TunnustustenLuola.fi

-oon ollu ny puol vuotta pois koulusta ja valehellu kaikille valmistuvani tänä keväänä. En tiedä et kuinka pahasti jään kii tästä valheesta. Ahistaa ja ärsyttää.
-elän kaksoiselämää, eikä kukaan tunne mua oikeesti.
-mulla on liian monta irtosuhdetta takana,en oo ylpee yhestäkää
-tajusin olevani tosi tunteeton ja paha ihminen

ei helpota, vaikka nää onki ny tunnustettu
-n23

Tunnen suurta vihaa sisälläni ja jokainen päivä pahentaa sitä. Olen alkanut halveksimaan muita ihmisiä ja pidän itseäni heitä parempana. Luulen että tämä viha saa minut tekemään jotain pahaa.

Tunnen suurta vihaa sisälläni ja jokainen päivä pahentaa sitä. Olen alkanut halveksimaan muita ihmisiä ja pidän itseäni heitä parempana. Luulen että tämä viha saa minut tekemään jotain pahaa.

Me aiotaan mennä salaa naimisiin! jännää! Sitten...

Olen aina pitänyt itseäni täysin heterona, mutta olen pitkään tykännyt katsella erittäin kauniita shemale- tyttöjä netissä. Varsinaista homo-, transu- tai muuta vastaavaa en pysty katsomaan, mutta rinnakkaat, naiselliset ja kaikin puolin hyvännäköiset shemalet kiihottavat.

Omistan SL-sarjan mersun ja Rolex -rannekellon. En häpeä tai tunne tästä mitään syyllisyyttä.

Olen rietas, työtön, huikkaherkkä, huumeisiin menevä, patalaiska, katkerahko ja pikkuhiljaa myös tunteellisesti kylmä heppu. Minulla ei ole unelmia eikä velvollisuuden tuntoja.

Seurustelin uskomattoman kaunottaren kanssa kolmisen vuotta - asia jota en voi käsittää edellä mainituista ominaisuuksistani johtuen - ja nyt suhde alkaa viimein olla lopussa. En ole osannut pitää kiinni tuosta enkelistä kuka on ilahduttanut tyhjää "elämääni" aidolla rakkaudella ja täydellisellä (!!!) seksillä. Asia ei jaksa pahemmin painaa, tiedän vain että väärin menee. Kavereita minulla on aika paljon, ja oikeasti upeita ystäviäkin lukuisia. Ja lisääntymään päin ovat olleet.

Olen päätynyt vanhassa harrastuksessani (en tarkoita päihteitä) hengenvaarallisiin tilanteisiin viimeaikoina, mikä johtunee nollan lähellä pyörivästä motivaatiostani olla olemassa. Vaikka tiedänkin olevani varsin onnekkaassa asemassa taloudellisia näkymiä lukuunottamatta. Jos minusta ei välitettäisi, vetäisin mahtavat OD:t ja lopettaisin tämän turhalta tuntuvan elämän ihmettelemisen.

Maailma on pohjimmiltaan läpimätä ja ruma paikka, vaikka täällä upeitakin tyyppejä on.

26V jostain kumman syystä pidetty ja rakastettu mies

Olen jo muutaman vuoden miettinyt itsemurhaa. Aluksi se oli sellaista teini-iän huomionhakemista ja itsesäälissä kieriskelyä, mutta nyt olen varma siitä ettei tässä maailmassa ole mitään minkä vuoksi elää.

Kaikki alkoi siitä kun ihastuin internetin kautta erääseen tyttöön. Tietenkään tyttö ei tuntenut samoin minua kohtaan, mutta rakkauteni häntä kohtaan vain syveni ja syveni. Jossain vaiheessa hän kyllästyi minuun kokonaan ja katkaisi kaikki välit minuun muistaakseni yli puoleksi vuodeksi.

Aluksi olin todella masentunut, mutta päätin kuitenkin jatkaa elämääni koska en uskaltanut tehdä itsemurhaa koska pelkäsin sukulaisteni ja läheisteni reaktioita.

Sen puolen vuoden aikana kun en ollut väleissä tyttö #1:sen kanssa, aloin seurustella tyttö #2:sen kanssa. Tämä oli elämäni ihaninta aikaa noin puolen vuoden ajan, mutta sitten välini tyttö #1:seen palasivat normaaleiksi, ja ajattelin häntä taas tauotta yöt ja päivät. Vähän tämän jälkeen lopetin seurustelusuhteeni #2:sen kanssa.

Ystävystyimme uudestaan #1:sen kanssa ja meistä tuli lähes parhaat ystävät. En kuitenkaan paljastanut enää olevani rakastunut häneen, koska hänellä oli poikaystävä enkä halunnut aiheuttaa hänelle uudestaan stressiä.

Nyt parin viime kuukauden aikana olen miettinyt että haluaako #1 olla kaverini vain säälistä. Ja olen myös katunut eromista #2:sta. Suoraan sanottuna vituttaa tämä tilanne kun ajattelen #1:stä yöt ja päivät mutta kuitenkin kaduttaa #2:sta eroaminen.

Tästä on aiheutunut minulle syvä masennus jota olen jo pitkään vähätellyt itselleni. Haluaisin kuitenkin puhua jollekkin psykologille, mutta en halua että minua aletaan säälimään tämän takia.

Olen ajatellut lääkitä tätä masennusta kannabiksella, josta olen lukenut paljon tutkimuksia ja olen melko varma että se on oikein käytettynä turvallinen päihde sekä masennuslääke. Mutta jos sillä ei ole toivottua vaikutusta aion tehdä itsemurhan tämän kesän aikana. Tuskin kukaan muu kuin läheisimmät sukulaiseni jää minua kaipaamaan. Ja toivon myös että kaikki jotka ovat olleet osasyyllisinä masennukseeni, saavat hirveät tunnontuskat.

M17

Tässä hyvä neuvo niille naiselle, joidenka puolisoiden itsetyydytys häiritsee.

Elikkä näin pääsi käymään tossa joku päivä sitten: Menin kilattuni luokse tekemään kotihommia sillä välin kun hän käytti vanhaa äitiään kaupungissa. Uteliaana rupesin tietysti tonkimaan hänen tavaroitaan. Löysinpä sieltä uusia porno-dvditä. Tässä vaiheessa sanon, että seksikulttuurimme on melko avointa, toisin samoen katselemme yhdessä pornoa ym. tosin emme puhu asoista.

Suutuin ja kunnolla, sillä hän ei ollut kertonut halaistua sanaa minulle näistä uusista dvdistä. kiehuinpaokoillani monta minuuttia. Noh. Astioiden pesun jälkeen rasvailin siinä käsiäni ja sitten välähti: tekisin källin (olipa vaikee arvata)! Katselin tuumivana sohvan selkänojalla olevaa peittoa, ja erotin siitä vanhoja..vaikkapa likatahroja. Heh. Otin käsivoidepurkin ja tein vielä pikkuisen lisää mällejä kankaassen. Kun hän aikanaan tuli kaupunkikierrokseltaan, osoitin peittoa ja rupesin räyhäämään: Jos kerta runkkaat ja kattelet sitä pornoo ni pese ees toi stnan rätti sen jälkeen!! Jätkä menetti värin kasvoiltaan ja jne jne. Sen koommin ei ole mällejä löytynyt.

tällä hetkellä oon vähän niinku rotta nurkassa...
mun perhe muuttaa toiseen kaupunkiin, mut mä jään tänne. syynä on suvun ja kamujen lisäks poika, ja saattaa olla aika tyhmää jäädä tänne sen takia sillä mulla ei ole hajuakaan tunteeko tämä poika mitään mua kohtaan. mua pelottaa ihan sikana enkä mä tiiä kannattaako mun päätös. kannattaa tai ei, mulla on täällä suku ja kamut tukena. kuitenkin tiiän, etten olis onnellinen siellä mihin mun perhe muuttaa.
harmittaa tunnustaa näin masentavia asioita, sillä joku voi luulla, et oon täysin onneton ja haudon kamalia mut suurimmaks osaks oon onnellinen. oikeesti.
voi olla, että mut tunnistetaan mut ei se haittaa, saa tulla sanomaan jos on asiaa.

Meillä menee poikaystävän kanssa huonosti. Riitelemme lähes päivittäin, ei ole yhtään viikkoa milloin emme keksisi jostain riidan aihetta. Riidat ovat ihan tyhmistä asioista, väärinkäsitys jossa kumpikaan ei halua antaa vain periksi. Vihaan poikaystävääni kun riitelemme. En halua satuttaa häntä fyysisesti, enkä ikinä käy häneen käsiksi. Sen sijaan haukun häntä ja hänen tekojaan, enkä anna periksi. Myöhemmin hellyn kun poika puhkeaa itkuun. Se tarkoittaa, että rakastan häntä yhä. Mutta kuinka kauan rakastan, jos tätä rataa jatkuu? En halua erota hänestä, rakastan Häntä ihan liikaa enkä tiedä mitä tekisin ilman häntä. Kuolisin suruun.

Toivon että saamme elää rauhallisen ja mukavan elämän, ikuisesti yhdessä. Meidän on vain selvittävä tästä yli.

Seurustelevat kaverit on kirous.

Kavereillani ei ole enää aikaa ystävilleen seurustelukumppaneidensa takia. Neljään kuukauteen ei kuulu mitään, yhtäkkiä tulee tekstiviesti; "Pera lähti Timbuktuun viikonlopuks, nii haluaisitko lähtee vaikka kahville?" No en tosiaan halua, en ole mikään "mies lähti ulkomaille niin nyt kerkeisin oleen sun kanssa"-kaveri.

Kun mennään baariin tai klubille niiden kavereiden kanssa joihin on onnistunut säilyttämään yhteyden, niin olisi ihan mukavaa jos tekisit muutakin kuin kyhnyttäisit sohvan nurkassa imemässä kumppanisi naamaa.

Kun pyydän ystäväni leffaan, niin en odota saavani kahta yhden hinnalla. Jätä se kumppani kotiin, kyllä te muutaman tunnin eron kestätte. Kolmannen pyörän rooli on ikävä.

En halua kuulla seksielämästänne. En osaa enkä halua vastata kysymyksiin riitelystänne tai ongelmistanne.

Miksi minun pitää olla aina se, joka joutuu pitämään ystävyyttämme yllä, miksi TE ette voisi aina silloin tällöin kysyä kuulumisiani? Ei ole varmaan kovin vaikeaa ottaa puhelinta käteen ja valita sieltä valikosta nimeäni.

On todella kiusallista istua vieressänne sohvalla, kun kuivaharjoittelette seuraavaa yötä varten. Huomaavaisuus muita kohtaan on toivottavaa.

Olenko ainoa ihminen joka ei ole seurustellessaan vaihtanut ystäviään poikaystävään? On ihan mahdollista säilyttää kummatkin, ei tarvitse valita joko-tai.

Toisinaan tunnen syyllisyyttä siitä, että vihaan amiksia. Useimmiten olen kuitenkin vain ylpeä koska saan kokea ylemmyydentunnetta laajemmasta koulutuksestani. En edes vaivaudu keskustelemaan harvojen amistuttavieni kanssa mistään uusia siiderimakuja haastavammasta.

Minun tekee joskus todella paljon mieli kysyä amisten mielipidettä esimerkiksi Dostojevskistä tai kylmästä sodasta, ihan vain todistaakseni teoriani amisten tietämättömyydestä.

Olen pahoillani tästä, mutta mielipiteitäni en aio muuttaa.

N19

Tunnustan olevani ihastunut yhteen ystävääni. Hän on nainen ja mä oon nainen. Oon kuitenkin tehnyt ystävilleni erittäin selväksi, että olen hetero. Jos asia tulisi jotenkin selville, mä olisin niin kusessa.

* Tykkään hengailla rumien ja vähän vähemmän kauniiden
ihmisten kanssa, jolloin tunnen itteni kauniimmaksi ja haluttavammaksi.

* Toivon pahaa onnellisesti parisuhteissa eläville ihmisille. Vaikka olisi kavereitani

* haluaisin olla laihempi, mutta en jaksas tehdä asialle mitään. Joten taidankin käydä ostamassa sipsejä.

Luulen olevani ihastunut minua useaa vuotta vanhempaan, ulkomaalaiseen henkilöön. Häpeän omaa suhtautumistani asiaan. Yleensä ottaen olen realisti, mutta tunneasioissa lipsun aivan liian helposti ylioptimistiseksi. Joskus taas ajattelen kaiken olevan turhaa ja toivotonta. Luulen siis, että minulla on toivoa hänen suhteensa. Mietin öisin yrittäessäni saada unta, josko jonkinlainen suhde toimisi. Päivisin taas unohdan koko asian, ja kun sattuu mieleen niin en edes välitä koko asiasta. Säälittävää. Ei muuten helpottanut juurikaan.

Aina yksin muiden ihmisten joukossa, tulen omaan huoneeseeni uneksimaan yksinäisyydestä, vaipumaan surumielisyyteen... Mihin suuntaan se lähtee tänään? Kohti kuolemaa. Mikä voima ajaa minua kohti omaa tuhoani? Mitä oikeastaan teen tässä maailmassa? Koska minun täytyy kuolla, enkö voi yhtä hyvin riistää oman henkeni? Elämä on minulle taakka, koska en tunne mitään iloa. Kaikki on piinaa, koska ihmiset, joiden kanssa elän ja tulen aina elämään, eroavat minusta yhtä paljon kuin kuu auringosta. Minun on jätettävä kaikki, koska en voi elää sellaista elämää kuin itse haluan.

olen rakastunut yhteen tyttöön mutta en uskalla sanoa sitä

taaaas,luin täältä noita eläinrääkkäystarinoita.Istuisin mielelläni vuoden tai kaksi vankilassa,jos saisin edes muutaman eläinrääkkääjän käsiini.Siitä tulisi rumaa jälkeä.
Voisin jopa surmata erittäin sadistisella tavalla nämä kyseiset henkilöt,jos saisin heidät kiinni itse teossa, ja tuo ei ollut valetta. Taidan olla vähän erilainen eläinaktivisti, kun raivostun jos joku tappaa hyönteisiäkin, mutta useita ihmisiä kohtelen kuitenkin aika ilkeästi.En haluaisi aina olla kusipää, mutta
siitä nyt on tullut "imagoni".Ja pitäähän joka porukassa olla edes yksi ns.Pahis.

M18

Mä en siis mitenkää voi ymmärtää niitä, joista kadulla muille typeryyksien/älynväläystensä huuteleminen on coolia ja kovaa. Miksi gootteja pidetään "huorahtavina". Joo, myönnän, että osa vaatteista on todellakin jopa hävyttömän paljastavia, mutta mistä tällainen yleistys ihmisiä tuntematta?
Miksi kaksikymppinen mopolla ajava on häpeä? Entäs jos ei vain tykkää suuremmista pyöristä tai kovemmasta vauhdista?