TunnustustenLuola.fi

Olen nuori, mutta eipä tuo haittaa, tunnustetaan silti.Tunnustukseni on hyvin klassinen, mutta sekään ei haittaa minua.

Eli olen 15-vuotias ja olen rakastunut tyttöön, joka on lukiossa jo, en uskalla lähestyä häntä, ihailen häntä vain kaukaa. Ajattelen häntä melkein joka hetki, ja koulussa aina välituntisin(koulussamme ylä-aste ja lukio on samassa rakennuksessa) etsin katseellani häntä koko ajan. Olen tuntenut että hän katselisi myös minua, mutta olin samoissa bileissä hänen kanssa, mutta hän ei luonut edes katsekontaktia kanssani. Olen kohta sekaisin ja asialle ei voi mitään. Siinä se oli.

-Poika15

En ole koskaan lauennut suihinotossa. Olen 22-v mies.

-Muutama vuosi sitten ollessani laivalla, 22 vuotias mies suuteli minua. Se oli ensimmäinen suudelmani, ja olin 14. Väitin olevani 16, ja asia tuntui menevän läpi. Olin tanssinut miehen kanssa ja jutellut muutaman tunnin, joten suudelma oli odotettavissa, vaikken sitä tajunnutkaan. Häiritsee, kun olin olettanut sen olevan paljon parempi kokemus. Menin lievään paniikkiin ja vedin itseni pois. Loppu reissun kyyhötin hytissä valittaen 'päänsärkyä.' En halunnut nähdä miestä.
-Moni poika/mies on pyytänyt minua kahville, mutten koskaan uskalla mennä, koska pelkään sen johtavan pidemmälle, tai että mies olettaa sen johtavan.
-Seurustelin 4kk, ja jätkä halusi mennä sänkyyn. Ei painostanut, mutta itse en ollut valmis, ja tuntui etten olisi ollut moneen kuukauteen. Jätin jätkän koska en halunnut tämän joutuvan odottamaan turhaan. Nyt en uskalla edes aloittaa seurustelua, koska pelkään että seksi epäonnistuu takiani, koska sattuu tms. Aika turhaa pelkoa mutta häiritsee kyllä.

Tunnen voimakasta vetoa parikymppisiin naisiin, vaikka itse olen jo yli neljänkymmenen. Nolottaa, mutta ei voi mitään.

Kävin eilen paskalla koulumme läheisessä laitoksessa oman koulumme vessan saastaisuuden vuoksi. Pönttöön jäi kunnon jarrutusjäljet. Jätin ne siivoamatta.

ystäväni,itseasiassa paras ystäväni,luulee että olen yhä neitsyt.puhuin hänen kanssaan kerran että minulla,kuten hänelläkään,ei ole mitään kiirettä menettää sitä ja että haluamme menettää sen sille oikealle...todellisuudessa olen harrastanut yhdenyön juttuja jätkien kanssa,eikä minua kaduta yhtään...voisin hypätä sänkyyn melkein koska vaan..olen 16...

Olen seksiaddikti ja nainen. Käyn vieraissa.

entinen jätkäni jätti minut koska halusin olla hänen kanssaan 24/7

n~17

olin ekaa kertaa ryyppäämässä kavereitteni kanssa, kk sitten ja olin tietenkin sitä ennen leuhkinut kaikille että oon vetäny aina ihan älyttömästi... vaikka et koskaan ollut ottanut kunnon kännejä... ja sitten olin juonut 3pulloo kaljaa ni rupes lentää laatta ja kaikkee muuta hauskaa... eij ollu kivaa... ja sitten kaikki kaverini saivat siis tietää että olin valehdellut heille... :(

minulla on pieni kyrpä enkä uskalla mennä kavereideni kanssa saunaan vaikka haluaisinkin

En tiedä miten tämän kertoisi, mutta sanon sen suoraan: Olen harrastanut parhaimman kaverini kanssa kakkaleikkejä ja se kiihottaa ainakin minua..sairasta..tiedän..mutta..

olen 28-vuotias mies, kihloissa toista kertaa. ensimmäinen, kuusi vuotta kestänyt parisuhteeni kaatui viime kädessä siihen, että avovaimostani ja minusta tuli vähitellen toistemme terapeutteja. jouduin ensin tukemaan häntä paniikkihäiriöiden läpi, kunnes sairastuin itse vaikeaan syömishäiriöön.

olen sittemmin parantunut sairaudesta ja kihlautunut uudelleen. rakastan puolisoa kaikesta sydämestäni; hän on enemmän kuin saatoin koskaan elämältä toivoa. olemme olleet yhdessä vajaat kaksi vuotta, käyneet läpi sanoin kuvaamatonta onnea ja repiviäkin riitoja, jotka ovat kuitenkin vain hitsanneet meitä yhteen.

vähitellen olen kuitenkin alkanut tajuta, että puolisoni mielenterveys järkkyy. päälle päin hän on aivan normaali nuori ikäiseni nainen, mutta sisällä kiehuu. hän on jatkuvasti ylistressaantunut työstään, hän ei osaa arvostaa itseään ja hänen masennuskohtauksensa tuntuvat alati syventyvän. muutama kuukausi sitten hän sai mielialalääkkeet, jotka ovat auttaneet pahimpiin oireisiin, mutta masennuksen (?) perimmäistä syytä ei ole juurittu pois.

puolisoni on muutaman kerran (huonoimpina hetkinään) on kertonut pohtivansa itsemurhaa ja sanonut, että voisi tappaa itsensä, jos meille tulisi ero. viime aikoina tilanne on kärjistynyt entisestään, ja minusta tuntuu, että en tiedä enää, mitä minun pitäisi tehdä. olen yrittänyt turhaan sanoilla ja teoillani osoittaa, että rakastan häntä juuri sellaisena kuin hän on.

oman sairaushistoriani takia tiedän mitä on syvä masennus, eikä puolisoni tilanne vaikuta minusta vielä peruuttamattomalta. näen kuitenkin, että hän on ajatumassa kierteeseen, joka pitäisi katkaista ennen sen alkamista. minulta vain voimat loppuvat, ja päässä pyörii miljoona ajatusta. kaatuuko tämäkin suhde siihen, että joudun alkamaan puolisolleni terapeutiksi? miten minä jaksan tukea puolisoani, kun olen itse vasta äskettäin selvinnyt ongelmistani? miksi helvetissä minä tunnun vetävän puoleeni aina "pinnalta ehjiä", mutta sisältä sirpaleina olevia naisia? onko minussa itsessänikin jokin vika? pitäisikö minun joskus olla kovempi, eikä aina vain yrittää ymmärtää? ja miksi helvetissä minä en KOSKAAN saa mahdollisuutta elää tasapainossa itseni ja lähimmäisteni kanssa?

itkisin jos osaisin :(

Olen ampunut ikkunasta airsoft-aseella sähkölankaa pitkin juoksevaa oravaa niin että se tipahti autotielle, jossa se jäi auton alle.

Olen viettänyt yön ekopisteen lasinkeräyksessä tipahdettuani sinne eräänä iltana kännipäissäni.

Olen esittänyt vaanoutunutta satanistia päästäkseni sänkyyn ruman gootti-satanistin kanssa lyötyäni onnistumiseni puolesta vetoa.

Olen nainut skini-miestä perseeseen saatuani siitä hyvästä korin kaljaa.

Olen harrastanut seksiä kahden hyvän ystäväni kahden pikkusiskon kanssa kahden tunnin sisällä. He eivät vieläkään ole saanut asiaa selville.

Olen keskeyttänyt naapurini kotibileet esiintymällä siviilipukuisena poliisina. Oli varsin hupaisaa nähdä panikoivia teinejä.

Tunnustukseni on vastaava: Olen pohdiskellut noin 6-vuotiaasta asti sitä millä lailla ihmiset reagoisivat minun kuolemaani ja mietin usein millaisia ne ihmiset olisivat joittenka elämään olen jotenkin vaikuttanut. Haluaisin että kuolemani olisi mahdollisimman verinen pahimman järkytyksen aikaansaamiseksi.

Mielestäni kommunismi on hyvä aate, suurin osa ihmisistä on vain niin pässejä että se ei toimisi (itse olen yksi kyseisistä pässeistä).

Vihaan suurinta osaa maailman väestöstä, kyse ei ole mistään angstista tai vastaavasti, vihaan vain ihmisiä koska olen kovin ylimielinen ja huomionkipeä

Valehtelen usein jostain syystä, en ilkeyttäni, se on vain tapa joka on ollut minulla pienestä asti, en kylläkään yleensä valehtele ystävilleni vaan vanhemmilleni

Katson animea, luen mangaa ja kiihotun hyvin paljon hentaista ja aasialaisista naisista

Valitan tunnustukseni pituutta mutta oli paljon tunnustettavaa

VIHAAN tekopirteyttä, kirkkaita värejä, joulun ja vapun iloisuutta, ihmisiä jotka aina vaan nauravat ja hymyilevät, ilo- ja rallattelubiisejä (tyyliin "Rati riti ralla", "Tuuli hiljaa henkäilee" ja "Kulkuset, kulkuset") sekä lastenlauluja, kuten "Ihanaa, ihanaa onhan ratsastaa" ja muut yhtä älyttömät ja sieltä ja syvältä revityt, oksettavat, tekopirteät lallattelut, eikä tässä vielä mitään. VIHAAN sydämeni pohjasta ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa enemmän kuin mitä todellisuudessa ovat (olen itse sellainen), sellaisia jotka luulevat pätevänsä joka asiassa, sellaisia jotka luulevat ymmärtävänsä kaiken, sellaisia jotka haluavat auttaa kaikkia maailman spurguja ja elämänsä pilanneita idiootteja, sellaisia jotka nauravat, kun kerrot jotain mihin toivot vakavaa suhtautumista, sellaisia jotka puhuvat liian nopeasti ja epäselvästi, sellaisia joita on helppo käyttää hyväkseen, sellaisia jotka ovat liian älykkäitä seuraasi, sellaisia joilla on joka kysymykseen vastaus, sellaisia jotka tykkäävät Pikku G:stä, Nylon Beatista ja muista peräreiän syvimmästä kohdasta revityistä kusipääartisteista... Ei sanat riitä kertomaan. EN VOI SIETÄÄ sellaisia opettajia, joilla on luokassa suosikkeja, joita ne aina huomioivat ja joilta kyselevät ja joiden heikkoja suorituksia hyssyttelevät, kuulun itse niihin joita joka toinen opettaja lellii, tekisi mieli oksentaa näiden lellivien opettajien kaula-aukosta sisään. (En kuvittele, että minua lellitään, tämä on totisinta totta.)

Aah, miten paljon helpottaakaan kun saa kertoa näitä. No okei, en minä vihaa niitä IHMISIÄ, joilla on edellämainitut piirteet, vaan nimenomaan niitä piirteitä.

Mua oksettaa ajatella että ottaisin suihin jätkäkaveriltani. Oksettaa myös katsoa jotain pornopätkää jossa otetaan suihin ja näytetään sperman olevan suussa. Meinaan oksentaa moisesta.

Annoin viikonloppuna numeroni kahdelle miehelle, vaikka olen avoliitossa, enkä ihan juuri tällä hetkellä aio nykyistäni jättää, vaikka jonain päivänä kylläkin.
Toinen oli perussuomalainen juntti, todella mukavan oloinen, suloinen mies.
Toista luulin ensin homoksi, mutta sanoi pitävänsä enemmän naisista. Oli its.as. aika outo tapaus. Annoin numeroni, kun ajattelin, että hänestä saisi mukavan ystävän.
Nyt vaan mietin, miten kertoa, että olen varattu. Kun en halua, että he kuvittelevat, että lämpenin, ja nyt sitten peruutan. Kun siitä ei ollut kyse. Halusin vain kaksi uutta miespuolista ystävää.
Olen ilmeisesti hyvännäköinen, ainakin kerään sekä naisten että miesten katseita, ja muutenkin kehuvat.
Miksi miehet aina ajattelevat, että ainut vaihtoehto on seurustelu???
Ensimmäinen näistä pyysi jo leffaankin. Toinen soitti. Onneksi armaani ei ollut paikalla.

Bi-nainen 25v.

En ole koskaan, ikinä, kertaakaan elämässäni masturboinut.
Aina sanotaan, että se joka näin sanoo, valehtelee. Mutta minä en valehtele. En vain ole koskaan tuntenut tarvetta sellaiseen. Sitä varten minulla on mies, ja jos en siltä saa, niin sitten olen ilman.
Minusta masturbointi on iljettävää ja säälittävää, ja häpeäisin todella, jos olisin tehnyt sitä. Toisaalta minulla ei ole mitään sitä vastaan, että muut masturboivat. Normaaliahan se on.
Mielestäni minulla on outo suhtautuminen kyseiseen asiaan.
Olen hyvin ristiriitainen muutenkin.

nainen 25-vuotta

Olen salaa vahingoniloinen siitä että kaverini ei saanut kesätöitä, koska en itsekkään saanut.
Se hävettää kauheasti, sillä minulla ei oikeasti olisi mitään syytä olla vahingoniloinen. Hänelle tätä en tietenkään ikimaailmassa paljasta, vaikka hän taitaa sen aavistaakin

mua ottaa päähän kaikki hidastelevat ihmiset.. mummot, äidit vaunujensa kanssa ja mannet!!! ja sit mua häiritsee ku mun tyttöystävä on seurustellut ulkomaalaisten kanssa ja kertoo siitä mulle!!!!en ole natsi olen isänmaallinen.

White victory