TunnustustenLuola.fi

Olen saamaton pelkuri.
Olen viimeiset 4 vuotta vaa maannut kotona yksinäni ja luulen, että mädännyn täällä koko elämäni loppuun saakka.
Olen harkinnut itsemurhaa monta kertaa, (leikittelen ajatuksella päivittäin) mutta olen niin pelkuri etten saa edes itseltäni henkeä pois.
Kerroin perheelleni itsemurha yrityksestäni, vastaus: Jaa.

Olen vaihtanut Citymarketissa hintalappuja koripalloihin että saisin äitini ostamaan minulle sellaisen. Jouduin myymälävartijan puhutteluun.

Tietokone on alkanut hallita koko elämistäni.Ellen ole netissä niin ajattelen sitä koko ajan.Haaveilen entistä tehokkaammasta koneesta jolla voisi entistä nopeammin surffailla ja imuroida kuvia ja musiikkia.Tänäänkin olen istunut koko päivän koneeni luona.Siitä on tullut koko elämän keskipiste,ihmissuhteita minulla ei ole ollut vuosiin.Ulkopuolinen maailma on minusta ahdistava ja pelottava,enkä näe mitään syytä vähentää nettailua. Mies 40v.

Minulla on tapana flirttailla miehille, vaikken kuitenkaan ole heistä erityisen kiinnostunut. Kun sitten olen varma että he ovat minusta kiinnostuneita, unohdan koko asian. Tai en varsinaisesti unohda, pidän heihin silti yhteyttä, mutta vain sen verran että heidän kiinnostuksensa säilyy. Vihaan itseäni tämän takia, mutten voi itselleni mitään.

Olen laiska

M17

Inhoan syvästi insinöörejä & controllereita jotka luulevat tietävänsä jotain myynnin & markkinoinnin kehittämisestä. Olen tietysti töissä firmassa jossa näitä tyyppejä riittää joka tasolla.

Olen 13-vuotias poika ja pelkään kaikkia mielikuvitus-olentoja. Aina kun menen myöhään nukkumaan ja on pimeää, niin ennen kuin olen peiton alla kuvittelen kaikenlaista, mutta kun pääsen peiton alle, niin kuvittelen olevani turvassa. Nytkin kun kirjoitan tätä olen yksin kotona ja pelkään, että joku tai jokin tulee ottamaan tai kostamman minulle. En meinannut uskaltaa kirjoittaa tätä, mutta kun laitoin paidan päälle niin olo tuntui vähän turvallisemmalta ja päätin kirjoittaa. Myös kun olen missä tähänsä ulkona pimeällä tai yksin niin pelkään kaikkea. Saati sitten jos olen metsässä. En uskalla edes katsoa peliin tai ulos jos on pimeää. Saattaa johtua siitä, että olen katsonut liikaa kauhuelokuvia.

Olen kesätöissä opiskelemaani alaa vastaavassa työpaikassa. Työkaverit ovat mukavia ja työtehtävät mielenkiintoisia ja haastavia. Siis todellinen unelma-ammatti. Ongelmana on että minulle ei ole tarpeeksi hommia. Teen työni nopeasti enkä aina viitsi käydä pyytämässä lisää hommia jo muutenkin kiireiseltä esimieheltäni. Niinpä saatan pelailla ja roikkua netissä monta tuntia työpäivässä (niin kuin nytkin). Tunnen itseni laiskaksi lorvijaksi, mutta minkäs teet!

Olen masentunut, mutta kukaan ei tiedä siitä. Jaksan esittää että kaikki on ok. Avomies ei ymmärrä.
Haluaisin vakaan talouden ja perheen, mutta pelkään etten koskaan saa.

Että pystyikin ottaa tänään matsia pomoni kanssa. Hän on hauska tyyppi, mutta aivan liian tyhmä. Ottaa päähän kun töissä ei ole kivaa.

Rakastan avovaimoani yli kaiken enkä missään tapauksessa haluaisi häntä menettää. Eilen illalla hän sanoi olevansa minulle kaiken aikaa kiukkuinen eikä tiedä rakastaako minua enää... :(

Ehkä me emme vain sovi toisillemme. Tai sanotaanko, että minä en sovi hänelle mutta hän minulle. Raastavan ahdistava olo. Tänään juhlin viinalla.

Olen lukenut jonkin verran tunnustuksia ja koska niistä saa helposti hyvin negatiivisen kuvan ihmisistä, päätin tunnustaa jotain positiivista.

Kauniiksi naiseksi minua on kutsuttu. Koskaan en ole pettänyt yhtään miestä jonka kanssa olen ollut. Enkä ole koskaan pettänyt ystävää ja olen aina valmis auttamaan heitä jos he tarvitsevat apua.
En koskaan varasta ystäviltä tai perheeltä. En ole ahne rahan suhteen. Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita.
En myöskään valehtele. Saatan kaunistella mielipidettä koska en halua satuttaa läheistäni.
n23

Ajoin rekisteröimättömällä autolla 100-alueella 160+km/h aivan älyttömän humalassa, sakkorenkaat alla ja pikkuveli kyydissä. Jälkeenpäin pelottaa ajatella mitä olisi voinut sattua.

Minä olen todella masentunut. Kaikkialla ihmiset vain vittuilevat minulle. Jopa Ircissä, en saa ikinä keskusteltua ilman minuun kohdistunutta vittuilua

Elämäni tuntuu tyhjältä. Se jatkaa aina vain samaa rataa päivästä toiseen. Istun vain kotona ja teen samat askareet joka päivä. Minulla ei ole ketään ihmistä jolle voisin puhua kaikista asioistani, peloistani, murheistani ynnä muista. Minulla on ystäviä, mutta tuntuu, että olen heille yhdentekevä. Tuntuu, että ketään ei liikuttaisi, jos minua ei olisi. Internetissä tuttujen ihmisten kanssa keskustellessa minä aloitan aina keskustelun. Ketään ei koskaan kiinnosta mitä minulle kuuluu, tai mitä olen tänään tehnyt. Kukaan ei koskaan pyydä minua kanssaan mihinkään harrastamaan vaikkapa jalkapalloa. Koulussa, kaveriporukassa yritän keksiä hauskoja letkautuksia huvittaakseni kavereitani. Nämä kaverit eivät vain tunnu oikeilta kavereilta. Koulussa esitän viisasta ja itsevarmaa. Hiukan suulastakin. Mutta tuo on vain valepuku oikean minäni päällä. Ikäänkuin rooli johon samaistun. Äsh. Vaikea selittää.

Olen ihastunut erääseen tyttöön, mutta pelkään, että hän ei tunne samoin minua kohtaan. Nössö kun olen en uskalla hänelle mitään asiasta puhua. Kovasti haluaisin tuon tytön itselleni. Voisin viettää aikaa hänen kanssaan, kuljeskella kahdestaan. Vain olla. Aamulla olisi mukava herätä tämän tytön vierestä ja jäädä siihen miettimään asioita oman rakkaansa kanssa. En vain pysty kertomaan tälle tytölle tunteistani ujouteni takia. Pelkään, että tyttö nauraa minulle, tai ei tunne samoin. Muutaman kerran olen mennyt tämän tytön takia bileisiinkin, vaikka en näissä "tapahtumissa" ollenkaan viihdy.. En vain pysty rentoutumaan ja juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa luontevasti. Loppujen lopuksi olen päätynyt näihin bileisiin istumaan sohvalle ja katsomaan telkkaria.

Tunnen itseni riittämättömäksi. En ole tyytyväinen ruumiinrakenteeseeni ja toivoisin saavani jonkun muun ruumiin. Minulla ei ole sikspäkkiä tai mitään noita muita "uljaita" miehen merkkejä. Lisäksi olen huomattavasti pienikokoisempi ikäisiini nähden. Lisäksi tunnen, että kaikki muut ikäiseni onnistuvat asioissa, etenkin naisasioissa, paremmin.

Ehkä tarvitsisin vain jonkun luotettavan ystävän, jolle kertoa asioista. Joka piristäisi minua kun masentaa. Elämässäni on kyllä mukaviakin hetkiä. Esimerkiksi harrastuksien merkeissä. Mutta moisen eteen joudun tekemään töitä, ja silti kaverini keiden kanssa harrastan eivät tunnu välittävän minusta. En tiedä.

Pelkään että joku tunnistaa minut. Ehkäpä sitten olisi paremmin. Kiitoksia niille, jotka näinkin pitkälle jaksoivat lukea. Palautettakin saa antaa. Kenties neuvoja, tai rohkaisuja kuinka toimia?

Nuorimies

Olen humalassa ja tekisi mieli lähteä kaahaamaan ympäri katuja. En uskalla. Ottaa pähään.

Minulla on sairas seksifantasia. Haluan vanhoja lihavia mahdollisimman rumia miehiä. Haluaisin harrastaa heidän kanssaan seksiä mitä likaisemmissa paikoissa sen parempi. Haluan että nämä miehet ottavat minut puoliväkisin ja satuttavat minua kaikin mahdollisin tavoin. Olen jopa yrittänyt etsiä tällaisia miehiä netin kautta mutta en ole löytänyt tarpeeksi rumia ja vanhoja. En ole kertonut tästä kenellekään en edes parhaille ystävilleni. Vanhat miehet kiihottava...
N 22

Esitän että minulla on hyvä itsetunto mutta se on täyttä paskaa, oikeasti olen ruma, lihava ja ärsyttävä ämmä enkä todellakaan ymmärrä miten joku voi pitää minusta.

Olen ihastunut kaverini äitiin, joka on 53 vuotias. Itse olen 20 vuotias mies.

Pelaan vieläkin ikivanhaa nintendoa, monia tunteja päivässä, vaikka sen pelit ovatkin antiikkisia. Muulle ei enää riitä aikaa, opiskelutkin menevät yliopistossa huonosti. Vaikka pelaan nintendoa paljon, en ole päässyt läpi Rygar-peliä koodien kanssa.