TunnustustenLuola.fi

Sain kaikkia ystäviäni paremman keskiarvon täällä lukion toisella luokalla (9,5). Nautin tilanteesta suuresti ja mikä tekee tästä vielä mukavempaa, on, että pahin "kilpakumppanini" sai roimasti huonomman. Hän on erittäin kilpailunhaluinen brassailija. Ja viime vuonna saimme täsmälleen saman Ka:n. Voisinhan nyt samalla tunnustaa muutakin:
-En siedä tyhmiä ihmisiä (vähän hävettää, kun ennen olin kovin suvaitsevainen - muka)
-Tytöt, jotka menevät parikymppisten amisten kyytiin touhuilemaan ties mitä, ärsyttävät myöskin.
-Olen todella kilpailunhaluinen itsekin , en vain näytä sitä. Ärsyttää, jos joku saa minua paremman tuloksen esim. jossain pelissä, taikka häviän. Ensi kerralla panostaisin sitten 100%.
-Pääsen helpolla kaikesta -olen kait hyvä selittelemään (esim. pussailusta parhaan kaverinin tyttöystävän kanssa ja isovanhempieni asunnon luvattomasta käytöstä+naapureiden valituksista)
-Olen luonnonlahjakkuus.

M16

Yritin laihduttaa todella pitkään liikkumalla ahkerasti. Joka ilta jumppasin, ajoin pyörällä jne. Ei onnistunut. Jätin liikkumisen kun en siitä mitään hyötyä saanut. Vähensin syömisen aamupalaan ja päivälliseen ja pudotin 15 kiloa. Ruokaa ei edes tee enää mieli, ja kaikki paapoo mua huolissaan etten sairastu anoreksiaan tms, koska en lihava koskaan ollutkaan. Tykkään siitä. Nyt menee kuitenkin ihan hyvin, vaikka ihmissuhteet kuseekin melko lailla. Vihaan neekereitä. Olen Oulusta.

-Vain kauniilla ihmisillä on oikeus elää
-Tiedän olevani äärettömän kaunis
-Vartaloni on täydellinen
-Saan jokaisen miehen rakastumaan itseeni tekemättä juuri mitään
-Minua vituttaa kun kaikki miehet ovat niin helppoja
-Kaverini ovat ihan helvetin rumia
-Poikaystäväni on kuvottava
-Vain laihat ihmiset ovat kauniita
-Vituttaa kun pitää olla niin täydellinen
-Olen ihan helvetin kusipää idiootti
-Rakastan itseäni ihan liikaa

Vihaan suuresti globalisaatiota ja kapitalismia. Vihaan siten myös ihmisiä... en yksilöina vaan yhteisönä. Ihmiset eivät osaa vaan mielestäni toimia isoissa ryhmissä viisaasti ja siten maailma tuntuu vaan rapistuvan kasaan. Olen monesti toivonut että voisin muuttaa erämaahan asumaan vain muutaman ihmisen kanssa. Uskoisin olevani siellä onnellinen. Mielestäni pahinta on että kaikki tuttavat, ystävät ja perheenjäsenet kehuvat minulle ja sukulaisilleni kuinka sosiaalinen olen. En ymmärrä miksi olen niin sosiaalinen kun en kuitenkaan ole koskaan pitänyt ihmisistä ja heidän toimistaan. Osaan myös todeta ja kertoa mitä on kussakin ihmisessä vikana ja kuinka heistä tulisi ns. täydellisiä. En vain yleensä jaksa sanoa heille sitä. Ehkä on parempi että annan heidän itse todeta sen joskus. Olen myös ylimielinen ja itsehyväinen. Suutun siis aina jos minulta vaaditaan jotain. Huomaan kyllä myös omat vikani mutten pysty niille mitään. Tämä raastaa minua suuresti. Olen ollut aina ns. Toisinajattelija mutta olen viime vuosina koittanut sopeutua maailmaan.
M18

Olen pettänyt kahta poikaystävääni (saman)tytön kanssa. Tykkään kuitenkin enemmän pojista.

Olen asunut nyt avomieheni kanssa yhdessä runsaat 4 vuotta. Petän häntä viikottain hänen kaverinsa kanssa.. Avomieheni ja minun välit eivät ole olleet koko talvena lämpimät, tuntuu siltä, että kestämme vain toisiamma pakosta. Minä en voi sietää hänen kosketustaan yhtään. Muutun heti vihaiseksi, kun hän yrittää kosketella minua. En tunne mitään häntä kohtaan. ENkä kestä ajatusta, että minun pitäisi viettää hänen kanssaan koko loppuikäni.

Kaivan usein nenääni ja pyyhin räät milloin mihinkin: bussinpenkin alapintaan, kaverin sohvan selkämykseen, omaan hameenhelmaani jne. Tiputtelen myös varpaankynnenpalasia ympäriinsä istuessani iltaa ystävien luona tai jopa sukujuhlissa. En tee tätä ilkeyttäni, vaan siksi että itseäni eivät omat eritteeni häiritse. En tiedä miten suhtautuisin, jos näkisin jonkun muun pyyhkivän räkää minun verhoihini.

Olen menettänyt henkilön, jonka kanssa halusin viettää koko loppuelämäni. Sen vuoksi olen nyt onnellisempi kuin koskaan.

Haluaisin olla tunteeton robotti. Julma, tahdikas, häijy ja itsepäinen, ei mitään heikkouksia.

kuuntelen usein mielummin musiikkia kuin ystäviäni ja he yleensä huomaavat sen.

kaikki suhteeni ovat kariutuneet johonkin huomaamaani pikkuvirheeseen toisessa, kuten tyhmään ilmeeseen tai huonoon vaatteeseen.

tiedän jo nyt pettäväni tulevia miehiäni.

menetän saatanan helposti malttini, uhkailen ja käyn viattomien kimppuun. sitten kun saan itse pataan, juoksen siskolle kertomaan. (siskoni on hullu goljatti).
olen huomannut että monet eivät sen takia yritä vastustaa minua ja se tuntuu miellyttävältä.

rakastan että persettäni nuollaan.

harrastan seksiä joka viikonloppu eri miehen kanssa.

en halua että miespuoliset ystäväni alkavat seurustelemaan, siinä pelossa etten sen jälkeen enää olisikaan heidän elämänsä tyttö josta he pitävät huolta ja holhoavat.

kuuntelen eläkeläisiä

Omistin pari vuotta sitten ns. 'amisauton'. Yhtenä kesäyönä tullessani ravintolasta näin parin kaltaiseni teinisuopanaaman ropaamassa koslani ovia auki varastamistarkoituksessa. Jätkät häipyivät nopeasti alettuani niille raivoamaan. Päätin varautua seuraavaan kertaan: liimasin superliimalla partakoneenterien puolikkaita kahvojen sisäpuolelle. Parin päivän päästä ovissa ja maassa oli verta aivan helvetisti. Kahden viikon päästä joku oli käynyt potkimassa ovet paskaksi, mutta ei pahemmin häirinnyt. Hymyilin ainakin viikon.

- Olen tilannut pumpattavan barbaran entiselle opettajalleni
- Perustin kouluuni liittyvän vihasivusteon nettiin, siellä mm. neuvottiin miten tupakoidaan salaa
- Olen varastanut hillittömästi koulun omaisuutta
- Kaikki pilkkanimet koulussa lähtivät minun suustani
- Vein opettajanhuoneeseen piiloon purkillisen hapansilakkaa ja avasin sen

Oi niitä aikoja....

Nuorempana useampi tyttö/nainen leikki tunteillani ja teki minut naurunalaiseksi. Näiden aikaisemmin kokemieni vastoinkäymisten vuoksi en luota enää kenenkään tunteenilmaisuihin vilpittömästi, pelätessäni tulevani naurunalaiseksi. Parin viimeisen vuoden aikana olen tottunut tähän ja alkanut vähitellen pitää parisuhteita jonain, joita ilman pärjään hyvin. Samalla kuitenkin olen yksinäinen ja pelkään, että elän elämäni loppuun kokematta aitoa rakkautta.

Asustelen puukkojunkkari käpykylässä ja elämäni on päin helvettiä.koko elämäni olen kämmännyt ja sotkenut asiani,varsinkin naissuhteeni ovat menneet päin helvettiä.barbarankin omistin,kaveriporukka sen säälistä minulle osti mutta sekin kesti vain pari päivää kunnes alkoi vuotamaan.olen erittäin päihdehakuinen henkilö ja huumekokeilujen seurauksena olen sotkenut asiani entistä pahemmin.tästä syytän vain kavereitani,en itseäni,itse pidän itseäni vain puhtaana pulmusena vaikka alitajunnassani tiedän olevani päihdealtis narkomaani.vanhempanikin ovat täysiä kämmäreitä,he syyttävät kavereitani ongelmistani eivätkä näe asian todellista laitaa.siskonikin muutti takaisin kotiin käytyään lataamossa,kuulemma jätkien liiallisen hyväksikäytön seurauksena.ennen tunsi oman arvonsa vaan ei enää.potkutkin sai työpaikastaan hiljan.ihme kun itse olen vielä työllistetty.kämmään helvetisti työpaikalla mutta onnekseni sukulaiseni selvittävät asiat puolestani parhain päin pomolle.tämä kaikki kulkee koko meidän suvussa,esiisämme ovat tainneet naida ristiin koska suvussamme on aivan liikaa tälläistä.itsemurhaakin olen yrittänyt,huonoin tuloksin.juorukellona olen aivan mahdoton,minkä joku minulle kertoo sen hetkessä jo muualle laulelen,hetken päästä asia on jo yleisessä tiedossa.nytkin olen sekaisin.käypäkäypäkäypä.klik.

Olin nautiskelemassa alkoholia ystävieni kanssa, seuraamme änkesi mies joka kertoi olevansa "huumepoliisi"
pummasi meiltä paria euroa tuoppia varten... Myöhemmin sama mies ilmaantui seuraavassa baarissa ja liittyi seuraamme. Kyseinen "Rikos/huumepoliisi" etsi hakkereita, jotka ovat vitun hyviä. Hän jatkoi paskan puhumista ja baari meni kiinni. Päädyimme kaikki baarin pihalle, vähän myöhemmin "Rikos/huumepoliisi" päätyi maihin ja sai monoa (joku myös soitti poliisit)... Pari päivää myöhemmin otimme selvää puhuiko "poliisi" totta..."Paska" mitä hän meille puhui baarissa oli kaikki totta.

Olen tyttö. Minulla on tyttöystävä. Rakastan häntä suuresti, enemmän kuin mitään muuta, mutten pidä kun hän halaa ym minua julkisesti.
Olemme kertoneet muutamille läheisille ystäville, mutta kukaan muu ei tiedä siitä.
Pelkään että joku on huomannut sen. Salaileminen on mukavaa, enkä pidä kun vahingossakin annamme jollekin aihetta epäillä.

2 vuotta olen ollut silmittömästi rakastunut tyttöön, jota pidän samalla maailman ärsyttävimpänä ihmisenä epäloogisuutensa takia. Hän valittaa muille aina siitä, että häntä haukutaan muka huoraksi, vaikka kukaan ei sitä ole koskaan tehnyt hänelle. Hän ei ole ollut sinkkuna yli 4 päivää, noin 3 vuoden aikana. Hän ärsyttää ja kiihottaa minua yhtäaikaa suunnattomasti, koska hän avautuu minulle aina kun olen jo pääsemässä hänestä yli eikä koskaan 'antaudu' minulle, jakelee vain yksityiskohtia omasta elämästään ja hetken luulen olevani hänelle tärkeä. Masokistinen luonne minulla :/

Saan raivokohtauksia kun ajattelen vihaamiani ihmisiä. Silloin usein lyön jotain.

Löin nyrkillä kovasta puusta tehtyyn oveen täysillä yli kuukausi sitten ja yksi sormistani on vieläkin kipeä. Se on eri asennossa kuin ennen. En kehtaa kertoa asiasta kenellekään koska pelkään että raivokohtaukseni tulevat ilmi.

Olen sulkeutunut, ja minun on vaikea avautua. Jotenkin tuntuu tyhmältä jos joku tietäisi minusta liikaa.
Sitä voi huonona päivänä käyttää minua vastaan. Joskus kuitenkin tuntuu että pitäisi puhua jollekkin. Minulla ei vain ole ketään kelle puhua se kaikki, ei tunnu loogiselta kertoa sitä kenellekkään.

Tähänkin kirjoittaminen tuntuu tyhmältä, ja nytkin kerron vain kuinka vaikea minun on kaikki jutut oikeasti avautua.

Rakastan eläimiä, mutta vihaan mummoni koiraa, joka tyydyttää himojaan pehmoleluillani. Vihaan sitä otusta jopa siinä määrin, että pystyn sääliä tuntematta ohimennessäni potkaisemaan sitä.

Olemme aina olleet kaverini kanssa kilttien tyttöjen maineessa. Ala-asteella, juuri ennen erästä musiikin tuntia huomasimme luokassa kasan kanteleita pöydällä. Tuskan hiki nousi pintaan, kun tulimme ajatelleeksi, että niitä pitäisi vinguttaa sormet verellä seuraava kaksoistunti. Niinpä me hyökkäsimme kanteleiden kimppuun ja väänsimme kalanluisten kansallissoittimien kielet niin epävireeseen kuin mahdollista. Tunnin alkaessa opettaja ilmoitti hymyssä suin, että tänään soitamme kanteletta. Hymy hyytyi, kun opettaja huomasi, että kanteleet päästivät vain riitasointuja. Päivittelimme kaverini kanssa kamalaa ilkivaltaa ja kysyimme toisiltamme kirkkain silmin, kuka tekee tällaista? Syy meni vuotta vanhempien poikien niskoille, jotka syyttä istuivat jälkkäriä kepposemme takia. Anteeksi näin jälkikäteen!