TunnustustenLuola.fi

Saan suunnatonta mielihyvää jos kaverillani, joka on ah niin täydellinen, on törkeä finni tai kuiva läiskä naamassaan. Hehheh. Myös sen kaksoisleuka hymyilyttää.

Minua on ahdistanut kohta parin kuukauden ajan.Asiani ovat hyvällä mallilla:pääsin ylioppilaaksi ja sain heti työpaikan.Kuitenkin minua ahdistaa koko ajan.Aina kun suunnittelen tulevaisuutta tai yksinkertaisesti päivän suunnitelmia,niin mieleeni tulee ajatus "ei kannata tehdä mitään koska kuitenkin aikanaan kuolee" tai "ei kannata tehdä mitään koska kuitenkin aina voi asiat tehdä paremmin".Sen verran minulla kuitenkin itsekunnioitusta on,että itsemurhaa en ole edes kehdannut harkita.Tämän vaiheen yli on vain päästävä mahdollisimman nopeasti..

En siedä, ei, vihaan erästä 'ystävääni'. Olen tuntenut hänet pian kymmenen vuotta, mutta asia vaivaa minua silti. Olen häntä hieman vanhempi, joten aina ollut hänelle roolimalli ja henkilö, jota kopioida. Kymmenen vuotta matkimista on liikaa.
Se ei tunnu enää imartelevalta, se ärsyttää. Hänen on aivan pakko saada irkata samoilla kanavilla kuin minä, jonka jälkeen hän myös vie kaikki 'kaverini' kanavilta. Tai ainakin ne heikkomielisimmät. Vihaan hänen omistamishaluaan. Vihaan häntä. Hänen on pakko kertoa, kuinka paljon on urheillut jne. Ei ketään kiinnosta. En kuitenkaa voi sanoa hänelle suoria sanoja, sillä vihaan huhuja. Menen luultavasti eri jatko-opintopaikkaan kuin hän, ja siitä olen onnellinen.

Vaikka tuleva erilleen ajautuminen tuokin helpotusta, tekee minun silti mieli tappaa hänet, tai ainakin kiduttaa ja paljon.

Minulla on ortorexia.

Kerran kaveriporukalla kustiin pulloon ja kaadettiin se kusi sitten opettajamme pissapoikaan. Sitten räittiin etulasiin että sen pitäis käyttää sitä pissapoikaa. Vähän me nauroimme kun se alko puhistaa sillä meidän kusella etulasia.

23.4.2004 Olen viime aikoina harrastanut seksiä liian monen henkilön kanssa. En ole käyttänyt kondomia, ja minulla on sukupuolitauti, todennäköisesti klamydia. En ole kertonut yhdellekään kumppaneistani että minulla on sukupuolitauti. Tänään kuulin myös että viimeisimmällä seksikumppanillani on lihansyöjäbakteeri, tai joku vastaava. Olen myös juopotellut viime aikoina jatkuvasti ja ajautunut velkakierteeseen. Haluaisin pyytää anteeksi kaikilta, mutta jotenkin en vain kykene siihen.

Olen pieraissut setäni tajuttomaksi. Tämä uskomattomalta kuulostava asia tapahtui sukujuhlissa, jossa jouduin pidättämään tuntitolkulla pientä pommia, joka otti ja lähti lupaa kysymyttä tykinsuusta uhrin istuessa tulilinjalla takanani. Paha henki tai paineaalto lamaannutti setäni hetkeksi. Pahoinpitelystä ei tullut tuomiota.

Menetin neitsyyteni vaihto-oppilasvuonnani, ollessani 17v. Koulun tanssiaisista oli puhuttu ja niitä oli valmisteltu kuukausia. En ollut tavannut deittiäni koskaan aiemmin, enkä koskaan sen jälkeen. Emme käyneet syvällisiä keskusteluja, hyvä että tiesin hänen sukunimensä. Tanssiaiset ja jatkot olivat ohi ja päädyimme hänen autonsa takapenkille hommiin, josta meille olisi pitänyt nyöntää akrobatian arvomitalit.
Ai miksikö annoin neitsyyteni tuikituntemattomalle kundille, joka asuu maapallon toisella puolella? No juuri siksi. En halua törmätä häneen kadulla ja tuntea oloani kiusaanutneeksi. Olin myös monilta kuullut ettei se eka kerta ole niin erikoinen juttu, joten toisaalta halusin hoitaa sen ekan kerran pois alta, että on helpompi siirtyä eteenpäin.

-haluaisin itselleni syömishäiriön, anoreksian.
-haluaisin väkivaltaisen poikaystävän.
-haluaisin harrastaa väkivaltaista seksiä.
-ajattelen että saa pettää kunhan ei jää kiinni, kuitenkin puhun aivan toista ystävilleni paitsi parhaalle ystävälleni. enkä ottanut opikseni viimeisimmästä suhteeesta joka kariutui pettämiseni takia.
-haluaisin vieläkin seurustella ex:äni kanssa vaikkka erosta on 6kk ja olen havainnut hänet täysin kusipääksi ja seksistä riippuvaiseksi.
-nautin ihailusta ja siitä että useat miehet ovat minusta kiinnostuneita ja saan pitää heitä "talutus hihnassa" ja uskotella että ehkä olen itsekin kiinnostunut vaikken ole.
-välillä toivon kavereitteni kuolemaa että saisin enemmän huomiota.
-tekeydyn usein tyhmäksi.
-liiottelen asioita.
-olen hieman koikuttunut televisioon ja tietokoneeseen.
-valehtelen liikaa.
-haukun ihmisiä ja nauran heille päin naamaa ja selän takana ja joillekin saatan jopa esittää mukavaa.
-tunnen huonoa omatuntoa valehtelusta ym. paskasta ja siitä että olen paska muita kohtaan.

Puhkoin erään uusnatsin autosta renkaat ja jätin kyseisen auton katolle lohdutukseksi laatikollisen "neekerinpusu" suklaakonvehteja.

Tekoni oli mielestäni oikeutettu siihen verrattuna, että eräs ystäväni oli pahoinpidelty todella vakavasti sairaalaan. Ystäväni on sitäpaitsi ihan tavallinen Suomalainen, opiskeleva, normaalisti ja siististi pukeutuva nuori mies.

En ymmärrä mikä ajaa nykyihmiset nazeiksi tai skinheadeiksi. Ehkä kyseiset henkilöt ovat vaan tavallista tyhmempiä tai häiriintyneenpiä. Patriotismi ja heidän ajamansa typerät ajatukset on kaukana siitä että vedetään porukalla turpaan normaalia Suomalaista kaduntallaajaa. Heidän koko aatteensa on täysin sumentunut ja raukkamainen. Uusnatsit lopettakaa jo tuo vouhotus ja menkää opiskelemaan tai töihin!

Kuvittelen aika usein itselleni tai jollekin muulle tapahtuvaksi kamalia asioita, esimerkiksi että joku ystäväni tai poikaystäväni kuolisi tms. En kuitenkaan (kai?) haluaisi mitään näistä tapahtuvan. Jotenkin vaan nautin kärsimyksestä. Lisäksi puhun itsekseni ja pelkään aina, että joku kuulee vahingossa.

Olin sängyssä kaverini tyttöystävän kanssa ja se on nyt raskaana. Minua pelottaa jos olenkin isä ja kaverini saa tietää sen

Mun paras kaveri petti tässä vähän aikaa sitten poikaystäväänsä. Tää kaveri ei tiedä että mä tiedän. Ei siinä mitään, mä antaisin asian olla jos tän mun pettäjä-kaverin poikakaveri ei olis mun ystävä. Mahtava ihminen, jota pissitään silmään ihan täysillä.
Tää mun kaveri ei aio kertoa poikaystävälleen että petti sitä. Mihin niiden suhde oikein perustuu? Ei ainakaa luottamukseen.

Tää jätkä ei ikinä pettäis mun kaveria. Mä rakastan mun kaveria, mä oon tuntenu sen tarhasta asti, mutta miksei sillä yhtään kellot soi? Musta vaan tuntuu pahalta sen pojan puolesta joka rakastaa tätä mun ystävää yli kaiken.

minulle tulee nykyään tosi usein sellainen olo että tekisi mieli kuolla. ei jaksa tehdä mitään. ja juuri kun luule saaneensa ystävän, kaikki katoaa ympäriltäsi. saan aina hirveän omistus vimman, jos joku on kiinnostunut entisestäni.. kaverien entisiä eikä nykyisiä saa ottaa..

Vituttaa ihmiset, jotka eivät osaa alkeellisimpiakaan kielioppisääntöjä tai yhdyssanoja.

Saan aivan uskomattomia raivokohtauksia, ja heittelen tavaroita, mutta näitä tapahtuu vain vanhempieni seurassa.
Olen tällaisen vallassa uhkaillut äitiäni saksilla, mikä on todella naurettavaa.

Olen pettänyt poikaystävääni kolmesti. Hän tietää vain yhdestä kerrasta, ja siitäkin vain että se oli nopea pikapano, vaikka olin kaksi päivää tämän miehen luona.
Valehtelen aivan liikaa, pienistä ja mitättömistä asioista ja parantelen sillä kuvaani minkä muille annan.

Olen pettänyt puolisoani siitä itse tietämättä.
Humalassa, niin humalassa ettei muista mistään mitään ja kuullut asiasta jälkeenpäin.
Enkä ole puolisolleni siitä maininnut, enkä kenellekään muullekaan. Omantunnon tuskat ovat valtavat.
Mutta miten tunnustaa kun ei muista mitä pitäisi tunnustaa?

Inhoan kaikenlaisia kehitysvammaisia. (En tietenkään niitä jotka jonkun ruumiillisen vamman takia istuvat pyörätuolissa).
Muistan elävästi yhden tapahtuman lastentarhassa: olin ystävystynyt jotenkuten yhden mongoloiditytön kanssa. Kerran istuin kaikessa rauhassa leikkipöydän ääressä ja askartelin. Silloin se vammainen tuli luokseni ja pyyhkäisi muitta mutkitta ison räkäklöntin käteeni. Muistan melkein oksentaneeni, niin inhottavaa se oli.

Tuosta on jäänyt iänikuinen kammo ja viha. En vain kestä vammaisia ihmisiä.
Nauran heille ja teen pilkkaa heistä siskoni kanssa. Pikkuveljeni oli muutama vuosi sitten ottanut oppia pilkoistamme ja kiusannut hänen koulunsa kehitysvammaisia. No, häntä sitten rankaistiin.
Harmitti.

Olen nuori viehättävä nainen ja tiedän, että perääni katsellaan kuolaten. Tämä tuntuu minusta todella hyvältä, vaikka ulos päin esitäkin herttaista tyttöstä, joka ei ole lainkaan tietoinen tästä suurestakin seksuaalisesta vetovoimastaan.
Hengailen mukavan kundin kanssa, joka arvostaa myös älykkyyttäni ja on kaikin puolin täydellistä poikaystävämateriaalia. En halua menettää häntä, mutten haluaisi sitoutua häneen (/keneenkään, tällä hetkellä) edes seurustelun merkeissä, sillä pelkään, että miesten ihailevat katseet vähenevät, kun sana kiertää, että olen varattu....