tosissaan vaikka välimatka on pitkä.Ei sitä tiedä jos opiskelujen jälkeen muutettaisiin yhteen...Olen paha ihminen ja kadun syvästi.

Seurustelin monta vuotta erään tyttöystäväni kanssa, kunnes hän yhtenä päivänä sanomatta syytä laittoi pelin poikki.Asuimme omassa omistusasunnossa, kämppä ja hopeat lähti jakoon ilman mitään järkevää syytä, en pettänyt ikinä, en lyönyt, en valehdellut. Luultavasti hän löysi jonkun toisen. Yritin soittaa hänelle usesti, mutta aina hän uhkaili kotirauhan rikkomisella tai jollain muulla.
No olin vuosia masentunut, kunnes eräs kaverini ehdotti monta vuotta myöhemmin kostoa sille pikku-huoralle ja niin minä teinkin. Etsin hänen osoittensa ja lähetin jokaiselle hänen naapurilleen sianulostusta postissa hänen nimellään. Lisäksi yhtenä yönä murtauduin hänen vanhaan autoon, jonka sai helposti taskuveitsellä auki, täytimme kaverin kanssa koko kärryn ainakin 50kg:lla sian ulostetta.
Tämän kaiken jälkeen elämäni on ollut pelkkää nousua, joten kosto kannattaa!

En osaa käyttää mopoa, jossa manuaaliset vaihteet :(