TunnustustenLuola.fi

en tykkää eräästä "kaveristani" yhtään. joudun kuitenkin olemaan hänen seurassaan koska hän kuuluu kaveripiiriimme. kerran olimme hänen kotonaan ja minua vitutti ja hinkkasin hänen hammasharjallaan hänen kissansa sukupuolielimiä. sain siitä jonkinasteista tyydytystä, mutta en kovin pitkäksi aikaa. nyt yritän keksiä vastaavia kiusantapoja.
m19

1) Kirjoitan tänne ensi kertaa.

2) Runkkaan usein vaikka olen parisuhteessa, puolisoni vieressä keskellä yötä tai linja-autossa.

2,5) En pidä seksiä naiseni kanssa niin erityisenä mutta, välitän hänestä silti. Haluaisin tehdä hänen kanssaan kaikkia kinkyjä juttuja, mutta hän ei voi koskettaa itseään nyt vuosienkaan jälkeen.

3) Olen pettänyt häntä neljä kertaa, joista olen tunnustanut toistaiseksi vain ensimmäisen. Petin häntä myös ekankerran ja tunnustuksen välillä.

3) Olen käyttänyt huumausaineita ja pillereitä&alkoholia; sekaisin.

4) Olen usein ajanut autoa ollessani sekaisin.

5) Pidän nyrkkipanosta. Olen myös päässyt toteuttamaan naisen kanssa fatissiäni.

5,5) Olen runkannut itseäni anukseen.

6) Pidän kehostani enkä tunne itseäni erityisen epämielyttäväksi tai lihavaksi.

7) Haluaisin olla hoikempi ja lihaksikkaampi, jotta olisin uskottavampi kitesurfpiireissä.

8) Olen tehnyt huonoja kauppoja uskoen niitä hyviksi ja jälkikäteen valehdellut esim. auton hintaa. En ylipäänsä pysty hoitamaan omaa talouttani hyvin.

9) Valehtelen turhan usein ns. pieniä valkoisiavalheita värittääkseni tarinoitani.

10) Olen yrittänyt astua koiraa.

11) En koe itseäni alkoholistiksi, mutta käytän alkoholia silti kohtuuttoman runsaasti esim. pitkin työviikkoa vaikkapa keskellä päivää.

11,25) Liian usein en osaa hallita juomistani vaan vedän överiksi. muisti menee osittain lähes joka kerta.

11,50)Pettämisiini on aina liittynyt runsas alkoholinkäyttö.

11,75) Toisinaan kaipaan olla sekaisin

12) Pidän itseäni ylipäänsä vastuullisena kansalaisena ja hyvänä opettajana.

m83

Olen seurustellut nyt pari vuotta yhden ihan hienon naisen kanssa, mutta en ole valmis suostumaan kihlaehdotuksiin. Koska tämä on ensimmäinen kunnollinen suhteeni, koen, että olen naisten suhteen vielä liian kokematon, jotta voisin jämähtää loppuelämäkseni yhteen. Osaltaan syytän aikaisemman seurustelukokemuksen vähäisyyttä siitä, että minun teinivuosinani ei vielä ollut mitään irc-gallerian tai muiden "herutusgallerioiden" kaltaisia mahdollisuuksia tyttöystävää, eikä nuoret sosiaaliset tytöt/naiset silloin käyttäneet msn:iä tai muita internetin mahdollisuuksia sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä kuten nykyään.

Olen myös ihastunut pariinkin naiseen, joista ainakin erään uskoisin osoittavan vastakaikua. Joskaan en kyllä häntä pystyisi kuvittelemaan elämänkumppaniehdokkaaksi. Toinen ihastuksen kohde kyllä voisi olla enemmän elämänkumppanityyppiäkin, mutta en häntä oikeastaan tunne juurikaan. Eli epämääräistä on siinä mielessä, ja välitän hyvin paljon, taidanpa rakastaakin nykyistä kumppaniani, mutta toisaalta en silti oikein näe häntä aivan sinä oikeana, sillä olemme kuitenkin kohtalaisen erilaisia. Toisaalta nyt on tullut todetuksi, että suhteemme toimii myös saman katon alla asuessa, mikä ei yleisesti ottaen liene mitenkään itsestäänselvyys. Silti välillä melkein toivoisi, että suhteemme ajautuisi sellaiseen kriisiin, että pitäisi erota, ja pääsisin elämään nuoruuttani nyt kun vielä on suhteellisen nuori. Meillä vaan näyttää kuitenkin menevän sen verran hyvin, että ei sellaista ole nähtävissä, ja se pelottaa: tässäkö tämä nyt on, loppuelämä tämän naisen kanssa? Onko tämä muiden perään haikailu normaalia, vai onko nykyinen avopuolisoni minulle kuitenkin väärä?

Kommentteja?

m24

Olen alkavassa parisuhteessa naisen kanssa, josta välitän kyllä paljon. Ainoa ongelma on, että olen rakastunut hänen kaveriinsa, jonka poikaystävä asuu toisessa kaupungissa. Ne muutamat illat mitkä olen viettänyt tämän kaverin kanssa olivat upeita. Seksikin oli loistavaa, nyt ainakaan se ei enää voi jatkua.

Kaikki varmaankin alkoi siitä kun avovaimoni jätti minut pari kuukautta sitten. Nyt hän ikävöi minua, naiset piirittävät minua ja itse haluaisin vain rauhoittua. Pää hajoaa säätämiseen ja pelaamiseen.

Naiset tekevät itse kunnon miehistä renttuja.
M23

En oikein tiedä mikä minua vaivaa...
Koulussa olen iloinen ja nauran paljon, mutta kukaan ei ymmärrä sen olevan näyttelemistä.
Saan satunnaisesti ahdistuskohtauksia, tuntuu että pää räjähtää käsiin. En kuitenkaan koskaan kaverieni seurassa.
Olen rakastunut ihastukseeni, mutta tunne ei ole molemminpuolista. Joskus tuntuu, että vain kuolemalla pääsen eroon tästä riuduttavasta tunteesta.
Esitän kovaa, vaikka pienet sanatkin satuttavat minua paljon.
Haluaisin, että joku tappaa minut, koska en uskalla tehdä itsemurhaa.

M18

m20+

justiinsa ripille päässeet pojat on just parhaassa iässä ja valmiita korruptoitaviksi...

... mutta tiedostan että siinä iässä on vielä psyyke aika herkässä tilassa, joten en usko että koskaan tulee tilaisuutta tehdä asialle mitään.

en häpeä tätä, koska minulle se on yhtä luonnollista kuin se että heteromiestä kiihottaa naisen rinta.

Pitkä parisuhteeni päättyi juuri.
Kahden vuoden seurustelu jätti paljon hyviä muistoja ja kokemuksia joita en vaihtaisi mihinkään. Opin myös mitä merkitsee luottamus kahden ihmisen välillä. Nyt tiedän myös, kuinka paljon kiintyminen toiseen ihmiseen voi parhaimmillaan tuoda onnea, mutta toisaalta paljonko se voi myös satutttaa.

Suhteen loppuminen oli välttämätöntä, mutta hyviä hetkiä tulee ikävä. Toivottavasti ikävä hälvenee ja onnistun pitämään hyvät muistot sydämessäni hetkinä joita voi arvostaa ja muistella lämmöllä.

Mitään ei saa katua, mutta kaikesta pitää oppia.

m19

Olen joskus muutamia vuosia sitten peeloillut eräällä foorumilla monen monta kertaa. Kirjoittelin omakeksimiäni juttuja sinne joilla yritin kusettaa muita. Se oli hauskaa! Nyt hävettää ja huvittaa. :D

M16

Tapasin vähän aikaa sitten todella mukavan naisen. Tutustuimme pian toisiimme.
Meillä on yhteinen harrastus, joka ei ole yleinen mutta jonka harrastajat suhtautuvat siihen useimmiten intohimoisesti (kuten tässäkin tapauksessa). Meillä on myös paljon muuta yhteistä, puheenaiheita riittää ja mikä tärkeintä välillämme on jokin syvempi side. Aivan joka viikko ei tapaa ihmistä, jonka tunteita ja ajatuksia voi niin voimakkaasti myötäelää.

Tietysti ihastuin tähän naiseen. Se tuntuu tapahtuvan joka kerta, kun törmään johonkin tällaiseen. Joka kerta tunnun myös töksäyttävän pääni kiviseinään.
Koska olen käynyt pettymysten vuoksi varovaiseksi, tarkkailin parhaani mukaan "merkkejä" ja yritin lukea hänestä, mitä hän halusi. Ehkä en ole siinä kovin hyvä.
Eilen illalla menin hänen luokseen käymään ensimmäistä kertaa. Istuimme sohvalla, joimme teetä ja puhuimme kaikesta kaiken. Paitsi "itse asiasta".

Lähtiessäni hän sitten uskalsi viimein kysyä, mitä halusin hänestä. Hän kertoi, että hänellä oli "jotain" menossa jonkun kanssa, ja että hän ei ollut sellaisessa elämänvaiheessa että kokisi pystyvänsä suhteeseen.
Muuten hän sanoi pitävänsä minua ihastuttavana ihmisenä, kuten minäkin häntä, ja tiedän hänen puhuvan totta.

Siispä otin rukkaset kohteliaasti ja ymmärtäväisesti vastaan ja lähdin kotiin vahvan ihmisen naamio kasvoillani. Enhän tullut hylätyksi, vaan pikemminkin olen yhtä hyvää ystävää rikkaampi - näin ainakin uskottelin itselleni. Mutta pettymystä ei voi taikoa pois.

Tänään heräsin vatsataudissa ja olen koko päivän sairastanut masentuneena. Tiedän, että käyn nyt fyysisesti läpi pettymystäni.
Kuten jo sanoin, minulle on jo pitkään käynyt joka kerta näin. Ihastukseni eivät koskaan etene tunnusteluvaihetta pitemmälle. Olen päättänyt, että en enää aio rikkoa sydäntäni yhdenyön jutuissa tai missään vastaavassa. Toisin sanoen vaihtoehtoina ovat vain ihmissuhde tai yksinolo. En kuitenkaan omaa paljoakaan kokemusta "oikeasta" ihmissuhteesta, vaikka olenkin nuorena nussinut kaiken mikä liikkuu. Unelma seurustelusta on suloinen mutta järjettömän pelottava, ja välillä pelkään jo olevani niin tunnevammainen, että karkotan mahdollisuudet ympäriltäni.

Uskon, ettei elämässä mikään tapahdu sattumalta tai tarkoituksettomasti. Elän vain nyt vaihetta, jonka aikana on tarkoitus opetella olemaan yksin olematta yksinäinen. Silti toistaiseksi kidutan itseäni ja elän osittain itsesäälissä, en saa aikaan niitä asioita jotka haluaisin toteuttaa ja jonka vain pelko estää.
Tiedän, että tätä kiirastulta jatkuu niin kauan kunnes opin olemaan ehjä silloinkin kun olen rikki.

MUTTA TÄMÄ SATTUU.

m23

minulla on ollut jo pitkään kummallinen fantasia... olen halunnu naida eläintä... hevoset saavat pääni pyörälle..
en tiedä miksi... himoni niitä kohtaan kasvaa melkein kokoajan... kerran jo mietin, että murtaudun hevostalliin ja annan jollekkin konille kunnon kyydin...en ole vielä kyennyt tekemään sitä... pelkään että joku huomaa minut ja että saisin kuulla siitä loppuelämäni...

-M27

-Olen 21v mies
-En uskalla puhua vieraille ihmisille
-En ole koskaan polttanut tupakkaa
-En halua mennä koskaan kouluun
-En halua mennä koskaan töihin
-Toivon että rikastun
-Olen rakastunut henkilöön joka tuskin tulee rakastumaan minuun
-Olen mieluummin yksin jos hän ei rakastu minuun
-Toivon että hän olisi onnellinen lopun elämäänsä
-Vihaan vanhempiani
-Haluaisin kuolla
-Olen itkenyt joka päivä viimeisen 2vko ajan useammin kuin kerran päivässä
-Olen masentunut
-Vihaan sosiaalisia ihmisiä
-Haluaisin takaisin armeijaan ja olisin valmis menemään vaikka heti
-Olen elänyt 1.5kk ilman peseytymistä
-Vietin 2kk sisällä
-Ei ole ollut yhtään kaveria viimeiseen 5v aikana
-Huijasin 7v sitten silloiselta parhaalta kaverilta 100mk
-En ole valehdellut viimeisen 5v aikana kertaakaan

Olen hoitoalan opiskelija ja kerran olin vähällä aiheuttaa potilaalle tuskallisen kuoleman ollessani sairaalassa töissä. Olin aivan kauhuissani tehtyäni erään vahingon, mutta toisaalta kyseinen potilas oli karrelle palanut mummo (täysin vailla ymmärrystä) ilman suurempia elämän mahdollisuuksia. En uskaltanut kertoa kenellekään tapahtuneesta. Mitään ei olisi ollut tehtävissä, mikäli virheeni olisi ollut edes hieman vakavampi.

Epäilen suuresti, kannattaako minun vielä jatkaa alan opiskelua. En enää edes kunnioita elämää samalla tavoin kuten joskus kouluun pyrkiessäni. Minusta on tullut yksinkertaisesti kyyninen ja katkera ihminen.

M25

olen syönyt paskaa omilta tisseiltä. olen 35 vuotias mies. haluaisin että löydän joskus jonkun naisen joka haluaa nuolla ne mun puolesta.

Olen vaihtanut kuluneen kesän aikana satoja loisteputkia.. Ja vaihtanut vanhat sytyttimet kuitattaviin.. M23

En osaa keskustella ihmisten kanssa. Kun minulle puhutaan vastaan yleensä yhdellä sanalla, mutta vastaan usein monisanaisemmin pääni sisällä ja kuvittelen toisen henkilön reaktion ja joskus tämä etenee pitkäksikin keskusteluksi. Tästä johtuen ihmiset ovat alkaneet pitää minua tylsänä ja ottavat minuun kokoajan harvemmin yhteyttä. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa toimin lähinnä "tarkkailijana", seuraan muiden keskustelua, heidän ilmeitään ja eleitään, ja tästä tekemieni havaintojen perusteella käyn sitten keskustelua heidän kanssaan yksikseni.

Unirytmini on ollut suoraan sanottuna päin v*ttua jo muutaman vuoden, ei siksi että minulla olisi ongelmia nukahtamisen suhteen, vaikka niitäkin on (valvomisen takia?) alkanut ilmaantua, vaan yksinkertaisesti siksi koska rakastan väsymystä. Toimin paremmin väsyneenä kuin pirteänä, saan kokeista parempia arvosanoja jos valvon koetta edeltävän yön kuin jos olisin nukkunut. Olen kuitenkin päättänyt ryhdistäytyä ja kääntää unirytmini normaaliksi, lähinnä koska minua on alkanut huolestuttamaan muistini selvä huonontuminen.

Muitakin asioita olisi joita haluaisin purkaa, mutta en nyt kerkeä, koska pitää mennä nukkumaan.

M18

En ymmärrä itseäni.

Olen varastellut aivan uskomattomia määriä tavaroita ja rahaa, 7-vuotiaasta lähtien melkein päivittäin. Ja aivan järjettömistä syistä. Mainitaanko esimerkkinä 3000mk stereolaitteet joilla emme voineet tehdä mitään koska olimme noin 10-vuotiaita, joten veimme ne metsään ja poltimme bensalla. Nykyään en juurikaan varastele.

Mutta käytän huumeita, ja tienaan kohtalaisesti rahaa 'auttamalla' muitakin saamaan niitä. Tätä kautta olen myös joutunut väkivaltaa vaativiin tilanteisiin vuosien aikana... siis velkojen hakemisessa.

En tunne lainkaan huonoa omaatuntoa noista jutuista, en ole koskaan tuntenut enkä ymmärtänyt miksi pitäisikään. Sen sijaan kärsin suunnattomista omantunnontuskista jos vaikkapa vahingossa sanon jotain loukkaavaa jollekin, vaikkapa tuntemattomalle. Puhdasta tuskaa koen jos näin teen läheiselle. Olen siis todella huomaavainen ja tuossa mielessä herkkä ihminen, erityisesti avovaimolleni ja ystävilleni. Olen myös todella nöyrä ja rauhallinen kuin lammas.

Koen olevani hyvä ja hyveellinen ihminen. Tiedän että useimmat eivät ole samaa mieltä. En ymmärrä tätä arvojen ristiriitaisuutta. Joskus tuntuu kuin en olisi ihminen lainkaan. Ainakaan terve sellainen. Saa pistää vaikka haistpaska-palautetta koska en kuitenkaan ole muuttamassa käsityksiäni.

m25

Lupasin joskus itselleni etten saa ihastua/rakastua koska aikoinaan meni 3 vuotta, koko lukioaikani, jotta pääsin yhden elämäni auttamattoman tuhoontuomitun ihastuksen yli. Nyt tein sen taas. Olen ihastunut ihmiseen, joka asuu yli 100 kilometrin päässä, olen nähnyt tämän kerran livenä, jutellut mesessä yöt pitkät ja kun tulkitsen tilannetta, en tiedä mitä tehdä. En halua menettää häntä mutta epäilen, että teen itselleni vahinkoa leikkimällä, että olemme pelkkiä ystäviä mielestäni.

Inhoan sitä kun tuhoan aina loistavasti toimivat ihmissuhteet ihastumalla.
M18

Seuraava teksti on #28443:n kirjoittamaa:

"Toisen kanssa mesetän melko usein. Yleensä keskustelun aloitta hän. Me tökimme toisiamme, hän ryhtyy välillä kutittelemaan minua ja meillä on muutenkin paljon fyysistä kontaktia. Moni sanoisi tässä vaiheessa jo, että "kaveri, tuo on ihan selvästi kiinnostunut sinusta!" Asia vain on niin, että en osaa sanoa olenko minä tässä suhteessa kovin erikoinen. Hän on nimittäin melko lapsekas ja saattaa äityä riehumaan aika monenkin ihmisen kanssa. En siis osaa sanoa olenko millään lailla samanhenkistä riehumistoveria kummemmassa asemassa."

Itselläni on aivan identtinen tilanne. Ja myös minä olen hämmentynyt. En ymmärrä naisia/tyttöjä

M17

Nautin Sailor Moonin katsomisesta.
-M15

Olen vakaumuksellinen fasisti. Vihaan nykyistä, hedonistista, globalisoituvaa maailmaa. Ihannoin suuresti sotaa ja armeijaa. Haluaisin lähteä sotaan, joko palkkasotilaana jossain sodassa, tai sitten liittyä Ranskan muukalaislegioonaan. Inhoan itsekkyyttä ja epärehellisyyttä, arvostan kunniaa, perinteitä sekä suoraselkäisyyttä.

Minua huvittavat suuresti ihmiset, jotka väittävät kovaan ääneen olevansa suvaitsevia, mutta kun kerron olevani fasisti, minua syrjitään. Vihaan kaikkea muutakin vastaavaa tekopyhyyttä, että sanotaan yhtä ja tehdään toista.

Pidän marssi-, ja klassisesta musiikista.

Olen äärinationalisti, jopa fasismin mittakaavalla, ja myös jokseenkin rasistinen. Kuitenkin arvostan suuresti intialaista ja kiinalaista/japanilaista naiskauneutta. Harkitsen myös vakavasti muuttoa Kiinaan, koska sikäläinen, kollektivistinen kulttuuri vastaa enemmän omia ihanteitani.

En häpeä näkemyksiäni.

Mahdolliselta palautteelta pyydän asiallisuutta, älykkyyttäni tai seksuaalista suuntautumistani ei ole syytä epäillä mielipiteitteni takia.

M18