TunnustustenLuola.fi

jäin tyttöystävällenni homo pornosta. ja hän ei tykänny siitä ja jätti minut!voi kuinka noloa.:S

Jätin tänne kerran tunnustuksen, mutta sitä ei ikinä julkaistu.

Siinä ei ollut mitään yksilöiviä tietoja, en kirjoittanut isoilla kirjaimilla, tunnustus ei liittynyt sivustoon tai muihin tunnustuksiin, siinä ei ollut hymiöitä, ei hauskoja kielikuvia, ei kiroilua lainkaan, ei kehumista, leuhkimista, ylpeilyä ja noudatin tavalliseen tapaani kielioppisääntöjä ja hyvää suomen kieltä.

Siksi olenkin varma ettei sitä julkaistu, koska sitä luultiin "urbaaniksi legendaksi" tai "selväksi valheeksi."

Se oli kuitenkin täyttä totta. Nyt en kyllä ikinä uskallakaan kertoa siitä kenellekään kasvotusten.

rakastan varattua miestä

Tämä on toinen tunnustukseni. Olen pettänyt poikaystävääni. Tämä sattuu minuun paljon, tuntuu kuin meidän välissämme olisi tämä toinen ihminen aina. Olen tahrannut jotain kaunista, enkä uskolla kertoa kumppanilleni koska tiedän että hän loukkaantuisi ja jättäisi minut. En voisi elää ilman häntä. Välillä kun olemme todella lähellä toisiamme, sekä fyysisesti että henkisesti, tuntuu kuin poikaystäväni pääsisi pääni ja sydämeni sisälle ja voisi nähdä kaiken. Pelottaa ja kaduttaa, ei todellakaan kannata pettää ihmistä jota rakastaa vaikka kuinka pelkäisi läheisyyttä ja rakkautta.

Heräsin orgasmiin viime yönä. Ei ole tapahtunut koskaan ennen ja nyt 20 vuotiaana sitten.. Hassua. Hävetti niin paljon etten kehdannut tunnustaa tyttöystävälleni. Hän nukkui vieressä, mutta ei onneksi tajunnut tapahtunutta. En mielestäni ole puutteessa tai mitään muutakaan, joten kummastutti kyllä erittäin paljon...

M20

Seurustelin erittäin kauan poikaystäväni kanssa. Luulimme, että se olisi vuosisadan rakkaustarina. Suhde päättyi kuitenkin siihen, että en enää tiennyt mitä elämältäni halusin, mutta nyt, kun aikaa on kulunut, tiedän varsin hyvin mitä haluan. Haluan vain hänet, pelkästään hänet, ja koko loppuelämäkseni. Mutta hän ei vielä halua ottaa minua takaisin, vaikka olin niin varma, että hän ottaisi heti kun sitä vihjaisisin. Tämä surettaa minua niin paljon. Olen liian rakastunut ja haluan, että tämä olisi sittenkin vuosisadan rakkaustarina. En vain jaksa odottaa, koska hän ottaa minut vastaan avosylin vai ottaako koskaan.

Rakastan tyttöystävääni mutta hänen kanssaan on välillä niin vaikeaa että en tiedä mitä pitäisi tehdä..

Olen 21-vuotias nainen, enkä ole koskaan suudellut ketään ja olen neitsyt. Kavereille annan kuitenkin ymmärtää, että minulla on ollut miehiä. Kun mies tulee juttelemaan minulle baarissa, hankkiudun hänestä nopeasti eroon, sillä pelkään, että hän haluaa suudella tai harrastaa seksiä ja tajuaa, että minulla ei ole mitään kokemusta kummastakaan, vaikka olen jo näin vanha. Lisäksi näytän laihemmalta vaatteet päällä kuin ilman ja pelkään, että hän pettyy.

Perheeni ja kaverini luulevat, että minulla on paljon uusia kavereita nykyisessä kotikaupungissani, vaikka todellisuudessa en ole tutustunut kahdessa vuodessa kuin muutamaan ihmiseen - hekin ovat vain tuttavia.

Olen ollut viisi vuotta toivottoman ihastunut itseäni kolme vuotta nuorempaan tuttavapoikaan. En ole voinut kertonut asiasta kenellekään, sillä pelkään, että he kertovat siitä kyseiselle pojalle, enkä vain kestäisi, jos selviäisi, ettei hän tunne minua kohtaan samoin. Mieluummin ihailen häntä kaukaa ja elättelen toiveita siitä, että kohtalo ohjaa meidät joskus yhteen. Olen yrittänyt epätoivoisesti löytää uutta obsession kohdetta, mutta ajatukseni palaavat aina vain häneen.

Se tuntuu todella pahalta, kun tietää ettei toinen rakasta ja itse rakastaa. Rakastaa ja paljon.
Itse haluaa jatkaa tulevaisuutta toisen kanssa, kun toinen ei edes halua tavata sinua.
n19

Olen jo kauan haaveillut tyttöystävästä, mutta tuskin tulen koskaan saamaan. Ensinnäkin olen helvetin ujo. Ja kuka tyttö jaksaisi olla pojan kanssa, joka on tylsä. Olen myös erittäin laiska en jaksaisi oikeastaan tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja katsoa TV:tä. Säälittävintä tässä on se, että kun olen baarissa ja näen jonkun kivan näköisen tytön en tee asialle mitän, vaan haaveilen vain että tulisipa se hakemaan esim. tanssimaan. En ole pussannut tyttöa, olen neitsyt. Tiedän säälittävää

M18

Olen 26v, hyvännäköinen ja korkeastikoulutettu mies. Olen töissä it-konsulttina, ja jo työnikin puolesta joudun olemaan hyvätapainen ja kohtelias. Asunto ja auto löytyy jne. jne. Toisin sanoen: elämä hymyilee.

Valitettavasti en ole kovin onnellinen. Jätin tyttöystävänikin sen takia että hän ei ole tarpeeksi seksuaalinen. Haluan nussia naista kunnolla, panna kakkoseen, naida kurkkuun, käyttää seksileluja ja pitää naista muutenkin huoranani. Alistankin yleensä seksin aikana toista osapuolta mielessäni tyyliin: "saatanan tyhmä huora, tykkäätkö siitä että sua naidaan perseeseen..". Vuosia sitten eräs yhdenillan juttu halusi että lyön häntä samalla kun panen häntä. Toisella kerralla eräs yh-äiti antoin minun naida häntä joka reikään vuorotellen. Vielä tänäkin päivänä noiden sessioden ajatteleminen saa minut kiihottumaan todella paljon. Taidankin mennä seuraavaksi vessaan "asioille" (samalla kun asiakkaalta veloitetaan sata euroa tunnilta).

Välillä krapulassa panettaa niin paljon, että maksaisin silmää räpäyttämättä puolen kuukauden palkan siitä hyvästä, että pystyisi naimaan juuri sillä hetkellä.

Eräs partneri vikittelee minua usein firman bileissä. Tiedän että häneen kajoaminen olisi tyhmin mahdollinen teko, mutta luulen etten voi vastustella enää kovin pitkään. Pelkäänkin että seksinhimoni tulee pilaamaan vielä elämäni ja/tai urani.

http://tunnustuksien.luola.net/index.php?id=68430

Tuo olin minä melkein tasan vuosi sitten. Huhhuh, olinpa huonossa jamassa silloin. Nykyään seurustelen kolmatta kuukautta todella, todella rakkaan poikaystäväni kanssa eikä tulisi mieleenkään pettää häntä ja minua melkeinpä etoo ajatuskin harrastaa seksiä jonkun muun kanssa. Tämä mies on kaikkea mitä olen aina halunnut. Olen rakastuneempi kuin koskaan... Onneni kukkuloilla. Ja toivon että tämä kestää, sillä jos se on minusta kiinni, vietän loppuelämäni tämän miehen kanssa. Olen niin täynnä rakkautta että tuntuu että räjähdän, joten helpottaa purkaa tämä tänne.

Kiitos kun jaksoitte lukea hehkutukseni. Hihi.

Eli näitä tavanomaisimpia tunnustuksia taas..
Olen ihastunut luokkalaiseeni tyttöön ja hänelläkin saattaa olla jotain tunteita minua kohtaan. Aina kun hän vilkaisee minua silmiin, sydämeni jysähtää pari ylimääräistä kertaa ja vatsassa ''lentelee perhosia''. Ja hänen hajuvetensä tuoksu, voisin haistella sitä koko päivän.. Mutta kirotun ujouteni takia en kehtaa puhua hänelle. Vielä surullisemmaksi minut tekee se, että hän menee eri lukioon kuin minä.

Olen yli kaksi vuotta ollut ihastunut aivan ihanaan mieheen, joka on varattu. Oli pitkä tauko ettemme nähneet edes toisiamme, mutta jokin aika sitten näimme pitkästä aikaa. Tunteet lehahtivat liekkeihin molemmin puoleisesti.

Olen sitten tässä odotellut, että hän jättäisi tyttöystävänsä, jonka kanssa menee hänen sanojensa mukaan huonosti. Mutta ei hänessä tunnu olevan vain miestä jättää tätä tyttöä.
Olen tässä sitten miettinyt että pitäisikö minun odotella maailmanloppuun saakka, että hän jättäisi tyttöystävänsä. Vai pitäisikö minun vain jatkaa elämääni?

Toisaalta en voi häntä unohtaa, sillä hän tuntuu olevan minulle se oikea ja muutenkin tulemme hyvin juttuun. En voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun ihmisen kanssa, en ole edes koskaan ollut kenestäkään niin kiinnostunut kuin hänestä.

Aah, pää hajoaa tämän miettimisen kanssa. Sanokaa minulle mitä kannattaisi tehdä??

N

Olin muutama vuosi sitten kesätöissä yhden tunnetun, nyt jo entisen kauppakeskuksen ulkopuolella. En saanut jättää paikkaani, tehtävääni liittyen, joten passissa oli oltava vaikka mikä tulisi. Noh, kauhea paskahätähän se yllätti, eikä tietenkään mitään mahdollisuutta vessakäyntiin. Yritin sinnitellä tarmokkaasti vastaan, mutta maha möyri siihen malliin että pakko oli mennä. Onneksi oli jo iltamyöhä, joten ihmisiä ei ollut nimeksikään missään lähettyvillä, ainoastaan hieman kauempana sijaitsevalla juna-asemalla. Hiivin vaivihkaa kauppakeskuksen taka-pihalle, lastauslaiturien yhteydessä olevalle raksamiehien varastoalueelle, ja laskin housut kinttuihin isoista ajoneuvon renkaista kootun tornin suojissa. Helpotus oli melkoinen, kuten myös ripuli. Paperiahan ei tietenkään ollut, joten nappasin lähellä lojuvat nyppyläkintaat ja pyyhkäisin niillä. Hieman jäi polttelemaan takamusta, kun hanskoissa taisi olla öljyä tai mitä nyt ikinä... Kukaan ei onneksi huomannut pientä toimitustani, ja palasin työpisteelleni. Hävettää rehellisesti sanoen vieläkin, mutta olisin silti halunnut olla näkemässä raksaukkojen ilmeet seuraavana aamuna. Aikamoinen ylläri siellä odotteli.

Rakastan exääni edelleen. Meillä oli kolmisen vuotta on-off -suhde, mutta lopullisesti välimme menivät poikki yli vuosi sitten. Hänellä on uusi, minulla ei enää. Ei mene päivääkään etten ajattelisi häntä, ja tiedän hänelläkin olevan tuneita minua kohtaan.

Naurattaa ja samalla myös vituttaa kun ihmiset ovat niin kiimaisia. Häpeän silmät päästäni kun eräs kaverini keräilee seksileluja ja kiertelee baareja ja antaa kaikille ketkä vain haluavat, aina ilman ehkäisyä. Sitten hän vain naureskelee asialle.

Onhan seksi "ihan kivaa", mutta en käsitä miksi kaikki muut tuntuu meuhkaavan siitä niin paljon. Minulle parisuhteessa menee kaikki muu seksin edelle. Ei tuottaisi todennäköisesti mitään ongelmia elää koko elämänsä selibaatissa.

En ole uskovainen, en vain käsitä tätä seksin aikaansaamaa kohua ja yliarvostusta.

Mä haluaisin vaan jättää perheeni (mies + 4 lasta) ja lähteä viettämään sinkkuelämää niinkuin silloin joskus ennen. Haluaisin iskeä miehiä ja naisiakin baareista, hoidella ne ja jättää "suhteen" yhteen iltaan. Mua panettaa nytkin ihan hirveesti, mutta mies ei anna ja se v*ttaa..

Olen umpihetero. En ymmärrä miten jotkut kiinnostuvat samasta sukupuolesta. En kuitenkaan paheksu sitä, omahan on elämänsä.

Olen umpiuskollinen. En ikinä ole pettänyt seurustelukumppaneitani millään asteella. Olen seurustellut yhteensä 16 vuotta neljässä eri suhteessa. En ymmärrä miten ihmiset voivat pettää rakkaintaan, eikö heillä ole tippaakaan omaatuntoa, harkintakykyä tai itsekunnioitusta? Miten voi olla niin välinpitämätön, kylmä ja paha rakkaintaan kohtaan? Tai jos vihaa toista, niin eikö silloin kannattaisi erota? Ei kannata jäädä toimimattomaan suhteeseen odottamaan, sillä siihen elämä on liian lyhyt.

Sanotaan, että jos ei ole koskaan saanut rakkautta, ei osaa myöskään sitä antaa. Ehkä tämä on syy siihen, miksi niin monet pettävät. Olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja kokeilunhaluinen, mutta ehdottoman yksiavioinen. Hyvää seurustelukumppania kannattaa etsiä niin pitkään kunnes se oikea löytyy. Itselläni kesti 9 vuotta. Olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta.

Olen umpirehellinen. En valehtele koskaan kenellekään. Ei ole tarvetta, koska ei minua kiinnosta, jos joku ei pidä mielipiteestäni.

Mielestäni elän elämääni kuten elämää kuuluu elää.

M34