olen aina ollut ikäisiäni fiksumpi ja lahjakas varsinkin äidinkielessä, ainekirjoitus on tänäkin päivänä vahvaa alaani. ollessani "esiteini" (10-11-vuotias) kävin ahkerasti eräällä ns. lasten nettisivulla, jossa oli pelejä, kilpailuja ja foorumi. tällä foorumilla keskustelivat ikäiseni ja vanhemmatkin tytöt, ja huomaamatta kyseiseen foorumiin kehittyi oma porukkansa.
lyhentääkseni tarinaa hieman, paljastui että yksi tiiviin porukan henkilöistä olikin kokoajan huijannut ja keksinyt elämäntarinaansa ja käytti kahta nickiä. samana vuonna olin leirillä, jossa oli minua pari vuotta vanhempi poika, johon ihastuin. koska olin ahkera ja taitavakin netin käyttäjä jo tuolloin, päättelin kaikessa fiksuudessani, että voisin löytää kyseisen pojan chattien kautta, joten aloinkin kyselemään häntä ja ihmisiä jotka tuntisivat hänet. heitä ei kuitenkaan löytynyt, mutta sain mielettömän inspiraation alkaa sepittämään omaa tarinaani tässä chatissa, niinkuin minulle oli tehty foorumissa aiemmin. ihme kyllä, tarinani meni täysin läpi, ja lopulta päädyin huijaamaan porukkaa ihmisiä 21-vuotiaana tyttönä puolen vuoden ajan.
keksin kaikkia todella surullisia ja hirvittäviä elämäntarinoita tälle hahmolleni, mm. kuolleen äidin ja raiskauksia yms.. olin siis todella kielellisesti lahjakas, sillä tarinani meni täysin läpi. jäin sitten kiinni ikävällä tavalla; olin etsinyt satunnaisilta nettisivuilta kuvia jotka esittivät "itseäni". joku chatin vakiporukasta oli löytänyt jonkun kuvistani toiselta sivulta, ja näin siis kärähdin. olin siis tuolloin 12-vuotias, enkä ymmärtänyt, mitä tuskia tuo tuottaisi myöhemmin. samaan aikaan elin täysin normaalia elämää, en ikinä ollut sulkeutunut tai mitään, kavereita riitti yms. harrastuksenani vain oli kirjoittaa "elävää romaania" joka päivä.
kadun tätä puolta vuotta elämästäni enemmän kuin mitään muuta, kunpa voisinkin peruuttaa tapahtuneen, en ymmärrä mikä minua vaivasi silloin. haluaisin pyytää kaikilta noilta ihmisiltä anteeksi, olen kasvanut tuosta aivan äärettömästi ja nykyään käytän nettiä n. kerran kuussa ja yritän joka päivä unohtaa sen, mitä olen tehnyt. välillä en muistakaan sitä pitkään aikaan. nykyään seurustelen, ja haluaisin kertoa poikaystävälleni tästä, mutten tiedä.. ehkä pitäisi vaan unohtaa koko juttu. olinhan kuitenkin täysi lapsi. ja olen varmaan vieläkin.