TunnustustenLuola.fi

olen monta kertaa polttanut huoneessani tupakkaa.
nyt jostain syystä (toisin kun ennen) koko kämppä häisee kessulta ja isäni nukkuu viereisessä huoneessa. pelkään että hän herää jostain syystä ja suuttuu minulle :(

tää ei liity minuu vaa sinänsä muhun ja mun muijakaveriin, tuli vaan tuosta että joku oli ottanu yhteyttä ircin kautta, ja oli näköjään naiseni joku ylitsepääsemätön pakko päästä katsomaan kuka sielä mahtaisi olla, kesken aktin.
arvatkaas kuka sielä mahtaisi olla? no hänen entinen poikaystävä.

Minä pihistin huoltoasemalta lusikan viime viikolla. Tai sitten se oli jostain ravintolasta. En muista tarkkaan kun tuli oltua muutama päivä viihteellä. Lusikka on yhä povitaskussani.

Olen vilautellut vauhti-villeäni liikkuvasta junasta ohitettujen asemien ihmisille. Se tuntuu vieläkin mukavalta harrastukselta, vaikken sitä enää teekkään.

olen tehnyt lastensuojeluilmoituksen SYYSTÄ!!!
kyllä, se olin minä!!mutta eipäs se läskiperse sitä voi todistaa mitenkään.
Toivon sydämestäni, että siltä otetaan se kolmaskin lapsi pois ja toivon ettei tämä lehmä saa ketään heistä koskaan tavata - vain totaalisella erotuksella näillä kolmella lapsella on ehkä pikkuruinen toivo selviytyä.. mutta jos realistisia ollaan tämä äitykkä on kyllä teurastanut nämä lapsensa henkisesti jo aikoja sitten.

Minulla oli/on tänään todella huono päivä, mutta sain edes
pientä piristystä kun luin päivän Iltalehden. Siinä oli isolla lööppi: "Plussa-pallo pahoinpidelty linnamäellä".

Ollaan aina tyttökavereitteni kanssa puhuttu että toisen "entisiin" poikaystäviin tai panoihin ei sekaannuta. Nyt kuitenkin viime viikonloppuna lipsuin ja harrastin seksiä kaverin erään entisen sänkykaverin kanssa. Pahempaa vielä, se oli TAIVAALLISTA

Tunnustan pettäneeni poikaystävääni viime lauantaina. En voi olla ylpeä vaikka itseppä hän tuon aiheutti käytöksellään.

Luulen, että olen pahasti retkussa työkaveriini.
Uskon tämän kuitenkin olevan vain fyysistä, menee ohi.
Joka kerran kun työskentelemme yhdessä ajattelen vain, että haluan harrastaa seksiä tuon henkilön kanssa!
Piinaavaa.

Tiedän että ystävän pitäisi osata kuunnella, tukea ja lohduttaa.
Mutta minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään parhaan ystäväni tilitys ongelmistaan minulle. Tekisi mieli tiuskaista jotain aika pahasti usein takaisin sen ainaisen lohduttelun sijasta. Ystäväni on mielialalääkitys päällä, mutta pitääkö jokaisen pienen vastoinkäymisen merkata muka hillitöntä masennusta? Kai silti päivät voi olla hyviä ja vähän huonompia vaikka pillereitä popsii? Kuinka voisin tämän ystävälleni sanoa ettei tulisi tappelua. Tuntuu etten voi sanoa rehellisesti mielipidettäni ettei hän vaan suuttuisi. En jaksa aina olla se lohduttava olkapää. On sitä muillakin välillä vaikeeta! Jos jotain hänelle sanon huonosta päivästäni, tulee vaan vastauksesti että voivoi... ja sitten taas että kun hänellä on niin vaikeaa...
ARGH!

Lähin ihmissuhteeni on chatjuontajan kanssa television välityksellä. Enkä edes lähetä sinne viestejä.

Ostin juuri CounterStrike: Condition Zero -pelin, vaikka olen vannoutunut kyseisen pelin vihaaja. Vihaan myös kaikkia jotka tätä peliä pelaavat. Olen innoissani, koska Condition Zeron omistajat pääsevät ensi kuussa betatestaamaan "Counter Strike: Source" -pelin betaversiota. Liha on heikko.

Olinpa kerran fuksina raitiovaunuajelulla Helsingissä. Vaunu oli täynnä fukseja ja kaljaahan sitä tuli juotua. Yhdessä hetkessä tajusin, että nyt muuten kusettaa. No, oltiin siinä juuri äskettäin pysähdytty, eikä siinä kehdannut enää uutta pysähdystä pyytää.

Varmaan n. 45 minuuttia kärvistelin tuskissani hikipallerot otsalla, kunnes tajusin, että jos ei nyt pääse kuselle, tapahtuu vaurio alavatsassa.
Siinä sitten muuta enää voinut tehdä kun antaa mennä vaan. Upouudet farkut jalassa. Elämäni urea.

Pysähdyttiin sitten n. 5 minuutin päästä tapahtuneesta, onneksi, ei ehtinyt kusen haju levitä.

Vieläkin hävettää kun mietin tapahtunutta.

en oikein tiedä mitä ekisin. olen 17 vuotias nuori nainen ja elämä sujuu hyvin mutta.. minull on jatkuvasti paljon miehiä ympärillä. toiselle lupaan toista ja toiselle toista. sitten olen sekaisin kenelle olen luvannut ja mitä oln luvannut. en osaa päättää kenet haluan. mietin hyvät ja huonot puolet, mutta kierre jatkuu... inhoan olla "suosittu"

Eräs hyvä ystäväni (m) on menossa treffeille erään vanhan ystäväni kanssa (mies hänkin). Olen tästä äärettömän iloinen sillä nyt voin leuhkia, että ystävän-piirissäni on mahdollisesti tulevaisuudessa homopariskunta.

-M19

Rakastan Jonna nimistä tyttöä, olen seiskaluokalta asti ajatellut häntä. En tiedä hänen suhtautumistaan minuun, mutta toivon että jonain päivänä hänestä tulisi minun tyttöystäväni. Tiedän, aika tyhmää ja turhaa kirjoittaa sitä tänne but that's just my 2 cents..

Olen kamalan epäsosiaalinen. Aina kun joku tyttö puhuu tai edes katsoo minuun, punastun heti.

Lihavat ihmiset ovat mielestäni kauhistuttavan rumia! Tämä on outoa, sillä en itsekään ole mikään keijukainen. Olen siis ruma omasta mielestänikin. Vaikka kuka minulle sanoisi etten ole ruma, mietin aina mielessäni ettei kukaan voi pitää tällaista kauniina. Miksi ihmiset ovat lihavia? Miksi minä olen lihava? Tähän ongelmaan ei auta muu kuin liikunta ja ruokavalio. Onneksi minä olen tajunnut tämän ja aloittanut laihduttamisen. Pian en enää ole tekopyhä...

Kadehdin ihmisiä, joilla on rajoittuneet sosiaaliset taidot tai muut edellytykset vastakkaisen sukupuolen viettelemiseen. Sitten kun nämä ihmiset lopulta onnistuvat kerran, he omistautuvat tälle ihmisille ja pystyvät aidosti antamaan kaikkensa pitäen kiinni viimeiseen asti.

Monet eivät ymmärrä, että mitä enemmän on vaihtoehtoja, sitä kriittisemmäksi tulee. Entistä pienemmät asiat rikkovat suurta kokonaisuutta ja mihinkään ei voi olla tyytyväinen.. kuin korkeintaan hetken ja sen jälkeen taas miettii, että voisiko sittenkin joku muu vaihtoehto tarjota enemmän. Lopulta tässä onnistuu pistämään elämänsä totaaliseen umpisolmuun ja loukkaa useita ihmisiä tahtomattaan.

Olen elänyt tällaista elämää pitkään ja haluaisin löytää rauhan mielelleni. Helpommin sanottu kuin tehty.

Toivon että eräs "ystäväni" ei koskaan etene elämässään mihinkään.. Toivon ettei hän koskaan pääse yliopistoon, tai jos pääsee niin ei MINUN yliopistooni. Toivottavasti hän jää ikuisiksi ajoiksi yksin ja ikävöi minua ja ystävyyttäni. Toivottavasti en ole ketään muuta kohtaan näin kylmä ja tunteeton paskiainen. Harmi vain ettei noi ajatteleminen saa minun omaatuntoani liikkeelle.