TunnustustenLuola.fi

Rakastan poikaystävääni enkä missään olosuhteissa jättäisi hänta. Olen kuitenkin pettänyt häntä pitkälle toistakymmentä kertaa ja tulen pettämään jatkossakin. Liian moni ihminen tietää ja tuntee pettämistaustani, tulen vielä jäämään kiinni. Odotan kauhulla sitä päivää.

Minulla olisi uutisia, hyviä ja huonoja.

Hyvät uutiset:
Löysin opiskelun hauskuuden suorittaessani erästä uusinta koetta.
Luin siihen kolmena päivänä jonkin verran ja aluksi suunnittelin lunttaavani mutta unohdin sen.
Tulokseksi tuli 3 amiksen asteikolla(1-5). Aine oli minulle aikaisemmin vaikeaa ollut ruotsi. Yläasteella meinasin saada ehdot ruotsin takia mutta sain armosta vitosen.
Oli mahtavan tuntuista huomata kuinka pienellä panostuksella tuo koe menikin kirkkaasti läpi. Jäin kahdeksan pisteen päähän huipputuloksesta.

Huonot uutiset:
Koulut on nyt käyty!
Valmistuin amiksesta eilen, 28.5.
Pitelin kädessäni päättötodistusta jonka keskiarvo oli alle kahden. Eli peruskoulu asteikolla abaut 6.0
Todistuksessa on myös kolmosia ja nelosia yllättävän montakin mutta asiassa surkuhupaisaa on se että ne kuuluvat yleisiin aineisiin(englanti, fysiikka, kemia jne), kaikki ammattiin liittyvät kurssit joihin olisi pitänyt panostaa eniten olivat pelkkiä tyydyttäviä(eli 1-2), suurin osa ykkösiä...

Löin itseäni nyrkillä poskeen melko kovaa kun tajusin 12 vuotta jatkuneen tyhmyyteni koulun käynnin suhteen. Peruskoulun päättötodistus oli suoraan sanottuna perseestä. Keskiarvo alle kuuden, reilusti.
Hävettää nyt jälkeenpäin.




Eli te kaikki kenellä koulut on vielä kesken!:

TEHKÄÄ PARHAANNE!!! Ettei käy niinkuin mulle, että alkaa nyt vituttaa kun on jo aivan liian myöhäistä...!

Viimeaikojen tapahtumista johtuen en ole saanut enää nukuttua. Tunteeni naiseen josta kaikki osaksi johtuu, vain syvenevät kokoajan. Olen alkanut sulkeutumaan ja etääntymään ihmisistä. Olen ihmisraunio, mutten jaksa välittää siitä.

- Halveksin sellaisia oppilaita, jotka tulevat lukioon (menestyvät siellä huonosti, eikä heillä ole ollenkaan motivaatiota/halua tehdä hommia, lorvivat vain) sekä sellaisia, jotka menevät yo- kokeisiin ja kirjoittavat sieltä _todella_ huonot paperit. Mielestäni he ovat silloin väärässä koulussa. Miksi pitää tulla lukioon, jos todellakaan ei kiinosta tehdä mitään? Myöskin ylioppilaskirjoitukset ovat niin lyhyt aika elämässämme, että senkin voisi tehdä kunnolla, ei minusta ole liikaa pyydetty.
- Ihanaa kun kesäloma alkoi vihdoin! Hyvää kesää kaikille ja koulutyönsä päättäneille!

En polta, en juo, en edes runkkaa. Olen 16-v miespuolinen henkilö.

Häpeän suomalaisuuttani. Olin taannoin ulkomailla bileissä suomalaisen seurueen kanssa ja meinasin haljeta kiukusta kun suomalaiset linnoittaituvat toiseen huoneeseen purnaamaan alkoholijuomien puutetta ulkomaalaisten bilettäessä kuten minäkin - täysillä, ja selvin päin.

Mua on sanottu kauniiks, mutta jos oikeesti olen kaunis ja seksikäs niin miksei kukaan koskaan yritä ees iskeä mua? Oikeesti oon ruma ja jotkut on yrittäny vain lohduttaa mua. Mä uskon vakaasti että elän elämäni yksin ja kuolen yksin. Mä menetin jo kauan aikaa sitten uskoni siihen "oikeaan" tai mikä helvetti se nyt on. Kaikki kaverit seurustelee ja on onnellisia. ja mut on tuomittu elämään yksin. Hyvännäköinen? Paskan marjat. Joskus olo on vaan hirveen yksinäinen...

olen seurustellut kohta vuoden nykyisen tyttöystäväni kanssa. humalassa usein riitelemme, koska olemme molemmat terveesti mustasukkkaisia, tästä johtuen välit erääseen ystävääni ovat tulehtuneet. Olen kuullut monelta tutultani että, heidän touhunsa on epäilyttävää. Kun otin asian puheeksi ystäväni (ex) hän sanoi että mitään ei ole tapahtunut. olisin voinut uskoa tämän jos en tietäisi hänen harrastavan varattuja muijia. Tyttöystäväni sanoo heidän olevan vain ystäviä, joilla on erilainen suhde. Tunnustus: dissasin monivuotisen ystäväni koska hän ylitti rajan, ystävän luottamukselle.
Tyttöystäväni käy edelleen hänen kanssaan kahilla, ja uimassa. Olen heikko mies!!!

Minulla on ulkomaalainen tyttöystävä. Välimatkan takia olen jopa tuuminut hänen pettämistään. Onneksi olen tähän asti pystynyt pitämään itseni kurissa, mutta olen huomannut että minulla on jostain kumman syystä alkanut käydä flaksi, mikä vielä vuosi sitten olisi ollut täysi mahdottomuus.
Tavallaan tämä "playeriys" (anteeksi noinkin paskaisen kielen käyttö, mutta en keksi parempaa synonyymiä. Vihaan kaikkia itsensä "playereikisi" julistaneita sikoja.) kiehtoo, mutta myös hieman ahdistaa, tytöt kun tunkevat ihan omaaloitteisesti epätavallisen lähelle.

Muuta:
-Olen kai lievästi pedofiili, pidän nimittäin tyttömäisitä tytöistä. Se ei siis tarkoita että haaveilen kymmenvuotiaista, vaan että minua kiinnostavat lähinnä oman ikäryhmäni (14-17) kasvonpiirteiltään nuoren oloiset tytöt. Ei ylimeikanneita pissiksiä kiitos.

-Muuan kaverini on alkanut taas vittuilla minulle ilman mitään ilmeistä syytä. Viimeksi hän suuttui minulle kun hän yritti iskeä erään tytön (hirveä bitch muuten) eikä se oikein onnistunut. Jotain samantapaista on kai tekeillä ja nyt hän purkaa sen minuun.
Tavallaan säälin häntä (hänellä on aina haavi auki kun joku tyttö puhuu hänelle) mutta toisaalta haluaisin ampua hänet, minä kun en ole tehnyt hänelle mitään väärää ja hän taas rääkkää minua.

-Vihaan tiettyä luokallani olevien tyttöjen jengiä. Nämä kyseiset muijat kännäävät joka toinen ilta, ovat olevinaan niin enkeleitä koulussa, yrittävät olla mitäkin sydäntenmurskaajia (eräs dumppasi yhden toisen kaverini tekstarilla) vittuilevat minulle päivät pitkät ja ovat niin ylimielisiä että nitistää ne pitäisi. Eräskin tuli muuan juhlissa varsin suoraan ilmoittamaan minulle että olen epätoivottu vieras. No, olinhan oikeastaan kuokkimassa (kuinka muuten minä bileisiin pääsisin?), mutta eivätpä ne olletkaan kyseisen muijan bileet.
Haluaisin totta puhuen pitää asetta hänen ohimollaan ja pakottaa hänet pyytämään anteeksi useiden vuosien vittuilusta.

Kiitos ja kumarrus sille joka luki tämän tekstin loppuun.
-M16

Maailman värit näyttää paljon kirkkaamilta. Jotenkin kaikki muut tuntuu turhalta. Pienet pölypallerot lentelee ilmassa, leikkien yhdessä ja erikseen. Kaikki yrittää niin paljon, että ei voi olla muuta kuin onnellinen. Taidan olla rakastumassa.

n18

Haluan avomieheni isoveljeä järjettömästi ja tuntuu, että hän on se unelmieni mies. En kuitenkaan uskalla tai kehtaa tehdä asialle mitään. Se olisi liian noloa, enkä voisi ikinä enää katsoa appivanhempiani silmiin jos tekisin jotain asian hyväksi. Tämä hajottaa, mutta minkäs teet. Tuntuu että avomieheni on vaan se "next best thing".

olen harrastanut säännöllistä kotirauhan häirintää, autoilijoiden häiritsemistä (lumipalloilla tai omenoilla heittely), julkisen omaisuuden tuhoamista. olen ystävieni kanssa heitellyt kananmunia erään vainoharhaisen sekopään ikkunaan. eritysesti autoilijoiden heittelystä lumipalloilla saamme todella paljon mielihyvää. poliisi on saanut myöskin osansa tästä ilkivallasta, joka on niille kakkiaisille aivan oikein!

kerran kurkkasimme ikkunasta, kun joku mies istui kakalla ja lähti peräämme. saimme siitä hyvät naurut. vielä huusimme hänelle, tuliko kova vai löysä ja poliisit tulivat myöhemmin paikalle.

Olen tuhlannut opintolainani ja vanhemmiltani saadut rahat juomiseen, rellestämiseen ja uhkapeleihin. Tyopaikkaa minulla ei ole, rahat melkein loppu. Päivä päivältä ahdistaa enemmän, olen alkanut tupakoimaankin vaikka halveksin sitä tapaa. Alkoholia kuluu paljon, kuntoni on huono. Ihmisten ilmoille uskallan lähteä vain humalassa. Pelkään oikeasti saavani hermoromahduksen ja joutuvani mielisairaalaan valtavan stressin takia. Ulospäin kavereille ja perheelle näytän, että kaikki menee hyvin. Oikeasti itken joka päivä surkeuttani ja tyhmyyttäni. Juominen helpottaa tuskaa, ja pelkään alkoholisoituvani.

Haaveilen päivittäin alistuvani seksissä yleensä naisille, joskus myös miehille. Kuitenkaan itseäni vanhemmat miehet eivät kiinnosta lainkaan, mutta itseäni nuoremmalle henkilölle alistuminen sukupuolesta riippumatta olisi todella nöyryyttävää (lue kiihottavaa). Olen alistunut vuosien aikana chateissa ja irkissä tuntemattomille ihmisille satoja kertoja, ja parhaimpien kohdalla olen haaveilut livetapaamisesta mutta en ole uskaltanut edes ehdottaa ja aina selitellyt tekosyitä vastapuolen ehdottaessa sitä. En enää edes kiihotu "normaalista" seksistä, vaan kiksejä saadakseni seksin pitää useimmiten olla kunnon pervoilua tai ainakin sellaista, jossa minua alistetaan.

Olen monesti haaveillut meneväni erilaisiin bdsm-bileisiin Helsingissä mutta en ole uskaltanut. Toivoisin, että voisin pitää tämän pervouteni erillään ihmissuhteestani ja että löytäisin vastaavassa tilanteessa olevan vakikumppanin, mutta alan jo luopua toivosta.

Nautin huonoista taloutta koskevista uutisista. Nautin kun pörssikurssit laskevat ja pankit, suuret firmat ja rikkaat keinottelijat häviävät rahaa. Toivon, että tulisi oikein syvä ja paha lama. Toivon, että tulisi terrori-iskuja ja USA:n ja maailman talous romahtaisi käsiin. Vain omalle taloustilanteelleni toivon hyvää, koska olen itsekäs ja ajattelen että rahamaailmassa on aina joltain toiselta pois se mitä itse saa. Siksi toivon muille epäonnea ja kurjuutta. Olen itse alan ihminen, harrastan sijoittamista ja valmistun pian kauppatieteiden maisteriksi.

Olen yhden kerran tuonut varatun miehen mukanani baarista. Se oli kihloissa mutta lopettelemassa juuri opiskelujaan, minkä vuoksi kihlattu asui n. 400 kilsan päässä.... En tahdo olla mikään pesänrikkoja mutta olin itse silloin eronnut ja ihan maassa. Ja kyllähän se silloin helpotti oloa hetkeksi aikaa... Varsinkin kun jäbä oli ulkonäöltään juuri mies minun makuuni....

Olen ollut tyttöystäväni kanssa nyt melkein vuoden yhdessä ja viimeiset 2kk olen halunnut jättää hänet. En vain pysty mitenkään sanomaan asiaa hänelle. Olen kai pelkuri.

mieheni ei ota tosissaan ongelmiani, epävarmuuttani kehostani ja itsestäni. hän vain haukottelee ja käskee lopettamaan pelleilyn jos jotain valitan. tiedän että typeräähän tämä on, mutta toisinaan haluttaisi kunnolla todistaa hänelle että olen tosissani. en haudo itsemurhaa tms.

n20

En ole reiluun neljään vuoteen pystynyt syömään tuntematta valtavaa syyllisyyttä ja pelkoa lihomisesta. Olen yrittänyt laihduttaa vähentämällä syömisiäni, syömällä terveellisemmin, liikkumalla, muttei mikään auta. Oksentamisesta haaveilen, mutta en pysty siihen.
Viime jouluna menetin täydellisesti kontrollin, ahmin valtavat määrät kaikkia jouluherkkuja ja konvehteja. Lupasin itselleni lopettaa "huomenna". Kirjoitusten jälkeen sama toistui, koska masennuin "huonosti" menneistä kokeista.
Tarkkailen jatkuvasti muiden syömisiä ja mietin laihduttavatko he, menevätkö he syötyään oksentamaan jne. Saarnaan tutuilleni oikeudesta olla normaalipainoinen, kritisoin median anorektista naisihannetta, boikotoin H&M;:ää... Haluaisin kuitenkin itse näyttää lehtien anorektikoilta.
Koulussa yritin saada opettajia huomaamaan pahan oloni: kirjoitin aineisiini epämääräisiä viittauksia syömishäiriöihin ja itsetuhoisuuteen toivoen jonkun puhuvan minulle järkeä ja kysyvän olenko kunnossa. Kukaan ei koskaan mitään sanonut.
Viiltelin myös itseäni, mutta syytin kissaani, kun joku kysyi arvista. Täydestä meni. Yritin "vahingossa" jättää arpia osittain näkyville hihan alta ja saada jonkun huomaamaan. Telkkarissa se aina toimii...
Kävin liikuntatuntien jälkeen pari kertaa punnitsemassa itseni koulun kuntosalin vaa'alla. Se toimi, opettaja ryhtyi utelemaan laihduttamisesta ja saarnaamaan sen vaaroista. Hymyilin kauniisti ja kielsin laihduttavani. En tiedä menikö läpi, mutta koskaan enää hän ei ko. tapauksesta mitään sanonut. Minä taas en muuta odottanutkaan kuin pyyntöä jäädä tunnin jälkeen juttelemaan. Säälittävää.

olen kutsunut nykyistä poikaystävääni kolme kertaa exäni nimellä.