TunnustustenLuola.fi

Ärsyttää. Suurin osa ihmisistä tuntuu olevan siinä määrin raukkoja ja pelkureita jotteivat kykene tekemään jotain tahi ilmaisemaan itseään siinä pelossa, että muut tuomitsevat. Huomattakoon, että näillä teoilla tahi ilmaisulla tarkoitan vain hyvää tarkoitusperää hakevia tavoitteita. En moisia historiassa tunnettuja hirmutekoja.

Ihminen tuntuu olevan laumaeläin - säälittävä olento. Myönnän kyllä itsekin syyllistyneeni ajoittain nöyristelyyn, mutta onneksi aniharvoin (muuta en myönnä itselleni). Myönnän olevani hieman pettynyt luomakuntaan.

Ei ole mielestäni ihme, että muutokset tapahtuvat maailmassa kovin verkkaasti, kun uskallusta löytyy aniharvalta. Kaikelle uudelle nauretaan aluksi päin naamaa ja sitten vasta mietitään. Vasta kun jokin asia on lyönyt läpi valtaväestön keskuudessa uskaltavat muutkin avata suunsa - liian myöhään.

Maailma tulee aina olemaan velkaa edelläkävijöille. Viestinä heille haluan sanoa, että älkää odottako kiitosta, sillä sen tulette saamaan aikaisintaan elon teistä jätettyä. Siispä kehoitan kunnioittamaan itseänne. Valitettavasti en koe olevani osa tuota harvojen joukkoa, mutta yritän kovin.

Raskain sydämin tunnustan, että joka kerta kun näen henkilön, joka ajaa autoa, johon on tehty erään ihmisryhmän mukaan "hienoja" ellei "erinomaisia" ulkonäön ja äänen muutoksia, samalla kuunnellen kerrassaan yksitoikkoista jos ei jopa halvaannuttavaa rytmistä äänentoistoa, jota myös ajoittain musiikiksi tietyissä piireissä kutsutaan, minun tekee mieli ottaa jokin tuhon tuottamiselle omistettu esine, minun kovasti tekee mieli se auto sekä sen kuski nuijia ikään kuin palasiksi, ellei vallan murskaksi. Myös minulla on suuri himo saada ampua kaksipyöräisillä kaksitahtimoottorisilla, kovin äänekkäillä värkeillä ajelevia henkilöitä, kun ne pöristelevät ja mölyävät kuten norsulauma kuperkeikkakisoissa tahi lentokonelauma kaksitasojen kuperkeikkakisoissa, tuliaseella tai vastaavalla. Jostain syystä, löydän paljon hauskuutta tuosta ajatuksesta, ikään kuin turnajaisia ajattelisi. Mikä pahinta, haluni ei laannu mistään, vaan pikemminkin kasvaa, ja tekee mieleni joka hetki enemmän ottaa käsiini tuollainen suurikaliiperinen tuliase tai vastaava, sekä pudottaa tuollaisten värkkien selästä niiden ajajia, vaikka tiedän, ettei siitä valtiovalta tykkäisi, vallan kenties vihastuisi. On erittäin hankalaa elää sellaisen tunteen kanssa, että tekee mieli vain mennä ja toinen ihminen ja sen kone tappaa, ja yritän päästä tästä, muttei mikään auta.

Seurustelin lähes 3 vuotta täysin raukan ja oudon miehen kanssa. Itse olen suhteellisen kaunis ja menestyväkin akateeminen nainen, jolla on sosiaaliset taidot kohdallaan. Häpesin miestäni joka paikasa, joten enimmäkseen pidin häntä kotona. Hän mm. piti hilloa vaatekaapissa ja söi sitä aina makeannälän yllättäessä. Lisäksi hän luuli, että uunijäätelön voi laittaa kaappiin ja "syödä huomenna" ja että keitettyjä kananmunia voi säilyttää päiväkausia huoneenlämmössä. Hän ei osannut huolehtia itsestään, vaan piti aina samoja vaatteita, ellen käskenyt erikseen niitä vaihtamaan. Tämä mies on yleisesti tunnettu outoudestaan ja kaikki pitivät häntä koulussakin friikkinä. En myöntänyt kenellekään läheisimpiä kavereitani lukuun ottamatta, että olemme yhdessä.

Häpeän vieläkin sitä, etten päässyt hänestä aiemmin eroon. Olin hänen kanssaan lähinnä säälistä, joten petin häntä useasti. Harmittaa, kun parhaat nuoruusvuodet menivät tähän touhuun. Nyt olen onnellisesti naimisissa ja pienen lapsen äiti. Exälläni ei ole minun jälkeeni (eikä ennen minuakaan) ollut ketään. No wonder.

Olen 29v ex-sotilas, nykyinen bodyguard
Vaimoni kuoli ja olin pitkään yksin, kunnes rakastuin uudestaan minua 4v vanhempaan naiseen.
Ainoa mikä asiassa haittaa, on se, että joudun yhä jatkuvasti olemaan työn puolesta ulkomailla ja en tiedä mitä hän tekee poissaollessani, kun näemme nyt taas liian harvoin, vihaan tätä työtä.
Olisinpa vain joku konttorirotta pölyisessä toimistossa SUOMESSA.

Tätä ei oo helppo tunnustaa: Oon lyöny mun äitiä nii kovaa, et se joutu sairaalaan ku kylkiluita meni poikki ja naamasta valu veri. Mut se anto mulle anteeks, ongelma onki, mie en itte pysty antaa ittelleni anteeks. Paitsi se akka on kyl tehny mulle joskus pahemmin.. Pitääkii suositella sille tät sivustoa..

Haluan tunnustaa inhoavani IRC-pellejä ylitse kaiken ymmärryksen. Joskus ennen vuotta 2000 jaksoin silloin tällöin vuodattaa vitutustani jollain onnettomalla nikillä TOSI IRCcaajille, mutta kun viesti ei mene perille niin ei mene... haluttaisi joskus tarkistaa, vieläkö samat idiootit jauhaa samoja juttuja IRCissä.

En kuitenkaan aio alentua moiseen.

"Se kenellä IRC on, se IRCin kätkeköön"

Muutaman kerran työkaverini ovat tulleet selittämään "hauskoja" IRC tarinoita servereiden valtaamisesta, kuinka "kauniita" naisia IRCistä löytyy tms. paskaa.

Ai niin, seksiä IRCissä, WHAT THE FUCK ?

Kuinka säälittävä olisin, jos alkaisin tietokonenörtiksi vain voidakseni jotenkin tuhota (mitä se sitten vaatisikin) IRCin, once and for all ?

Olen vahingoittanut useita satoja, laskujeni mukaan jopa tuhansia autoja yli 30 vuoden aikana Euroopan alueella (mm. Saksa, Ranska, Espanja,Italia), yli 90% kuitenkin Suomessa.

Naarmutellut maalipintaa avaimilla, potkinut peltejä, irrotellut peilejä ja antenneja, spray-maalannut, vetänyt uretaania pakoputkeen (myös lunta, perunoita ja banaaneja), pipetillä vettä lukkoihin, repinyt kaapelin irti tolpasta kovilla pakkasilla, hajottanut ikkunoita kivillä, heittänyt autojen päälle koiranpaskaa jota on helppo noukkia maasta esim. sanomalehden palasilla yms. Useita kymmeniä muitakin tapoja tulee helposti mieleen.

En kuitenkaan ole kuin muutaman kymmenen kertaa aiheuttanut niin isoa vahinkoa että sitä olisi edes poliisi alkanut tutkimaan, ainakaan Suomessa. Olen tehnyt näin ihan tarkoituksella, en toki halua jäädä kiinni! En ole ikinä ollut lähelläkään kiinnijäämistä, jos on pienikin riski uteliaista silmistä tai kameroista, niin hillitsen itseni. Kuka voisikaan uskoa siististi pukeutuneesta, keski-ikäisestä salkkumiehestä tällaista?

Harvoin olen kohdistanut vihaani samaan autoon, samasta kiinnijäämissyystä, joskus tosin on ollut pakko esim. ex-naapureitten auton luokse palata.
Ja paras osa tulee tässä: Kaiken tämän olen tehnyt ainoastaan BMW-merkkisille "autoille". Nämä ökyilijöitten peniksenjatkeet oksettavat niin pahasti että olisin valmis räjäyttämään "bemarin" tehtaat ja kaikki "bemaristit" taivaan tuuliin! Inhoan autoja ylipäätään, mutta "bemarit" pitäisi lailla kieltää. Samoin kuten niiden lihavat, kaljuuntuvat ja aina yhtä typerännäköiset kuskit.
Ja teille jotka luulette voivanne minut kiinni saadessaan minulle fyysisesti tehdä jotain, haluaisinpa todella sen nähdä. "Bemarien" mikkihiiren kokoiset kuskit ovat kaninpapanoita astuessaan ulos autostaan, harvoin sitä uskaltavat edes tehdä. Ainoat seuraamukset minulle olisivat pienet sakot ja korvaus senkertaisesta vahingosta, maksimissaankin muutama sata euroa.

Olen kuitenkin aiheuttanut vahinkoa kymmeniä, ellen satojatuhansia euroja ja jatkan tätä siihen asti kunnes "bemarit" poistuvat liikenteestä. Sitten taidankin vaihtaa automerkkiä. Suurin mielihyvä on kuitenkin tullut siitä, kun tekemälläni pikkuteolla on saanut jopa usean sadantuhannen markan peltilehmän seisomaan paikoilleen parhaimmillaan jopa viikoiksi.
-Akateeminen mies vm.1959-

Olen uskovainen ja hiton tyytyväinen!

Ainakun vanhempani lähtevät pois kotoa, otan automma , toyota carina II 2 litrasella koneella ja lähden ajelemaan. olen 14...

Seurustelin yli 6 vuotta naisen kanssa joka rakasti nielemistä. Se oli mukavaa. Kun suhde loppui, iskin hänen pikkusiskonsa joka kokeiltuaan huomasi pitävänsä nielemisestä erittäin paljon, aina nieltyään kiitti minua - en vieläkään oikein voi käsittää sitä todeksi. Viimeisellä kerralla hän pyysi minua vetämään käteen ja laukeamaan pitkin hänen naamaansa, hän oli kiihkosta aivan sekaisin.

Molemmat ovat kauniita naisia ja asuvat jossain päin suomea ja sekottavat kaikkien miesten päät.. huhhuh!

Minua ärsyttää ihan suunnattomasti, että ihmiset eivät erota sanoina romaania (kirja) romanista (kansa). Ja että kaikki aasialaiset, muka, yleisimpänä kohteena kiinalaiset ja japanilaiset, puhuvat "tsintsongtsang"-kieltä. Otan siis esimerkin.

Kiinaksi rakastan sinua: "Wo ai ni."
Japaniksi rakastan sinua "Watakushi wo anata wa aishimashu."

NÄETTEKÖ NYT!? IHAN _eri_ kielet! Japani on kyllä polveutunut kiinan kielestä, mutta kirjoitusasutkin ovat aivan erilaiset, ja sitä paitsi, tutkijat uskovat japanin olevan osa suomalais-ugrilaisia kieliä(japanin kielessä ei käytetä ollenkaan l-kirjainta, sen korvaavat t, d ja r, ja y lausutaan useimmiten j:nä.). Esimerkkinä tästä(suomi -> japani): soli=sorisori, nailon=nairon, pelikaani=perikan, seksi=sekkusu, bändi=bando, poju/"poikaseni"=booya, tanssija=dansaa, idea,ajatus=aidia, aikomus=aigan, jne.

Ja ärsyttää vallan suunnattomasti, kun ihmiset luulevat _kaikkien_ skinien olevan väkivaltaisia rasisteja. Ei, ei, ei. Skinhead-kulttuuri on lähtöisin Jamaicalta. Se oli alunperin musiikkipohjaista ja iloista. Tähän aikaan myös mustat saattoivat olla skinejä. 1970-luvulla tuli käännekohta, kun uusien skinheadien sukupolvi astui areenalle mukanaan Hitlerin aatteet(tästä saamme syyttää tasan yhtä solistia, joka sittemin kuoli, ja ikävä kyllä nimen ehdin unohtaa). Aidot skinit ovat antirasisteja, jotka kutsuvat rasisti-skinejä bonehead:eiksi, eli luupäiksi.

Opitteko, suomalaiset, ikinä?

Pelkäsin pienenä Pulttiboysin kikkeliskokkelis äijää (Aake Kallialaa). Aloin itkemään jos näin sen.

Ala-asteella joskus 8-9 vuotiaana heittelimme autoja lumipalloilla - saattoi niissä olla hiekkaa/kiviä seassa.
Sitten eräs auto pysähtyi ja kysyi nimeäni ja puhelinnumeroani. Kerroin erään kaverini sukunimen, mutta oman etunimen (ovat melko samankaltaiset etunimet), ja annoin kaverin puhelinnumeron.
Seuraavana päivänä sain koulussa kuulla että joku ukko oli soittanut kaverilleni kotiin ja syytellyt sitä autonsa naarmuttamisesta ja lumipallolla heittelemisestä yms.
En hiiskunut asiasta kellekään sanaakaan.

Jätin töissä sovelluskoodiin virheen, jonka löytäminen ja korjaaminen tulee viemään tunteja tai päiviä. Olen varma että korjauksen tekee joku muu.

Olin noin 14-vuotiaana ystäväni kanssa erään nuoremman tytön, jota vihasin suuresti, luona. Huomasin että tytön siskon yöpöydällä oli 200mk. Laitoin rahat taskuuni, kun muut eivät huomanneet. Tietysti tästä nousi haloo. Olin vakuuttava ja isäni uskoi etten minä ollut vienyt rahoja. Syyt vierähtivät tietysti ystäväni niskaan. Hän joutui maksamaan summan tietysti ite takaisin, joutui huomattavaksi ajaksi arestiin. Kaikki alkoivat tietysti myös puhua asiasta ja ystävältäni meni maine. Myös minä katkaisin välini häneen, ettei minun maine menisi moisen varkaan takia. En sen jälkeen ole ollut yhteydessä häneen, enkä tiedä miten hänellä nykyään menee.

Olen 26-vuotias mies, mutta silti olen yhä "neitsyt". En ole koskaan edes nähnyt naista alasti. Lisäksi en ole koskaan ollut varsinaisessa työssä, lukuun ottamatta yhtä puolen vuoden pätkää n. kuuden vuoden takaa. Eli olen täysi luuseri!

Noin 10-vuotiaana varastin säännöllisesti karkkia läheiseltä huoltoasemalta. Koskaan en jäänyt kiinni.
Varastin myös ystävieni tavaroita.


Pakotin myös erään ystäväni alasti alleni.
Olin myös suudellut ja muuta serkkuni kanssa. Molemmat mainitut ovat naisia ja nämä tapahtuivat murrosiässä.

Nainen, 19v

Olen tehnyt raskaudenkeskeytyksen. Ei kai siinä..Kun monet muutkin sen tekevät mutta silti minusta tuntuu kuin olisin tehnyt maailman suurimman synnin. Ja niin varmaankin olenkin. Tulen katumaan tätä ikuisesti

En jaksa katsella suurimpaa osaa vanhoista kavereista, joista on tullut nistejä, juoppoja ja sosiaalipummeja. Olen kyllästynyt täydellisesti heidän seurasta ja itsetuhoisesta elämästä. Heidän seura ahdistaa ja masentaa minua. Aion muuttaa toiselle paikkakunnalle ja löytää itselleni tavallisen kivan tyttöystävän, jonka ei tarvitse olla edes älykäs.

M25

Olin vuosi sitten paikallisessa pornokaupassa työhaastattelussa, työantaja antoi jotain lappusia täyteltäväks ja lähti itse hetkeksi jonnekkin. Noh minä siinä niitä täyttelin ja sit kirjotin jotai vahingossa väärin sinne paperiin. Rupesin ettii oisko lähistöllä mitään pyyhekumia, millä sen virheen vois pyyhkiä, ei löytyny. Otin sitten pyödällä lojuvan kumidildon ja sillä hinkkasin tekstin pois paperista.