TunnustustenLuola.fi

Olen uudestaan ihastunut poikaan joka on ennenkin vain satuttanut mua.

Kun tutustuttiin se oli vielä kihloissa, mutta erosi myöhemmin. Ei kuulemma johtunut musta. Mua se ei silti halunnut. Paitsi kerran kännissä sänkyynsä.

En tiedä ollenkaan onko se muuttanut mielensä vai haluaako se taas vain seksiä, mutta viime aikoina on tuntunut kivalta saada sen huomiota osakseen.

En uskalla tai halua kertoa tästä kavereilleni. Ne vain käskisivät unohtaa koko tyypin. En haluaisi. Se vain jotenkin kolahtaa muhun. Vaikka pelkäänkin etten olis sille kuitenkaan tarpeeksi hyvännäköinen tai mielenkiintoinen.

Edellinen mies johon olisin voinut rakastuakin yritti ystävääni ja sanoi tälle ettei pitänyt suhdettaan muhun "niin tärkeänä".

En ehkä koskaan enää koske miehiin.

Olen osallistunut Ring-A-Ling! -esikarsintaan.

Teen päivässä töitä keskimäärin 3-4 tuntia ja käytän lopun ajan nettaillen ja omia juttuja tehden. Jätän työasiat monesti ihan viimeiselle päivälle. En tietääkseni ole jäänyt tästä koskaan kiinni, koska pystyn tekemään minulle annetut työt todella lyhyessä ajassa. Minulla on ihan pienestä asti ollut todella matala oppimiskynnys ja nopea oppimiskyky sekä nopea päättelykyky. Joskus oikein ärsyttää kun duunikaverit hieroo jotain asiaa päivätolkulla ja itsellä siihen menee tunti tai pari. En ole kertaakaan myöhästynyt mistään aikataulusta tämän asian takia. Tosi monet kehuvat, että teen todella nopeasti ja hyvin työni, vaikka todellisuudessa pystyin tekemään kaiken puolet nopeammin jos vain haluaisin.

Viime aikoina olen vihjannut pomolle, että voisin tehdä jotain vastuullisempia tai vaikeampia hommiakin, mutta se ilmeisesti pelkää oman paikkansa puolesta, koska ikinä mitään ei luvata. Ärsyttää, kun jotkut pahviaivot porskuttaa titteleillään ja vastuillaan vaikka itse varmaan pystyisin sisäistämään niiden duunit lyhyessä ajassa ja varmasti tekisin parempaa työtä.

Inhottaa, että ihmisillä on päässään pelkästään ikään ja kokemukseen perustuva arvojärjestys. Jos olet nuori ja vaikka miten kykenevä, niin et saa mitään. Näin ainakin meidän firmassa, perkeleen iänikuisessa tietoliikennepuljussa.

Eikä edes helpottanut.

M28, insinööri

Olin menossa käymään tuttavani luona. Olin autolla liikenteessä ja ajattelin parkkeerata sen talon pihaan. Huomasin liian myöhään millaiseen sumppuun ajoin, koitin lähteä etsimään toista paikkaa. Vieressä oli auto ja nuoren kuskin taidoilla onnistuin peruuttamaan autoon. Toiseen autoon tuli valkea viiru, omaan autoon ei kai tullut mitään. Mutta kun järkytyksestä selvittiin, sattui heti perään toinen ongelma. Piti kiertää pieni rakennus ja tilaa ei ollut paljon. Tietysti auton takakulma (iso pakettiauto) osui talon nurkkaan ja auton renkaan päälle tuli pieni vekki ja maalit karisivat. Tärisin, kävin ystävällä hetken istumassa ja juomassa vettä ja vuodattamassa ongelmaani. Ainut pelko, mitä isä sanoo, sopimuksena on ettei autoon saa tulla pienintäkään naarmua tai käyttöoikeus lähtee. Pakenin rikospaikalta ja en jättänyt mitään vahingoittuneen auton tuulilasiin. En varmaan uskalla sanoa isälle miten oikein kävi, vaan kerron että joku on osunut meidän autoon, parkkipaikalla.
Tuntuu pahalta valehdella, mutta en uskalla. Korttikin kun on ollut huikeat 3kk nyt :D
En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tiedän että en ole ainut jolle on käynyt näin.
Ystävillekin valehtelin ajaneeni kiekon asuinalueella enkä ole ollut pihassa. Toivottavasti talon muut asukkaat eivät nähneet tekoani, tai saaneet rekkaria tms ylös. Jos näin on käynyt niin jään varmasti kiinni eikä oikein enää valehtelut auta.
Kyllä voin nyt sanoa että ei me naiskuskit ollakaan niin hyviä. Vituttaa ja hävettää.

Inhoan koiria, ja ihmisiä joiden mielestä kaikkien pitäisi rakastaa niitä. Ne kuolaa, pissaa ja kakkaa lattialle pentuina, on muutenkin tosi rasittavia ja aikaa vieviä otuksia. Ärsyttää aivan hirveesti sellaset ihmiset jotka antaa vaan koiransa hyppiä päin vieraita jotka on tulossa käymään ja vaan naureskelee siinä. Siinä sitten oon, hymyilen kireästi ja taputan koiran otsaa "onpa kiva koira" siis yäk! Tekisi mieli vaan potkasta niitä ja niiden vielä tyhmempiä omistajia. En voi sille mitään, mutta en pidä koirista. Vähän mietityttää, että mitä teen kun jos joskus hankin lapsia niin ne alkaa vinkumaan jossain iässä koiraa (kuten kaikki lapset tekevät, paitsi minä en koskaan) sanon varmaan, että äiti on niin allerginen että kuolee jos asuu samassa talossa koiran kanssa. Inhottavaa olisi valehdella mutta olen sairaan kyllästynyt tuntemaan syyllisyyttä siitä, että vihaan koiria.
Voi että tuntui hyvältä kirjoittaa se. Pidän kuitenkin muista eläimistä, mutta omaa en ikinä hanki. Minulla on omakin elämä ja haluan ja mennä ja tulla omien menojeni mukaan enkä ajatella, että "voi nyt mun täytyy mennä pissattamaan se musti" tai jotain...Yäk! minkälaista elämää sekin on? Jotkut sanoo, että eläimet poistaa yksinäisyyttä ja saa ihmisen liikkeelle. No, aika huonossa jamassa saa itsetunto olla jos se nousee siitä, että joku hurtta on ovella häntä pystyssä.

-tilasin eilen ns.tekopillun
-olen käyttänyt vaimoni dildoja runkatessani
-olen kokeillut ja haluan uudestaan poikaseksiä
-olen pettänyt puolisoani maksullisten naisten kanssa kymmeniä kertoja
- olen pettänyt puolisoani yhden hänen parhaan kaverin miehen pikkusiskon kanssa, joka on myös meidän perhetuttu. Kaipaan niitä hetkiä
-olen pettänyt häntä useiden naisten kanssa
-pidän jos joku hyväilee anaaliani, mutta en uskalla pyytää sitä puolisoltani
-olen runkannut mitä uskomattomimmissa paikoissa
-olen tissi-friikki. nainen saa olla melkeen millainen tahansa kunhan hänellä on isot rinnat
-pidän anaaliseksistä
-olen silti hetero
-inhoan neitimäisiä homoja

lisää tunnustuksia myöhemmin...

-mies 1977-

Minua huvittaa ihmiset, jotka luulevat olevansa älykkäitä älykkyystestin perusteella. Älykkyystestit mittaavat ainoastaan matemaattis-loogista kyvykkyyttä sekä avaruudellista hahmottamista. Todellista älykkyyttä eli tunneälyä, sosiaalista-, ja kehollis-kinestettistä älyä, luovuutta, oppimiskykyä tai sen laatua älykkyystestit eivät mittaa mitenkään. Jos ihminen on oikeasti älykäs, hänen ei tarvitse päteä tai mainostaa sitä eikä myöskään sitä kautta nostattaa itseään muiden "yläpuolelle".

Minulla ei ole tunteita, eikä tyttöystävää.
Sellainen oli mutta jätin hänet koska en rakastanut häntä. Silloin tällöin esitän taas kiinnostunutta jotta saan seksiä.. saan sitä muutenkin.. silloinkun harrastan sitä exäni kanssa mietin muita naisia.

Petin poikaystävääni kolmen seurusteluvuoden jälkeen ja lopetin sen jälkeen suhteen heti. Hyvä idea, koska suhde ei muutenkaan toiminut.

Etsin onnea joka päivä ja luulen olevani joka päivä olevani onnellinen. Siksi mietinkin, että taidan olla aika onnellinen. Kuitenkin tästä vatvomisesta koituu minulle epäonnellisuutta joka päivä.

En ajattele seksiä päivittäin. Ja vihaan pelimiehiä (osasyy miksi seksi ei kiinnosta enää). Vihaan ylikaiken niljakkaita hyväksikäyttäjiä ja keplottelijoita.

Vihaan ainaisia keskusteluja internetissä ihmissuhteista ja niiden ongelmista, kuinka kaikki on aina niin vaikeaa. Luen niitä kuitenkin suurella antaumuksella. En tiedä miksi. Sitten en kuitenkaan itse uskalla kirjoittaa sinne, kertoakseni omista ongelmistani ihmissuhteissa.

Vihaan ihmisiä, jotka eivät kunnioita toisten työtä, luulevat olevansa kaikkia muita ylempänä, ovat ällöttävän kaksinaamaisia yms.

Pelkään tulevaisuutta ja siksi pelkään sitoutua.

Vihaan, mutta rakastan itseäni.

olen aina ollut ikäisiäni fiksumpi ja lahjakas varsinkin äidinkielessä, ainekirjoitus on tänäkin päivänä vahvaa alaani. ollessani "esiteini" (10-11-vuotias) kävin ahkerasti eräällä ns. lasten nettisivulla, jossa oli pelejä, kilpailuja ja foorumi. tällä foorumilla keskustelivat ikäiseni ja vanhemmatkin tytöt, ja huomaamatta kyseiseen foorumiin kehittyi oma porukkansa.
lyhentääkseni tarinaa hieman, paljastui että yksi tiiviin porukan henkilöistä olikin kokoajan huijannut ja keksinyt elämäntarinaansa ja käytti kahta nickiä. samana vuonna olin leirillä, jossa oli minua pari vuotta vanhempi poika, johon ihastuin. koska olin ahkera ja taitavakin netin käyttäjä jo tuolloin, päättelin kaikessa fiksuudessani, että voisin löytää kyseisen pojan chattien kautta, joten aloinkin kyselemään häntä ja ihmisiä jotka tuntisivat hänet. heitä ei kuitenkaan löytynyt, mutta sain mielettömän inspiraation alkaa sepittämään omaa tarinaani tässä chatissa, niinkuin minulle oli tehty foorumissa aiemmin. ihme kyllä, tarinani meni täysin läpi, ja lopulta päädyin huijaamaan porukkaa ihmisiä 21-vuotiaana tyttönä puolen vuoden ajan.

keksin kaikkia todella surullisia ja hirvittäviä elämäntarinoita tälle hahmolleni, mm. kuolleen äidin ja raiskauksia yms.. olin siis todella kielellisesti lahjakas, sillä tarinani meni täysin läpi. jäin sitten kiinni ikävällä tavalla; olin etsinyt satunnaisilta nettisivuilta kuvia jotka esittivät "itseäni". joku chatin vakiporukasta oli löytänyt jonkun kuvistani toiselta sivulta, ja näin siis kärähdin. olin siis tuolloin 12-vuotias, enkä ymmärtänyt, mitä tuskia tuo tuottaisi myöhemmin. samaan aikaan elin täysin normaalia elämää, en ikinä ollut sulkeutunut tai mitään, kavereita riitti yms. harrastuksenani vain oli kirjoittaa "elävää romaania" joka päivä.

kadun tätä puolta vuotta elämästäni enemmän kuin mitään muuta, kunpa voisinkin peruuttaa tapahtuneen, en ymmärrä mikä minua vaivasi silloin. haluaisin pyytää kaikilta noilta ihmisiltä anteeksi, olen kasvanut tuosta aivan äärettömästi ja nykyään käytän nettiä n. kerran kuussa ja yritän joka päivä unohtaa sen, mitä olen tehnyt. välillä en muistakaan sitä pitkään aikaan. nykyään seurustelen, ja haluaisin kertoa poikaystävälleni tästä, mutten tiedä.. ehkä pitäisi vaan unohtaa koko juttu. olinhan kuitenkin täysi lapsi. ja olen varmaan vieläkin.

olen 32-v mies ja saan älyttömiä kiksejä kun joku
katsoo vierestä kun harrastan seksiä.olen haaveillut
asiasta jo murrosiässä ja aloin jo varhain toteuttaa
fantasioitani.välillä tuntuu että asia hallitsee
koko elämää.olen runkkaillut nuorempana kavereiden
kanssa pornovideoita katsellen ja nauttinut kun
kaverit on katsoneet vierestä kaluani.olen myös
se kaveri, joka aina saunan jälkeen patsastelee
alasti kavereiden edessä.olen naimisissa
,mutta pidän asian visusti omana tietonani.viime
viikolla olin kavereiden kanssa tallinnassa ja tilasin
pokkana naisen hotelliin.pojista se oli mahtavaa
sekoilua, mutta minä olin tarkkaan suunnitellut
koko jutun.pokkana rupesin panemaan tyttöä siinä
sängyllä ilkosillaan toisten naureskellessa minulle.
no eivätpä arvaneet,mitä mietin kun olen seuraavan
kerran muijani kanssa sängyssä.muistan kaikkien
ilmeet kun vedin mällit huoran naamalle ja vielä
saattelin tytön alasti ovelle,jotta sain esitellä
vehjettäni mahdollisimman kauan!

musiikkimakuni on täyttä heviä, mutta ennen sitä.. myönnän, kuuntelin räppiä.

omistan pikku gn levyn.

m22

Olen varastanut töistä rahaa olisin kyllä palauttanut ainakin osan mutta työt loppuivat odotettua aikaisemmin enkä pääse enää siihen kiskaan .

Kieltäydyin seksistä erään naispuolisen ystäväni kanssa ja syytä en edes itse tiedä. Kyseinen henkilö on itseasiassa ehkäpä yksi mielenkiintoisimmista henkilöistä jota tiedän. Tulin katuman päälle ja yritin ehdotella myöhemmin, mutta hän tavallaan kieltäytyi. Tapahtumasta on nyt parisen kuukautta ja lähes jokapäivä vituttaa moinen erhe!

M18

En voi olla kuvittelematta että poikaystäväni katselisi parasta ystävääni. Ennen kuin me aloimme seurustella, tiesin että poikaystäväni piti parhaasta ystävästäni, mutta tunne oli yksipuoleinen. Ystäväni seurusteli ja seurustelee. Mietin joskus päivittäinkin sitä, että poikaystäväni haluaisi varmaankin seurustella ennemmin ystävättäreni kanssa kuin minun. Minä satuin vain olemaan paikalla ja ihastunut häneen kun hän "tarvitsi" tyttöystävän. Vaikka poikaystäväni onkin kertonut että hänen tunteensa ystävääni kohtaan loppuivat ja kiinnostus minua kohtaan heräsi, niin en pysty uskomaan sitä. Tämä häiritsee hyvin paljon, sillä välillä saan suunnattomia mustasukkaisuuspuuskia kun näen heidät vaikka vain seisomassa tai istumassa vierekkäin koulussa jonossa tai penkillä tjsp. En toki ikinä myöntäisi tai näyttäisi todellisia tunteitani heille, sillä haluan uskoa ja luottaa että kaikki on vain mielikuvitustani. Toisaalta jollain sairaalla tavalla kokisin varmaan helpotusta, jos saisin tietää että tuo kaikki on totta. Tämä tilanne tekee oloni hieman skitsofreeniseksi ajoittain.

N17

Säälin ihmisiä jotka säälivät uskovaisia tai eivät muuten vaan usko Jumalaan. Mitä he menettävätkään.

-Olen seurustellut erään tytön kanssa jo pidemmän aikaa, suhde on luullakseni ihan hyvällä pohjalla mutta pelkään alinomaisesti et tyttöystäväni pettää mua vaikkei mulla mitään todisteita olekkaan, nyt ollaan molemmat aika kiireisiä eikä ole aikaa nähdä kauheen usein, eikä asuta yhdessä, mulla on ihan kauhee olo aina kun se on juhlimassa joissain koulujutuissa tai kavereitten kanssa ja mä en ole siellä, toisaalta en kehtaa lähetelläkkään viestejä tai soitella sille kokoajan.
Rakastan tätä tyttöä ihan älyttömästä tää on eka kerta kun saan vastarakkautta ja ihan ihana tunne.

-Vihaan itteäni kun en ole yliopistossa, vihaan itteäni kun en lukiossa ollut ahkera vaan lintsasin paljon. tunnen itseni niin nollaksi ja saamattomaksi, asun kotona. teen hanttihommia ja mua vituttaa ne ihmiset siellä jotka tekee sitä työtä elääkseen.

-Tunnen et tyttöystäväni on mua paljon parempi ja hyvin koulutetumpi jne. ja se syö mua.

-Mulla on lääkäri/hammaslääkärifobia.

m21

Unohdin viime talvena koirani ulos pakkaseen kaupassa käydessäni. Yöllä nukkumaan mennessä muistin vasta asian. Onneksi läheisen talon isännöitsijä oli huomannut asian ja pelastanut rakkaan koirani melkein heti kun olin kaupalta lähtenyt. Sain sen takaisin seuraavana aamuna. Hävettää, nolottaa... pahin tekoni, ja vaivaa aina mieltäni.

Minulla on huono tapa "lainata" pyöriä kun tulen juopuneena baarista. Kotiin on matkaa noin 7km enkä jaksa koskaan kävellä, ja taksiinkaan ei siinä vaiheessa rahaa yleensä ole. Yleensä jätän pyörän jonnekkin vähän matkan päähän talosta, ja parhaimmillaan niitä on ollut 4 tai 5 siinä talon liepeillä, mutta jossain vaiheessa joku ne siitä kuitenkin hakee. Asun opiskelija kämpässä joten syyllistä on varmasti vaikea löytää. Joskus ajan pyörät aivan paskaksi esim. ajelemalla portaita alas, useimmiten kuitenkin ajan niillä siivosti kotiin ja dumppaan sitten.

Olen tehnyt tätä jo yli kaksi vuotta. Pelkään että jään joku kerta kiinni ja että minut yhdistetään muihinkin pyörä varkauksiin. Aina lähtiessäni baariin päätän että nyt en varmasti ota kenenkään pyörää, mutta sitten kun väsyneenä hoipertelee kaupungin läpi ja näkee lukottoman pyörän kaikki lupaukset unohtuvat. Olen pahoillani jos otin pyöräsi, olisit pistänyt sen lukkoon...

Olen elänyt avoliitossa rakastamani naisen kanssa jo kolme vuotta,jota ennen seurusteltiin pari vuotta. Viime kesänä nain avokkini kaveria baari illan päätteeksi(avokki oli reissussa).Kyse oli puhtaasti seksistä,en tunne suurta katumusta asiasta,enkä ole asiasta puhunut kenellekkään.Seksi tuntuu olevan minulle jonkinlainen pakkomielle,en voi olla kuin korkeintaan päivän ilman.Jos ei puolisoani kiinnosta niin pyydän häntä tyydyttämään minut tai sitten runkkaan itse.Monesti olen myös baarissa nuoleskellut ja himoinnut muita naisia. Kaikesta huolimatta rakastan puolisoani ja haluan vanheta hänen kanssaan.