TunnustustenLuola.fi

Olen ihastunut 17-vuotiaaseen poikaan. Olen 27-vuotias nainen.

Minulla ei ole oikeita ystäviä, vain kavereita ja tuttavia.

Ihmiset pitävät minua hauskana, itsevarmana ja onnellisena. Vain ensimmäinen pitää paikkansa.

Olen yksinäinen.

-Olen ajanut autolla humalapäissäni useasti. Kerrankin olin niin humalassa etten muista edes ajaneeni 200km.
-Kaivan nenääni joka paikassa
-Olen melkein kuollut keuhkokuumeeseen
-En ymmärrä miksi jotkut naiset haluaa aina näyttää seksikkäiltä, jos ne ei kerran halua seksia. Toivoisin että ne ottais pikkupöksynsäkin pois niin näkyisi kaikki.
-Lunttasin koulussa useasti
-Lapsena poltin pikkuötököitä hengiltä suurennuslasilla auringossa
-Tykkään hevimusiikista
-Olen raitis, mutta addiktiluonne
-Olen niin laiska etten tekisi töitä jos ei olisi pakko
-Syön 6 kertaa päivässä kunnolla
-Hikoilen välillä aivan hillittömästi, enkä ole koskaan käyttänyt deororanttia.
-Pesen hampaat vain iltaisin.
-Ajan partani kun huvittaa
-Leikkaan itse tukkani
-Ostan vaatteita kirpparilta, olen köyhä
-Pesen tukkani vain kerran kuussa ja en paljoa saippuaakaan käytä.
-Elän puutteessa kuin munkki

Tunnustan nuorena varastaneeni kaikenlaista rahapulassani. Karkkia, ruokaa, tavaroita, viinaa, polkupyöriä...

Kerran kaljapäissäni varastin autonkin.

Astuin vahingossa vessanpönttöön yrittäessäni nousta seisomaan pytyn kannelle. Jalka kastui, housut, sukat.. onneksi olin kotona ja pystyin hipsimään vaihtamaan vaatteet.

En ole saanut seksiä kohta vuoteen. Olen pahasti ihastunut naiseen, jota en uskaltaisi ikinä lähestyä. Käytän lisäksi aika runsaasti päihteitä (kannabista, rauhoittavia, piriä) vaikka olenkin ulkoisesti harrastava ja opiskeleva nuorimies. Välillä tuntuu, ettei ole menossa oikein mihinkään elämänsä kanssa.

Harrastin seksiä 38-vuotiaan naisen kanssa jolla oli minun ikäinen poika. ei hävetä

Minua vituttaa oma elämäni ja saamattomuuteni, ei huvita mennä kouluun eikä töihin, vaikka tiedän että siitä ei olisi kuin hyötyä. Olen ikuinen luuseri ja joskus tuntuu esim. nyt, että sellaisena tulen aina pysymään. Olen 22v mies.

Löysin kerran p2p ohjelmalla jonkin Italialaismiekkosen excel-tiedoston, johon hän oli tallentanut kaikki tunnuksensa ja salasanansa. Mukaanlukien vakuutusfirman ja isp:n tunnukset. Kävin käyttämässä niitä kaikkia ja vaihdoin salasanat. Muuttelin myös henkilötietoja herjaaviksi. Ei kaduta.
Itseasiassa etsin nytkin samantapaisia tiedostoja.
Olen myös irc-addikti ja löysin tyttöystäväni irc-galleriasta.
Olen 18 vuotias mies.

Luokallani on yksi vanhempi oppilas, joka käy meidän luokan kanssa tunteja ja on meidän luokan tutor. Hän on todella ärsyttävä tyyppi ja kukaan ei varmasti pidä hänestä.

Mutta kuitenkin minulla on jotain tunteita häntä kohtaan ja olen joskus/usein miettinyt miltä tuntuisi olla hänen kanssaan sängyssä. Hän ei ole edes hirmu hyvännäköinen nainen, mutta siltikin himoitsen häntä. En ymmärrä itseäni.

M-19

Mua vaivaa vieläkin ihan pölijänä omat typerät teot joita on tehnyt joskun ihan pienenä! Joku tarha-aikana seinään piirretty kuva, ala-asteella opettajalle kerrottu valhe, bussikuskin huijaaminen.. siis sellaset typerät teot joista olen silloin jäänyt kiinni ja huomannut kuinka joku on pitänyt minua pahana, tyhmänä tai ollut minuun pettynyt. muiden mielipiteet vaikuttavat suuresti minäkuvaani. Tietty kadun myös tuskissani muutamaa tekoa yläaste ja lukioajoilta, entisistä miehistä, sanotuista sanoista.. varsinkin siitä että täysin vailla ymmärrystä humalassa petin miestäni. ne kummittelee mielessä--
jos joskus menisin aiheuttamaan vahingossakaan jonkun kuoleman, tuskin pystyisin elämään sen kanssa.

En osaa tanssia. Ja olen 21-vuotias nainen. Tarkoitan etenkin nopeahkoja discotansseja, joissa pitäisi olla tilanne hallussa, pysyä rytmissä ja näyttää seksikkäältä. En ole nuorena koskaan voinut oppia tanssimaan, koska vanhempani olivat niin vanhoillisia. Ja nyt kun elän omaa elämääni, törmään koko ajan tilanteisiin, jossa pitäisi tehdä vaikutus tanssimalla, tai ainakin olla tilanteessa muiden mukana. Olen aivan avuton möntti keskellä discoa ja tiedostan sen erittäin hyvin. Kaikki menee hyvin niin kauan kun ei tarvitse mennä tanssimaan. Olen varma että ihmiset säälivät ja nauravat minulle. Haluaisin osata tanssia ja tehdä sillä vaikutus.

Kerran kauhees jurris ajoin kaverin mopolla tietä pitkin ja näin jonkun polun jolle tietysti halusin mennä ajelee polku kun loppui vastaan tuli jonkun talon takapiha ja kaaduin sinne koska pihaalue oli rajattu naruihin ja narut tietenkin lukitsivat mopon renkaat pikkusella viiveellä ja kaaduin keskele takapihaa nurmikko tietenkii meni paskaks koska se oli juuri istutettu ja mä jyräsin sen... jatkoin matkaa hetken keräilyn jälkeen jolloin vastaan tuli saman talon postilaatikko no jurris en kerennyt reakoida ja törmäsin laatikkoon ja laatikko oli tietenkin kiinni niissä samoissa naruissa johon jo kerran olin törmännyt...taas keräilin hetken törmöyksen takia itseäni mutta kun jatkoin matkaa ne samat narut jäi taas mopooni kiinni ja postilaatikko jäi kanssa mopooni kiinni raahautuen naruissa parin metrin päässä mopostani... postilaatikko iski muuten hyvin kipinöitä asfaltilla joten aika moni on varmaan minut huomannut koska oli yö... kun pysähdyin 300 metrin päähän talosta irrottamaan laatikkoa joku mummo joka oli lenkillä tuli kysymään minulta mitä helvettiä sinä teet...? muuta se ei sanonut vaan lähti pois... siinä mä sitte nauroin 5min ja irrotin sen laatikon ja ajoin pois kaverin luo minne olin sitä mopoo viemässä...



Anteeksi perhe jonka laatikon ja nurmikon hajotin...

Olen hyväpalkkaisessa duunissa eräässä mediassa. Olen ahkera, kunnianhimoinen ja teen työni hyvin. Fiksut ja kannustavat esimiehet arvostavat minua. Useimmat työkaverini ovat loistotyyppejä. Työni kautta liikun myös ns. piireissä. Saan käyttää edustukseen (eli viinaan) paljon firman rahaa. Pääsen matkustelemaan säännöllisesti. Silti minua välillä vituttaa koko työni, joinakin hetkinä suorastaan häpeän sitä. Haluaisin saada pian ylennyksen, jotta voisin keskittyä isompien asioitten hoitoon ruohonjuuritason piiperryksen sijaan. Muussa tapauksessa tiedän jossain vaiheessa saavani duunistani niin tarpeekseni, että irtisanoudun ilman näkyvää syytä ja ryhdyn tekemään jotain ihan muuta, esim. kehitysmaatyötä tai luomuviljelyä.

Vaikka älykkyyteni on testatusti reippaasti normaalia isompi, en saa aikaan elämässäni mitään. Koulu ei kiinnosta ja olisi mukavaa jos töitäkään ei tarvitsisi tehdä elantonsa eteen.

Vihaan suurinta osaa ihmiskunnasta koska nämä ovat yksinkertaisesti typeriä sanoissaan ja teoissaan. Erityisesti vihaan uskovaisia jotka jeesustelevat ympäriinsä.

Olen myöskin niin ujo etten löydä itselleni naista, vaikka tosin naispuolisia kavereita kyllä riittää.

Olen myös todennäköisesti psykopaatti jota estää repeämästä liitoksistaan ainoastaan ajatus että itselle voisi käydä huonosti.

Olen eräässä lehdessä töissä, johtavassa asemassa. Minulla on liuta alaisia, innokkaita nuoria tyyppejä. Nautin heidän käskyttämisestään ja annan heille välillä ihan harhaanjohtavia neuvoja, jotta he mokaavat ja sitten piruilen viikkopalaverissa heidän aikaansaannoksilleen ja jutuilleen. Palavereissa horisen tahallani omiani, jotta ne pitkittyisivät, sillä kukaan ei koskaan uskalla sanoa vastaan. Selkäni takana he kyllä puhuvat kaikenlaista, mutta ei se minua haittaa.
Esimieskollegat suhtautuvat minuun kuin paskaan. He pitävät minua huonona pomona, joka minä loppujen lopuksi olenkin. Tiedän, että tehtävääni ollaan kaavailemassa erästä toista tyyppiä, ja vielä naista! Se vituttaa minua suunnattomasti.
Oikeastaan kaikki alaisetkin vituttavat minua suurimman osan ajasta. Kyttään heitä työhuoneestani käsin ja mietin asioita, joita en viitsi edes kirjoittaa tähän.

haluaisin erästä kaveriani jonka olen tuntenut jo monta vuotta. hän tietää sen ja sanoo myös haluavansa minua mutten ole varma uskonko häntä. monet eivät ymmärrä mitä minä hänessä näen koska joidenkin mielestä hän on ruma. minä vain..rakastan häntä. ajattelen aina vain seksiä ja se tekee minusta pian hullun. olen yrittänyt itsemurhaa jo monia kertoja mutta se ei vaan ota onnistuakseen. mitetin paljon kuolemaa ja sitä miten muut reagoisivat jos kuolisin. ajattelen usein että miksi minä olen juuri minä ja muuta tyhmää. pidän itseäni hulluna ja mielenvikaisena rumiluksena. siinä kai se nyt olikin. :D

Vihaan rasisteja ja ihmisiä, jotka yleistävät. Mutta itse en voi lapsuuden karvaiden kokemuksien jälkeen sietää kehitysvammaisia ihmisiä. Kai niistäkin useimmat on ihan ihmisiä, mutta mä en halua jäädä ottamaan selvää. Joten vihaan itseäni, enkä vain pelkästään ko. syystä.

Olen ikuinen häviäjä. Ja vihaan ihmisiä jotka valittaa turhaan. Joten en kai koskaan pysty elämään sovussa itseni kanssa.

Toivon kaikesta aina parasta, ja luotan moniin ihmisiin ja niiden hyvyyteen. Tästä syystä olen useasti saanut pettyä. En vain voi olla toivomatta tai luottamatta!

En jaksa tai halua elää, mutta oman elämän lopettaminen on mahdotonta. Rakastan itseäni liikaa (vihasta ja ristiriidoista huolimatta). Ja ehkä minulla olisi joku, joka minua jäisi kaipaamaan, vaikkei sitä niin helppo olekaan uskoa: kukaan sitä ei ole minulle sanonut. En halua satuttaa muita ihmisiä.

Ja kertokaa hyvät ihmiset ystävillenne ja rakkaillenne, että välitätte, ennen kuin se on liian myöhäistä!!!

Kiitos...

Olen 18v. kundi ja edelleen poikuus menettämättä. Monet ystäväni ovat jo ensimmäisen kerran kokeneet ja monet luulevat että niin myös minäkin. Omalla kohdallani ei ole kyse kliseestä että odotan sitä oikeaa, en tarkoita sitä että harrastaisin seksiä tulevan vaimoni kanssa vaan sitä että siinä olisi selkeästi joku pointti. Haaveilen vanhemmasta naisesta, oman ikäiseni ei sytytä yhtään.

Asiaa ei helpota sekään että löydän naisesta kuin naisesta aina jotain vikaa.. toisaalta mitä erilaisempi nainen sen parempi.

Kuulin n. 1.5v sitten ensimmäistä kertaa äidiltäni oikeasta isoisästäni, joka oli italialainen. Muistutan kuulemma paljon tätä ja on sääli etten koskaan saanut tavata tätä.

En ole koskaan seurustellut. Johtuen yllämainituista seikoista.

vihaan joitain ihmisiä niin paljon että haaveilen heidän kiduttamisesta.
ajattelen olevani todella erikoinen ja rakastan huomiota, mutta esitän olevani vaivaantunut saamastani huomiosta.
olen kokeillut huumeita ja olen ylpeä siitä.
petän puolisoani ja haaveilen seksistä julkkisten ja urheilijoiden kanssa.
luulen että osaisin lentää, lukea muiden ajatuksia jne. jos vain keskittyisin tarpeeksi.
olen kiusannut eläimiä ja pikkulapsia saaden siitä nautintoa.
en usko tietäväni mitä rakkaus on ja miltä se tuntuu vaikka hoen jatkuvasti läheisilleni että rakastan heitä.

Kun olin n. 6 vuotias ja olin tarhassa, ystävystyin siellä erään pojan kanssa. Poika tuli eräänä päivänä käymään meillä ja ajattelimme että olisi kiva lähteä metsään ajamaan pyörillä. Pojalla ei kuitenkaan ollut pyörää joten hän lainasi minun toista pyörää. Ajoimme metsään ja poika pysähtyi ja ehdotti "homoilua." En silloin vielä tiennyt mikä on homo mutta kieltäydyin silti. Poika kiristi minua että jättää minun toisen pyörän metsään. Niinpä suostuin hänen ehtoduksiinsa. Samana vuonna poika muutti pois enkä ole puhunut asiasta kenellekään.