TunnustustenLuola.fi

Olen pettänyt poikaystävääni kolmesti. Hän tietää vain yhdestä kerrasta, ja siitäkin vain että se oli nopea pikapano, vaikka olin kaksi päivää tämän miehen luona.
Valehtelen aivan liikaa, pienistä ja mitättömistä asioista ja parantelen sillä kuvaani minkä muille annan.

Olen pettänyt puolisoani siitä itse tietämättä.
Humalassa, niin humalassa ettei muista mistään mitään ja kuullut asiasta jälkeenpäin.
Enkä ole puolisolleni siitä maininnut, enkä kenellekään muullekaan. Omantunnon tuskat ovat valtavat.
Mutta miten tunnustaa kun ei muista mitä pitäisi tunnustaa?

Inhoan kaikenlaisia kehitysvammaisia. (En tietenkään niitä jotka jonkun ruumiillisen vamman takia istuvat pyörätuolissa).
Muistan elävästi yhden tapahtuman lastentarhassa: olin ystävystynyt jotenkuten yhden mongoloiditytön kanssa. Kerran istuin kaikessa rauhassa leikkipöydän ääressä ja askartelin. Silloin se vammainen tuli luokseni ja pyyhkäisi muitta mutkitta ison räkäklöntin käteeni. Muistan melkein oksentaneeni, niin inhottavaa se oli.

Tuosta on jäänyt iänikuinen kammo ja viha. En vain kestä vammaisia ihmisiä.
Nauran heille ja teen pilkkaa heistä siskoni kanssa. Pikkuveljeni oli muutama vuosi sitten ottanut oppia pilkoistamme ja kiusannut hänen koulunsa kehitysvammaisia. No, häntä sitten rankaistiin.
Harmitti.

Olen nuori viehättävä nainen ja tiedän, että perääni katsellaan kuolaten. Tämä tuntuu minusta todella hyvältä, vaikka ulos päin esitäkin herttaista tyttöstä, joka ei ole lainkaan tietoinen tästä suurestakin seksuaalisesta vetovoimastaan.
Hengailen mukavan kundin kanssa, joka arvostaa myös älykkyyttäni ja on kaikin puolin täydellistä poikaystävämateriaalia. En halua menettää häntä, mutten haluaisi sitoutua häneen (/keneenkään, tällä hetkellä) edes seurustelun merkeissä, sillä pelkään, että miesten ihailevat katseet vähenevät, kun sana kiertää, että olen varattu....

Kun johtaja ei ole paikalla, käyn piereskelemässä hänen huoneessaan (toki vain kun on muutakin asiaa eli kun vien papereita tms.)

Haluaisin olla 10 vuotta nuorempi. Olen 17vuotias.

Odotan lauantain mökkille menoa jo nyt kovasti, koska haluan olla hetken erossa muussta maailmasta. Saunomista ja olutta tideossa.

Katson kaikki jaksot Kauniista ja rohkeista. Jos en ole kotona nauhoitan jakson.

Olen 39-v. johtavassa asemassa oleva DI. Mies.

Kukaan ei tiedä tästä.

21.4.2004 Nautin kovasti, kun minulla on rahaa käytössäni enemmän kuin kellään tuntemallani tyypillä. Ostan näkyvästi ja puolihuolimattomasti tavaroita, joihin muut joutuvat säästämään. En tietenkään käy työssä.

Olen yli 30-vuotias atk-alan opiskelija korkeakoulussa. En ole koskaan suudellut naista, seurustellut saati sitten harrastanut seksiä. Olen totaalisen ujo. Opintoni ovat kestäneet yli 10 vuotta ja elämä on luisunut käsistä kokonaan. Pelaan erilaisia Internetissä olevia pelejä ympäri vuorokauden ja en poistu asunnostani kuin satunnaisesti. En ole myöskään siivonnut kahteen vuoteen. Alkoholia kuluu myös enemmän kuin laki sallii. Olen menossa kohti syvää rappiota.

Manipuloin ihmisiä jatkuvasti. Saatan valehdella täysin tyhjänpäiväisestä asiasta vain sen takia, että todistan itselleni pystyväni johdattelemaan heidät täysin minun suunnittelemalleni polulle. Tästä ei välttämättä ole minulle edes mitään hyötyä - edes välillistä. Joskus harvoin manipuloin ihmisiä siten, että asiat toimivat paremmin minun kantiltani, mutta yleensä teen tätä vain viihdyttääkseni itseäni. Saatan jatkaa juttua hyvinkin pitkälle ja lopulta käytän keksittyä todellisuutta oikean todellisuuden sijasta täysin huomaamattani. Voi olla että elämäni on sen verran tylsää, että väritän sitä tällaisella leikillä. Pidän liioitelluista tarinoista, koska ne ovat parempia silloin. Ärsyynnyn suunnattomasti kun joku tosikko alkaa korjailemaan jonkun hyvin värittämää tarinaa, mutta en kuitenkaan näytä ärsytystäni. Olen yliopistossa opiskeleva parikymppinen.

Viimejouluna kävin lenkillä tonttulakki päässä ja äidin punainen takki päällä. Kun (odotetusti) eräs auto meni ohi, koin helpotusta. Siinä autossa oli ihailemani tyttö, joka on kuitenkin niin nuori, etten tohdi hänen kanssaan aloittaa mitään... Tunsin että olin pelastanut molempien joulun.

Samana iltana kun nauroin jollekin asialle oikein kovasti, muuttui nauru itkuksi. Jouduin "pakenemaan" omaan huoneeseeni. Itkin siellä varmaan puoli tuntia.

6. luokkalaiseen ihastunut abiturientti.

Olin 18 kun huomasin, että postiluukustani oli tippunut kirje, joka sisälsi armeijan kutsunto lapun. Naureskelin jo tuolloin, koko instituution naurettavuutta, enkä missään nimessä sinne aikonut mennä. Tiesin kuitenkin, että rahaa on turha odottaa kun lukio päättyy(jos ei ole armeijaan menossa). Keksin että hei!, laitetaanpa kerralla kalliiksi armeijalle ja yhteiskunnalle! Otin kaksi kertaa lykkyä ja viimeisimmissä kutsunnoissa nauroin tikahtuakseni kutsuntolautakunnalle kertoessani että pidän heitä smurffeina enkä koskaan ollut armeijaan tulossakaan. Ilmeet oli näkemisen arvoisia. Sivarikaan ei toisaalta innostanut kun se nyt kuitenkin 13 kuukautta kestää. Silloin tajusin hakea masennuslääkkeitä lääkäriltä väärin perustein, jotta vapautus sivarista tulisi helposti. Sivarikeskuksessa olin tasan 6tuntia, jonka jälkeen kerroin lääkärintarkastuksessa olevani kunnon pillereiden popsija sen lisäksi että polttelen kannabista. Sain vapautuksen terveydellisistä syistä, kun armeijasta olisi tullut hullunpaperit.(Ps. Sivarikeskus vaikutti kyllä todella mukavalta paikalta, enkä epäile että siellä et viihtyisi!) Nauran kaikille byrokraateille/militaristeille tyytyväisenä päin naamaa kun löysin täydellisestä pikku systeemistämme aukon. Mielestäni armeija ei eroa leikkikouluista mitenkään muuten paitsi, että leikkikouluissa saa käyttää omia aivoja. Nyt tulen "imemään" veronmaksajien rahoja opiskeluitteni tukien kautta n. 4vuotta, jonka jälkeen muutan Norjaan töihin ja maksamaan sinne veroni. Tänne en penniäkään maksa, opiskeluitten alkamista odotellessa olen aktiivinen sosiaalipummi+myymälävaras, vaikka muutenkin toimeen tulisin. HAh-Hah!

Erosin kolme vuotta sitten, lapsia ei meillä ollut. Olen uudelleen naimisissa ja lapsikin on tulossa.

Ajattelen ex-vaimoani edelleen joka päivä. Aina kun menen nukkumaan ja useeta kertoja päivässä. Enkä edes rakasta häntä enää. Enkä halua tavata häntä enää koskaan.

Vuosi yksilöterapiaa ei auttanut.

Ajattelen häntä.

Käytän puolet työajastani netissä.

Osallistun säännöllisesti kymmeniin keskustelupalstoihin ja minulla on kuusi vakituista nimeä/nickiä sekä lukemattomia satunnaisia nickejä.

Provoilen ja trollaan, tarkoituksena ei ole jäädä kiinni, vaan saada keskustelua aikaan.

En ole rehellinen omissa mielipitessäni oikeastaan koskaan.
Itse asiassa minulla ei ole "omia" mielipiteitä lainkaan. En siis tiedä, mitä "oikeasti" ajattelen monista asioista.

Minulla on hyvä työ, vaimo ja lapsia. Olen normaali.
Pelkään olevani henkisesti sairas.

Olen jo 20-vuotias, enkä ole tehnyt päivääkään rehellistä työtä.

Tänäänkin on tarkoitus hakea kesäduunia, mutta arvatkaa vaan onnistaako. "Pitäisi olla työkokemusta" - mutta mistäs hankit, kun ei ole? Hävettää elää vanhempien/yhteiskunnan rahoilla...

olen koulussa käyttänyt luokkakaverin lyijyjä, olen uskotellut hommaavani omat lyijyt mutta mahdanko hommata,sama käyttää toisten lyijyjä

Himoitsen aina vain varattuja, vuoden tai muutaman itseäni vanhempia naisia. Olen 20 vuotias mies, yhä neitsyt, mutta pidän itseni ikäisiä naisia aivottomina lutkina.

Kaipaan yhä exääni, joka siis oli minua vuoden nuorempi :S. Kadun sitä että en koskaan maanut hänen kanssaan.

Tiedän olevani melko komea, mutta kuvittelen aina..siis aina naisten katsovan minua halveksivasti ja vihaavan minua. Olen sosiaalinen mutta oikeasti ujo. En osaa lähestyä naisia, enkä oikein vakavasti ole yrittänytkään.

Pyrin ensin hankkimaan työn + unelma kropan jotta pystyn tarjoamaan edes jotakin naisille, ehkä sitten voin aloittaa etsimisen tosissani.

Lainasin kerran tytölle johon olin ihastunut viivottimen jolla olen mittaillut penistäni. Yllättävän kiihottava kokemus.

Tässä useampi vuosi sitten olimme luokkamme kanssa käymässä eräässä uimahallissa jossa oli myös isohko höyrysauna jonka toisella sivulla olivat miesten ja toisella naisten istuinpaikat. Tietenkään en tiennyy saunan olevan yhteissauna ja kun tulin saunaan ovesta sisälle ja oli sen verran höyryistä ja hämärää (ja olen myös likinäköinen) että en erottanut juuri mitään ja lähdin tallustelemaan vasemmalle päin. Tietenkin siellä oli sitten puolet luokamme tytöistä istumassa pyyhe ympärilleen kiedottuna ja itse tietty oli ilkosillani. Eipä siinä muuten mitään, mutta alkoivat mokomat kiljua ja juoksivat pois. Tuli sitten mielenkiintoisia katseita kävellessäni miesten puolelle.